Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-09-13-Speech-1-062"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"1999-09-13"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Anden beretning fra Den Uafhængige Ekspertgruppe4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.19990913.5.1-062"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:1999-09-13-Speech-1-0634
lpv:speaker	lp:Kinnock4
lpv:spoken text	"I am sure you will join me in regretting that there are many more questions than there are Members in the House. Indeed, even after four and a half years, I am constantly struck by cultural shock since at Westminster, unlike in this Parliament, to speak in the debate is to impose an automatic requirement to sit in that debate throughout and never to depart unless and until permission of the Chair is given, the understanding of fellow Members in the House is received or business is so pressing as in fact to forbid you from participating in the debate in the first place. Nevertheless there are differing traditions throughout this democratic association of Member States and I respect all of them Mr Elles raised several interesting questions. I will not be able in the time available to answer all of them. I would just like to touch if I may on two. I have already touched on the question of the European public prosecutor which he raised. In trying to secure real and durable improvement in what he described as the financial control environment, he will know that there have been efforts to achieve this through more effective allocation of responsibilities and effective central coordination monitoring unnecessary control. The idea set out in the report of the Committee of Wise Men for the establishment of the internal audit service in the way that they described it represents in my view and the view of my colleagues a significant step ahead. We can I suppose be blamed for not making this change spontaneously – it is one of several recommendations in the Committee of Wise Men which we should take, which we should think about quickly and exploit to the full. I hope that we will have Parliament with us on that. Finally, if I can simply say that on the question of whistleblowers, raised by many Members including Mr Elles, I hope that I made clear last week what my intentions are for securing change in the current system, that will ensure, if I can put it briefly, complete fairness and security for those who exercise their duty of reporting, for those who are the object of accusation and for the institution as a whole and through that the European taxpayer. We know that there are innovative systems now in existence amongst many Member States. We want to learn quickly from the best of those and seek radical reform in this area. It is a basic requirement of effective and accountable public administration. I cannot give an absolute date for the introduction of change. To some extent its full introduction will depend upon agreement between the institutions, but in terms of setting out in detail what I and my colleagues want and pursuing that with vigour, Parliament has absolute undertakings on that. The changes I want in my view cannot come quickly enough. They will work to the benefit of the whole of the Union. I hope the House will forgive me, Mr President, if I end there. There is much more than I would like to say. Can I offer reassurance on a point that has been raised by many Members. As I said, I think in my first or second sentence this afternoon, this Commission-designate will, if the Parliament votes for it on Wednesday, have years of opportunity to demonstrate how seriously it takes the recommendations and indeed the admonitions of the Committee of Wise Men. We will strive to do that, to our best endeavours and in good faith. In the course of doing it we will have extensive opportunities to discuss in detail what was produced last Friday by the Committee of Wise Men. As I indicated earlier, it is not just the discussions that will be important, it is the decisions and actions following from it. In this, as in many other things, it is the verb that matters more than the noun. Can I begin by taking issue with one tiny point put forward by my very good friend, Mr Colom I Naval who said that he hoped that this was a full stop to an unhappy episode in the history of the Union. I can certainly sympathise with his sentiment, but I rather regard the publication of the second report of the Committee of Wise Men as more of a stage in necessary progress than any sort of a finishing line. I am sure on reflection that will be the view of a large number of Members of this House. Can I also say to Mr Schori that I congratulate him on his maiden speech. As he has discovered, on previous occasions, politics is about the only profession in which it is possible to be a maiden more than once! It is difficult to think of Mr Schori as a maiden of any description after his very long and distinguished career in democratic politics over many years. I firmly underline and endorse his view that he hopes that we are at the beginning of the kind of reforms the people want. I am certain that he, throughout his parliamentary career here, will as on previous occasions be vigilant in ensuring that we try to achieve those objectives. Mrs Theato who is not with us at this juncture, but nevertheless made important points, as she invariably does, raised the question relating to this Parliament getting access to documents that were given as part of evidence to the Committee of Wise Men. I can only say what I said in answer to my written answers to the questionnaire and repeated last week that transparency should be maximised. It is important, however, to respect the right of individuals who give evidence in confidence, and confidentiality must therefore be observed where necessary. I consequently believe that the Commission and Parliament should work together to ensure that these dual objectives – transparency and the need to honour undertakings given to individuals who gave their evidence in confidence – are met in deciding on the final destination of the complete archives and on rules relating to access to those archives in a secure environment. (para)I hope I can say conclusively that in all the words I have used, both in that written reply and last week in the hearings, there is no intention of trying to obscure or to evade the full requirements of transparency. I do not think I can say it any more clearly and strongly than that, and if any misunderstanding persists, I will do everything I can to completely remove it. We are in agreement about the objectives. I am certain that nobody in Parliament would want to fail to honour commitments given to people who gave evidence on the understanding that they would enjoy confidentiality; but in all other respects, if we can agree on a workable means of ensuring the proper depositing of that evidence with the agreement of the Committee of Wise Men, then I am sure we should do it. I hope that will be very clear. Can I now move to this question of a European Public Prosecutor’s Office that has been suggested, not for the first time. Indeed, it was first suggested by this Parliament. All I can say is that we can only speculate about the response of Member States on that proposal. However, without going into the immense complications that will attend any further developments in a manner suggested by the Committee of Wise Men, I should like to say that crime is increasingly internationalised. All efforts to fight crime equally have to be internationalised and, whatever else happens, there has to be improved coordination and cooperation between the judicial and other relevant bodies of this European Union. I am certain that no responsible person, certainly no elected representative or Member of the Commission, would want it otherwise. I look forward to the continuation of the debate launched in many ways by reports from this Parliament. I am absolutely certain that if we understand that we all have this shared purpose in combating and deterring fraud, we shall want to maximise the means of doing that by any rational means available to our democracies. Can I say to several Members, including particularly Mrs Morgan who has just spoken and Mrs Van der Laan who explained to me why she had to be absent from this part of the debate, that the Committee of Wise Men is extremely explicit about the way in which there has to be a joint and cooperative approach by Member States, by this House and by the Commission in securing the extent and depth of reform which this European Union in its fourth decade must achieve. It was said indeed during the debate that we should try to ensure that we get that kind of association as a precondition for successful change. I understand and completely accept that as a basic purpose but I have to say that there are changes that we must secure in the Commission, the executive administration of the Union, that simply will not wait for what by definition will be a prolonged and very thorough activity. I am sure that Parliament will excuse us if we make some innovative departures by ourselves. If I can come very quickly – because I do not want to detain the House for too long and I am conscious of the fact that this is the second speech that I was invited to make by the Parliament – to this question of Recommendation 36 and Commissioner’s responsibility. I am grateful to Mr Lagendijk for the way in which he raised the question, not only because he was right to draw our attention to the provisions of Recommendation 36, which I happen to agree with, but also because it gives me an opportunity to reply to another Member who chose to represent my references in answer to the questionnaire and the references made by some of my colleagues in the Commission-designate to effective management by the services in the services as somehow abdicating the responsibility of Commissioners. It is no such thing. I believe that Commissioners must have and accept overall political and managerial responsibility. But it would be absurd and inconsistent for us in one breath to be advocating the effective decentralisation of responsibility and the increase in accountability that derives from that and at the same time presuming to sit on the shoulders of every manager in the European Commission. That is not the way to enhance efficiency and accountability, it would simply be a more rigid form of centralisation that would not help anyone."@en3
lpv:translated text	"I er sikkert enige i, at der desværre er mange flere spørgsmål end medlemmer i salen. Selv efter fire et halvt år får jeg stadig kulturchok. Til forskel fra dette Parlament kræves det automatisk i det engelske parlament, at man skal blive siddende under hele forhandlingen, hvis man vil tale undervejs. Man må ikke forlade salen, medmindre formanden giver tilladelse dertil, eller de andre parlamentarikere erklærer sig indforstået med det, eller hvis der er sager, der haster så meget, at de faktisk afholder en fra overhovedet at deltage i forhandlingen. Der er imidlertid forskellige traditioner i denne demokratiske sammenslutning af medlemsstater, og jeg respekterer dem alle. Hr. Elles bragte flere interessante spørgsmål på bane. I den tid, jeg har til rådighed, kan jeg ikke nå at besvare dem alle. Jeg vil dog gerne have lov til at sige lidt om to af dem. Jeg har allerede berørt spørgsmålet om en europæisk offentlig anklager, som hr. Elles stillede. Han ved, at der i forsøget på at sikre reelle og holdbare forbedringer i det, som han kaldte finanskontrolsystemet, er gjort en indsats for at opnå dette gennem en mere effektiv fordeling af ansvar og en effektiv central kontrolinstans, der holder øje med unødvendig kontrol. Forslaget i ekspertgruppens beretning om at etablere en intern revisionstjeneste er efter min og mine kollegers mening et stort skridt fremad. Vi kan nok beskyldes for ikke at indføre denne ændring med det samme – det er en af de henstillinger fra ekspertgruppen, som vi bør tage til os og som vi bør overveje hurtigt og gennemføre fuldt ud. Jeg håber, at Parlamentet står last og brast med os i dette spørgsmål. Afslutningsvis vil jeg nøjes med at sige omkring spørgsmålet om informanter, som hr. Elles blandt mange andre har rejst, at jeg i sidste uge understregede, hvad jeg agter at gøre for at ændre det nuværende system og således kort sagt sikre fuld retfærdighed og sikkerhed for dem, der udøver deres ret til at være informant, for de anklagede, for institutionen som helhed og derigennem for de europæiske skatteydere. Vi ved, at mange medlemsstater nu har indført innovative systemer. Vi ønsker hurtigt at lære af de bedste af disse med henblik på en gennemgribende reform på dette område. Det er en grundlæggende forudsætning for en effektiv og oplysningspligtig offentlig forvaltning. Jeg kan ikke give nogen endelig dato for indførelse af ændringerne. Fuldstændig indførelse af ændringerne afhænger af, at der opnås enighed mellem institutionerne, men jeg kan bestemt love Parlamentet, at jeg og mine kolleger vil beskrive i detaljer, hvad vi ønsker og gøre alt for at opnå det. De ændringer, jeg ønsker, kan efter min mening ikke ske hurtigt nok. De vil jo være til fordel for hele Unionen. Hr. formand, jeg håber, at Parlamentet vil tilgive mig, at jeg slutter her. Der er meget mere, som jeg gerne vil sige. Jeg vil gerne understrege en ting i forbindelse med noget, som mange medlemmer har fremført. Som jeg allerede har sagt, vist nok i første eller anden sætning her i eftermiddag, vil den indstillede Kommission, hvis Parlamentet godkender den på onsdag, få flere år til at bevise, hvor alvorligt den tager ekspertgruppens henstillinger og formaninger. Vi vil gøre vores bedste for at efterleve dem i god tro. Undervejs i denne proces får vi rig lejlighed til at se nærmere på detaljerne i Den Uafhængige Ekspertgruppe beretning, som forelå i fredags. Som jeg sagde før, er det ikke kun drøftelserne, der er vigtige, det er også de beslutninger og handlinger, der følger efter. Som i så mange andre tilfælde er udsagnsordet vigtigere end navneordet. Jeg vil gerne begynde med at tage afstand fra en mindre ting, som min meget gode ven, hr. Colom i Naval, sagde, nemlig at han håbede, at dette ville sætte punktum for en ulykkelig periode i Unionens historie. Jeg forstår godt, hvorfor han føler sådan, men jeg mener, at offentliggørelsen af Den Uafhængige Ekspertgruppes anden beretning snarere er et stadium i de nødvendige fremskridt end et definitivt punktum. Jeg er sikker på, at mange medlemmer af Europa-Parlamentet, efter at have tænkt nærmere over det, deler den opfattelse. Jeg vil også gerne lykønske hr. Schori med hans jomfrutale. Som han jo har konstateret ved tidligere lejligheder, er politik omtrent det eneste erhverv, hvor man kan være jomfru flere gange! Man kan dog næsten ikke forestille sig hr. Schori som nogen form for novice efter hans lange, fornemme karriere i demokratisk politik i mange år. Jeg vil gerne kraftigt understrege og tilslutte mig hans håb om, at vi nu står ved begyndelsen til den slags reformer, som folk ønsker. Jeg er sikker på, at han i sin karriere her i Parlamentet, som ved tidligere lejligheder, vil stå vagt om at sikre, at vi når disse mål. Fru Theato, som ikke er til stede lige nu, men som ikke desto mindre understregede nogle vigtige forhold, som hun altid gør, rejste spørgsmålet om, hvorvidt Parlamentet kan få adgang til de dokumenter, der blev forelagt ekspertgruppen som beviser. Jeg kan kun sige det samme, som jeg sagde i mit svar på min skriftlige besvarelse af spørgeskemaet, og som jeg gentog i sidste uge, nemlig at der skal sikres størst mulig gennemskuelighed. Det er dog vigtigt at respektere rettighederne for de enkeltpersoner, der afgiver vidnesbyrd i fortrolighed, så fortroligheden skal respekteres, hvor det er nødvendigt. Derfor mener jeg, at Kommissionen og Parlamentet skal arbejde sammen om at sikre, at disse to mål – gennemskuelighed og behovet for at holde løfterne over for dem, der har vidnet i fortrolighed – imødekommes i beslutningen om, hvor de fuldstændige arkiver skal ende samt om regler for sikker adgang til disse arkiver. Jeg håber, at jeg hermed kan sige endegyldigt, at jeg ikke på nogen måde har haft til hensigt at skjule eller omgå kravet om fuld gennemskuelighed i de ord, jeg har brugt, hverken i den skriftlige besvarelse eller i høringerne i sidste uge. Det kan jeg vist ikke sige tydeligere og stærkere, og hvis der stadig er misforståelser, vil jeg gøre alt, hvad jeg kan for at få dem helt ud af verden. Vi er enige om målene. Jeg er sikker på, at alle her i Parlamentet vil respektere de løfter, der er givet over for personer, der har vidnet i den tro, at deres vidnesbyrd bliver behandlet fortroligt. I alle andre henseender bør vi dog, hvis vi kan finde en rimelig metode, sikre, at beviserne opbevares på passende måde med ekspertgruppens tilslutning. Jeg håber, at det nu er helt klart. Nu vil jeg gerne gå videre til spørgsmålet om en europæisk anklagemyndighed, som jo har været bragt på bane før. Det blev faktisk foreslået første gang af Europa-Parlamentet. Jeg kan kun sige, at vi ikke kan gøre andet end at forestille os, hvordan medlemsstaterne vil reagere på forslaget. Uden dog at komme nærmere ind på de enorme komplikationer i forbindelse med en udvikling som foreslået af ekspertgruppen, vil jeg gerne sige, at kriminalitet jo bliver mere og mere international, så bekæmpelse af kriminalitet skal være tilsvarende international. Uanset hvad der ellers sker, skal samordningen og samarbejdet mellem de retlige og andre relevante organer i Den Europæiske Union forbedres. Jeg er sikker på, at alle ansvarlige mennesker, især alle valgte medlemmer af Kommissionen, kan tilslutte sig dette. Jeg glæder mig til at fortsætte den debat, som på mange måder er sat i gang af betænkninger fra Parlamentet. Jeg er helt sikker på, at hvis vi gør os klart, at vi har et fælles mål om at bekæmpe og forebygge svig, vil vi stræbe efter at bruge de mest fornuftige midler, som vores demokratier i rimelig grad har til rådighed. Jeg vil gerne sige til flere medlemmer, herunder især fru Morgan, som lige har talt, og fru van der Laan, som har fortalt mig, hvorfor hun ikke kunne være til stede under denne del af forhandlingen, at Den Uafhængige Ekspertgruppe udtrykkeligt anfører, hvordan medlemsstaterne, Europa-Parlamentet og Kommissionen i fællesskab og samarbejde skal sikre, at de reformer, som er nødvendige her i EU's fjerde årti, bliver så omfattende og gennemgribende, som der er behov for. I løbet af forhandlingen blev det sagt, at vi må prøve at opnå dette fodslag som en forudsætning for vellykkede ændringer. Jeg forstår godt og accepterer fuldt ud, at det skal være et grundlæggende formål, men jeg må sige, at der er visse ændringer, som er påkrævet i Kommissionen og i forvaltningen af Unionen, og som ikke kan vente på det, der pr. definition bliver en langvarig og meget grundig affære. Jeg er sikker på, at Parlamentet vil tilgive os, at vi selv indfører innovative tiltag. Hvis jeg lige hurtigt – for jeg vil ikke tage for meget af Parlamentets tid, og jeg er klar over, at dette er mit andet indlæg på Parlamentets anmodning – må gå videre til spørgsmålet om henstilling 36 og kommissærernes ansvar. Jeg er glad for, at hr. Lagendijk spurgte på den måde, ikke kun fordi han gjorde ret i at henlede vores opmærksomhed på bestemmelserne i henstilling 36, som jeg kan tilslutte mig, men også fordi det giver mig lejlighed til at svare et andet medlem, som valgte at tolke min omtale i min besvarelse af spørgeskemaet og nogle af mine indstillede kommissærkollegers omtale af, at det er tjenestegrenene selv, der skal sørge for effektiv ledelse i de enkelte tjenestegrene, som om det indebar en fralæggelse af kommissærernes ansvar. Det er der slet ikke tale om. Jeg mener, at kommissærerne skal pålægges og skal påtage sig det overordnede politiske ansvar og ledelsesansvaret. Det ville dog være absurd og inkonsekvent, hvis vi slår til lyd for effektiv decentralisering af ansvar og deraf følgende øget oplysningspligt og i samme åndedrag kigger hver eneste leder i Europa-Kommissionen over skulderen. Sådan kan man ikke øge effektiviteten og oplysningspligten. Det ville bare være en endnu mere stiv form for centralisering, der ikke ville hjælpe nogen som helst."@da1 ". Ich bin sicher, daß Sie es so wie ich bedauerlich finden, daß mir mehr Anfragen vorliegen als Abgeordnete anwesend sind. Selbst nach viereinhalb Jahren erleide ich wirklich regelmäßig einen Kulturschock, da man im britischen Parlament im Gegensatz zu hier automatisch verpflichtet ist, der gesamten Debatte beizuwohnen und grundsätzlich den Saal nicht zu verlassen, bis es der Vorsitz erlaubt, die anderen Abgeordneten sich zufrieden geben oder die Geschäfte so dringend sind, daß es Ihnen praktisch unmöglich ist, überhaupt erst an der Debatte teilzunehmen. Nichtsdestotrotz existieren eben unterschiedliche Traditionen innerhalb dieser demokratischen Versammlung der Mitgliedstaaten, und ich respektiere sie alle. Herr Elles hat einige interessante Fragen angesprochen. In der mir zur Verfügung stehenden Zeit werde ich nicht auf jede eingehen können. Ich möchte, wenn es gestattet ist, nur zwei erwähnen. Ich bin bereits auf die Frage der EU-Staatsanwaltschaft eingegangen, die auch er angesprochen hat. Wenn man versucht, wirkliche und dauerhafte Verbesserungen im, wie er es beschrieb, Umfeld der Finanzkontrolle sicherzustellen, wird ihm bekannt sein, daß es Bemühungen gegeben hat, dies durch eine effektivere Zuweisung von Verantwortlichkeiten und eine wirksame zentrale Koordinierung zur Abschaffung von überflüssiger Kontrolle zu erreichen. Das im Bericht der Weisen für die Einrichtung einer Innenrevisionsdienststelle beschriebene Vorhaben stellt nach meiner Auffassung und der meiner Kollegen einen wichtigen Schritt nach vorn dar. Wir können, so vermute ich, dafür verantwortlich gemacht werden, wenn wir diese Sache nicht sofort angehen – dies ist eine von mehreren Empfehlungen des Ausschusses der Weisen, die wir umsetzen sollten, über die wir schleunigst nachdenken und die wir vollständig ausschöpfen sollten. Ich hoffe, daß wir dabei das Parlament auf unserer Seite haben. Abschließend, wenn ich etwas zur Frage der Informanten sagen darf, die von vielen Abgeordneten, darunter Herrn Elles berührt wurde, so hoffe ich, daß ich vergangene Woche deutlich ausgesprochen habe, worin meine Absichten bei der Sicherstellung der Veränderungen im gegenwärtigen System bestehen, das, wenn ich das kurz ausführen darf, ausnahmslose Fairneß und Sicherheit für alle garantieren wird, die ihre Pflicht zur Berichterstattung wahrnehmen, für alle, die Ziel von Anschuldigungen sind, für die Institution als Ganzes und damit für den europäischen Steuerzahler. Wir wissen, daß viele Mitgliedstaaten bereits ihre Systeme erneuert haben. Von den besten Lösungen wollen wir profitieren und in diesem Bereich radikale Reformen anstreben. Für eine effektive und rechenschaftspflichtige öffentliche Verwaltung ist dies eine grundlegende Voraussetzung. Ich kann kein konkretes Datum für die Einführung der Veränderungen nennen. Deren volle Umsetzung hängt zum Teil von Vereinbarungen zwischen den Institutionen ab; was aber die detaillierte Beschreibung dessen betrifft, was meine Kollegen und ich vorhaben und mit Leidenschaft verfolgen wollen, so gebe ich dem Parlament die absolute Zusicherung dafür. Die Veränderungen, die ich von meiner Seite aus wünsche, können nicht schnell genug geschehen. Sie werden zum Nutzen der ganzen Union stattfinden. Ich hoffe, das Hohe Haus hat ein Einsehen, Herr Präsident, wenn ich meinen Vortrag hier beende. Es gäbe noch vieles mehr zu sagen. Gestatten Sie mir, zu einem von vielen Abgeordneten erwähnten Punkt meine Zusicherung zu geben. Wie ich heute nachmittag, ich glaube im ersten oder zweiten Satz erwähnte, wird die designierte Kommission, so sie die Zustimmung des Parlaments am Mittwoch erhält, mehrere Jahre lang die Möglichkeit haben, zu zeigen, wie ernst sie die Empfehlungen und, fürwahr, die Ermahnungen des Ausschusses der Weisen nimmt. Wir werden uns nach allen Kräften und bestem Gewissen darum bemühen. Dabei werden wir vielfältige Möglichkeiten haben, ausführlich darüber zu beraten, was letzten Freitag vom Ausschuß der Weisen veröffentlicht worden ist. Wie ich schon sagte, sind nicht nur die Gespräche, sondern die daraus resultierenden Entscheidungen und Maßnahmen relevant. Wie bei so vielen anderen Dingen zählen die Verben mehr als die Substantive. Darf ich damit beginnen, eine kleine Bemerkung meines sehr guten Freundes, Herrn Colom I Naval, aufzugreifen, der seiner Hoffnung Ausdruck verlieh, daß dies einen Schlußpunkt unter eine unglückliche Episode in der Geschichte der Europäischen Union darstellen möge. Gewiß stimme ich mit dieser Ansicht überein, jedoch betrachte ich die Veröffentlichung des zweiten Berichts des Ausschusses der Weisen eher als Etappe in einem notwendigen Prozeß denn als eine Art Endpunkt. Ich denke, daß dies nach einigem Überlegen die Meinung vieler Abgeordneter sein wird. Ich erlaube mir auch, Herrn Schori zu seiner Jungfernrede zu beglückwünschen. Wie er schon in der Vergangenheit feststellen konnte, ist die Politik so ziemlich der einzige Beruf, bei dem es möglich ist, mehr als einmal Jungfrau zu sein! Es ist schwierig, sich Herrn Schori nach den langen Jahren seiner ehrenvollen Karriere in politischen Ämtern als eine sprichwörtliche Jungfrau vorzustellen. Ich unterstütze und respektiere die von ihm artikulierte Hoffnung, daß wir am Beginn jener Reformen stehen, die die Menschen fordern. Ich bin der festen Überzeugung, daß er während seiner parlamentarischen Karriere in diesem Hause so wie bisher darüber wacht, daß wir die von uns avisierten Ziele zu erreichen versuchen. Frau Theato, die im Augenblick nicht zugegen ist, gleichwohl aber, wie so oft, wichtige Punkte angesprochen hat, stellte die Frage, ob dieses Parlament Zugang zu Dokumenten erhalten könne, die dem Ausschuß der Weisen als Teil des Beweismaterials zur Verfügung gestellt worden waren. Ich kann nur wiederholen, was ich als schriftliche Antwort auf den Fragebogen vermerkt und letzte Woche wiederholt habe, daß es ein Höchstmaß an Transparenz geben sollte. Es ist jedoch wichtig, das Recht von Einzelpersonen, die vertrauliche Beweismittel vorgelegt haben, zu respektieren, und daher muß Vertraulichkeit dort, wo es erforderlich ist, gewahrt bleiben. Ich glaube dementsprechend, daß Kommission und Parlament zusammenarbeiten sollten, um sicherzustellen, daß die beiden genannten Ziele, also Transparenz und die Einhaltung von Zusagen gegenüber Einzelpersonen, die Beweismaterial vertraulich zur Verfügung gestellt haben, bei der Entscheidung über den endgültigen Aufbewahrungsort des gesamten Archivs sowie die Bestimmungen über den Zugang zu diesen Archiven in einer sicheren Umgebung berücksichtigt werden. Ich hoffe, schlüssig darlegen zu können, daß in allen Worten, die ich sowohl in meiner schriftlichen Antwort als auch letzte Woche in den Anhörungen verwendet habe, keinerlei Absicht mitschwang, die Forderungen nach Transparenz zu verwässern oder sich ihnen zu entziehen. Meiner Meinung nach kann ich dies nicht eindeutiger und stärker ausdrücken, und sollten noch immer Mißverständnisse bestehen, werde ich alles tun, diese vollständig aus dem Weg zu räumen. Wir sind uns über die Ziele einig. Zweifelsohne wird es niemanden in diesem Parlament geben, der die Zusagen gegenüber Personen nicht einhalten würde, die Beweismittel in der Gewißheit zur Verfügung gestellt haben, daß Vertraulichkeit gewahrt bleibt; aber ansonsten ist es doch so, wenn wir uns auf ein funktionierendes Mittel einigen könnten, wie diese Beweise mit der Zustimmung des Ausschusses der Weisen sicher gelagert werden können, dann bin ich sicher, daß wir es tun sollten. Ich hoffe, daß darüber absolute Klarheit besteht. Darf ich mich nun jener Frage einer EU-Staatsanwaltschaft zuwenden, deren Einrichtung ja nicht zum ersten Mal vorgeschlagen worden ist. Es wurde in der Tat zuerst vom Parlament vorgeschlagen. Hierzu kann ich lediglich sagen, daß wir über die Reaktionen der Mitgliedstaaten auf diesen Vorschlag nur spekulieren können. Ohne jedoch auf die beträchtlichen Schwierigkeiten eingehen zu wollen, die weitere Entwicklungen in der vom Ausschuß der Weisen vorgeschlagenen Weise mit sich bringen könnten, muß ich sagen, daß das Verbrechen zunehmend internationalisiert wird. Alle Bemühungen, Verbrechen in gleicher Weise zu bekämpfen, müssen internationalisiert werden, und, egal was noch passiert, die Justizbehörden und anderen zuständigen Einrichtungen dieser Europäischen Union müssen enger und besser kooperieren. Ich bin sicher, daß kein Verantwortlicher, und sicher kein gewählter Abgeordneter und kein Mitglied der Kommission, es anders wollen. Ich freue mich auf die Fortsetzung dieser Debatte, die in vielerlei Hinsicht durch Berichte dieses Parlaments eingeleitet worden ist. Ich bin mir absolut sicher, daß, sofern uns klar wird, daß wir alle auf gleiche Weise entschlossen sind, Betrug zu bekämpfen und zu verhindern, wir hierzu alle Mittel ausschöpfen werden, die uns im Rahmen unserer Demokratie zur Verfügung stehen. Einigen Abgeordneten, darunter insbesondere Frau Morgan, die gerade gesprochen hat, und Frau van der Laan, die mir erklärte, weshalb sie diesem Teil der Debatte fernbleiben mußte, möchte ich entgegnen, daß der Ausschuß der Weisen sehr genau beschreibt, in welcher Weise ein gemeinsamer und kooperativer Ansatz der Mitgliedstaaten, des Parlaments und der Kommission zu erfolgen hat, um Umfang und Tiefe der Reform zu sichern, die die Europäische Union im vierten Jahrzehnt ihres Bestehens durchzuführen hat. In dieser Debatte kam in der Tat zur Sprache, daß wir versuchen sollten, diese Form der Zusammenarbeit als Voraussetzung für eine erfolgreiche Veränderung zu etablieren. Dies verstehe und akzeptiere ich als ein grundlegendes Ziel, allerdings muß ich sagen, daß es Veränderungen gibt, die wir in der Kommission, der exekutiven Verwaltung der Union, sichern müssen, und die nicht darauf warten können, was definitionsgemäß eine längere und sehr gründliche Tätigkeit ist. Ich bin der festen Überzeugung, daß das Parlament uns nachsehen wird, wenn wir selbst einige innovative Ansätze machen. Gestatten Sie mir, noch ganz rasch, da ich das Hohe Haus nicht zu lange aufhalten möchte und mir der Tatsache bewußt bin, daß dies bereits meine zweite Rede ist, zu der mich das Parlament aufgefordert hat, auf diese Empfehlung 36 und die Verantwortung eines Kommissionsmitglieds zurückzukommen. Ich danke Herrn Lagendijk für die Art und Weise, in der er die Frage gestellt hat, nicht nur, weil er unsere Aufmerksamkeit richtigerweise auf die Bestimmungen von Empfehlung 36 gelenkt hat, womit ich übereinstimme, sondern weil ich dadurch auch die Möglichkeit erhalten habe, auf einen anderen Abgeordneten einzugehen, der es vorzog, die in meiner Antwort auf den Fragebogen gemachten Angaben sowie die von einigen anderen meiner Kollegen in der designierten Kommission in bezug auf die effektive Verwaltung durch die Dienststellen in den Dienststellen gemachten Angaben so darzustellen, als würde dadurch in gewisser Weise die Verantwortung der Kommissionsmitglieder verneint. Dem ist nicht so. Es ist meine Meinung, daß die Mitglieder der Kommission die politische und verwalterische Gesamtverantwortung tragen und sie akzeptieren müssen. Hingegen wäre es abwegig und inkonsequent für uns, in einem Atemzug für die wirksame Dezentralisierung von Verantwortlichkeit und damit einhergehend die wachsende Rechenschaftspflicht einzutreten und zugleich davon auszugehen, jedem leitenden Mitarbeiter in der Europäischen Kommission ständig über die Schulter zu schauen. Dies ist kein Weg zu mehr Effektivität und Rechenschaftspflicht, es wäre einfach eine starrere Form der Zentralisierung, mit der niemandem gedient wäre."@de7 "Ο κ. Elles έθεσε πολλά ενδιαφέροντα ερωτήματα. Δεν θα μπορέσω να απαντήσω σε όλα στο χρόνο που έχω στη διάθεσή μου. Θα ήθελα απλά να ασχοληθώ, αν μου επιτρέπετε, με δύο από αυτά. Έχω ήδη αναφερθεί στο θέμα του ευρωπαίου δημόσιου κατηγόρου το οποίο έθιξε ο κ. Elles. Σε μία προσπάθεια να διασφαλιστεί πραγματική και συνεχής βελτίωση εκείνου που περιέγραψε ο κ. Elles ως περιβάλλον δημοσιονομικού ελέγχου, θα πρέπει να γνωρίζει ότι έχουν ήδη γίνει προσπάθειες να επιτευχθεί αυτό μέσω μιας πιο αποτελεσματικής κατανομής ευθυνών και ενός ουσιαστικού κεντρικού συντονισμού για την παρακολούθηση του περιττού ελέγχου. Η ιδέα που αναπτύσσεται στην έκθεση της "επιτροπής των σοφών"; για τη σύσταση μιας υπηρεσίας εσωτερικού ελέγχου με τον τρόπο που την περιέγραψαν, αποτελεί, κατά την άποψή μου και κατά την άποψη των συναδέλφων μου, ένα σημαντικό βήμα προόδου. Υποθέτω ότι θα είναι δυνατόν να καταλογιστούν ευθύνες σε μας αν δεν κάνουμε αυτή την αλλαγή αμέσως - πρόκειται για μια από τις πολλές συστάσεις της "επιτροπής των σοφών"; που θα πρέπει να ακολουθήσουμε, μια σύσταση που πρέπει να σκεφτούμε γρήγορα και να εκμεταλλευτούμε στο έπακρο. Ελπίζω ότι το Κοινοβούλιο θα είναι με το μέρος μας πάνω σε αυτό. Τέλος, όσον αφορά το ζήτημα εκείνων που παρέχουν πληροφορίες σχετικά με κρούσματα απάτης, στο οποίο αναφέρθηκαν πολλοί βουλευτές συμπεριλαμβανομένου του κ. Elles, επιτρέψτε μου να πω απλά πως ελπίζω να κατέστησα την περασμένη βδομάδα σαφείς τις προθέσεις μου για την πραγματοποίηση αλλαγών στο υπάρχον σύστημα, έτσι ώστε να διασφαλιστεί, αν μπορώ να το πω εν συντομία, απόλυτη δικαιοσύνη και ασφάλεια για εκείνους που ασκούν το καθήκον της παροχής πληροφοριών, για εκείνους που αποτελούν το αντικείμενο της κατηγορίας και για το θεσμικό όργανο σα σύνολο και μέσω αυτού για τον ευρωπαίο φορολογούμενο. Γνωρίζουμε ότι τώρα υπάρχουν νεωτεριστικά συστήματα σε πολλά κράτη μέλη. Θέλουμε να διδαχθούμε γρήγορα από τα καλύτερα από αυτά τα συστήματα και επιδιώκουμε ριζικές αλλαγές σε αυτό τον τομέα. Αυτό αποτελεί βασική προϋπόθεση για μια αποτελεσματική και υπεύθυνη δημόσια διοίκηση. Δεν μπορώ να δώσω ακριβή ημερομηνία έναρξης των αλλαγών. Ως ένα βαθμό η πλήρης καθιέρωσή τους θα εξαρτηθεί από συμφωνία μεταξύ των θεσμικών οργάνων, το Κοινοβούλιο όμως έχει δεσμευτεί για τη λεπτομερή ανάπτυξη αυτών που θέλω εγώ και οι συνάδελφοί μου και για να επιδιωχθεί με σθένος η πραγματοποίησή τους. Οι αλλαγές που έχω υπόψη μου δεν μπορούν να επέλθουν αρκετά γρήγορα. Θα αποβούν προς όφελος ολόκληρης της Ένωσης. Ελπίζω να με συγχωρήσει το Σώμα, κύριε Πρόεδρε, αν σταματήσω εδώ. Θα ήθελα να πω πολύ περισσότερα. Επιτρέψτε μου να σας καθησυχάσω για ένα θέμα που έχουν θίξει πολλοί βουλευτές. Όπως ανέφερα, νομίζω στην πρώτη ή τη δεύτερη πρότασή μου σήμερα το απόγευμα, η ορισθείσα Επιτροπή, αν το Κοινοβούλιο ψηφίσει την Τετάρτη υπέρ αυτής, θα έχει χρόνια μπροστά της για να αποδείξει πόσο σοβαρά αντιμετωπίζει τις συστάσεις αλλά και τις επιπλήξεις της "επιτροπής των σοφών";. Θα αγωνιστούμε να το πετύχουμε αυτό, καταβάλλοντας όσο το δυνατόν μεγαλύτερες προσπάθειες και καλόπιστα. Στην πορεία θα μας δοθούν πάρα πολλές ευκαιρίες να συζητήσουμε διεξοδικά την έκθεση που συνέταξε "η επιτροπή των σοφών"; την περασμένη Παρασκευή. Όπως δήλωσα και νωρίτερα, σημαντικές δεν θα είναι μόνο οι συζητήσεις, αλλά και οι αποφάσεις και οι ενέργειες που θα ακολουθήσουν το έγγραφο αυτό. Σε αυτό, όπως και σε πολλά άλλα θέματα, η υλοποίηση μιας ιδέας έχει πολύ μεγαλύτερη σημασία από τη σύλληψή της. Επιτρέψτε μου να ξεκινήσω εκφράζοντας την αντίθεσή μου σε ένα ασήμαντο ζήτημα που έθεσε ο πολύ καλός μου φίλος, κ. Colom I Naval, ο οποίος είπε ότι ελπίζει να έχει δοθεί ένα τέρμα σε ένα ατυχές συμβάν στην ιστορία της Ένωσης. Καταλαβαίνω φυσικά πώς αισθάνεται, αλλά εγώ μάλλον θεωρώ τη δημοσίευση της δεύτερης έκθεσης της "επιτροπής σοφών"; ως ένα ακόμη απαραίτητο βήμα προς τα εμπρός παρά ως κάποιο τελικό στάδιο. Είμαι σίγουρος ότι πολλοί από τους βουλευτές αυτού του Κοινοβουλίου θα συμφωνήσουν μετά από σκέψη με αυτή την άποψη. Επιτρέψτε μου επίσης να πω στον κ. Schori ότι τον συγχαίρω για την παρθενική του ομιλία. Όπως έχει διαπιστώσει, από άλλες περιπτώσεις παλιότερα, η πολιτική είναι μάλλον το μοναδικό επάγγελμα στο οποίο είναι δυνατόν να κάνει κάποιος την παρθενική του εμφάνιση πάνω από μία φορά! Είναι δύσκολο να μιλήσουμε για παρθενική εμφάνιση του κ. Schori, με οποιαδήποτε σημασία της λέξης, μετά τη μακρά και διακεκριμένη καριέρα του στη δημοκρατική πολιτική εδώ και πολλά χρόνια. Τονίζω και επιδοκιμάζω ανεπιφύλακτα την άποψή του ότι ελπίζει πως έχουν ξεκινήσει οι μεταρρυθμίσεις εκείνες που θέλουν οι πολίτες. Είμαι βέβαιος ότι, κατά τη διάρκεια της κοινοβουλευτικής του καριέρας εδώ, θα δώσει ιδιαίτερη προσοχή όπως και σε ανάλογες περιπτώσεις στο παρελθόν, προκειμένου να εξασφαλίσει ότι θα καταβάλουμε προσπάθειες για την επίτευξη αυτών των στόχων. Η κ. Theato που δεν είναι μεν μαζί μας σε αυτή την περίσταση, αλλά έκανε όπως πάντα κάποιες σημαντικές παρατηρήσεις, έθιξε το ζήτημα της δυνατότητας πρόσβασης του Κοινοβουλίου σε έγγραφα που υποβλήθηκαν ως μέρος των αποδεικτικών στοιχείων στην "επιτροπή των σοφών";. Δεν μπορώ παρά να αναφερθώ ξανά σε αυτά που έχω ήδη πει ως απόκριση στις γραπτές μου απαντήσεις στο ερωτηματολόγιο και που επανέλαβα την περασμένη εβδομάδα, ότι δηλαδή απαιτείται μεγιστοποίηση της διαφάνειας. Είναι σημαντικό, ωστόσο, να σεβαστούμε το δικαίωμα των ατόμων που δίνουν πληροφορίες εμπιστευτικά και θα πρέπει ως εκ τούτου να τηρηθεί το απόρρητο σε περιπτώσεις που είναι απαραίτητο. Συνεπώς, πιστεύω ότι η Επιτροπή και το Κοινοβούλιο θα πρέπει να συνεργαστούν για να διασφαλίσουν ότι θα εκπληρωθεί ο διττός στόχος - η διαφάνεια και η ανάγκη να τηρηθούν οι υποσχέσεις που δόθηκαν σε άτομα που παρείχαν τις πληροφορίες τους εμπιστευτικά - κατά την επιλογή του τελικού προορισμού των ολοκληρωμένων αρχείων και των κανονισμών που σχετίζονται με τη δυνατότητα πρόσβασης σε αυτά κάτω από ασφαλείς συνθήκες. Ελπίζω ότι, μπορώ με βεβαιότητα να πω ότι με όλα όσα είπα, τόσο μέσω της γραπτής μου απάντησης, όσο και κατά την ακρόαση, τη περασμένη εβδομάδα, δεν είχα την πρόθεση να συσκοτίσω ή να αποφύγω οποιονδήποτε από τους όρους της διαφάνειας. Νομίζω ότι δεν θα μπορούσα να γίνω περισσότερο σαφής, ή να επιμείνω περισσότερο και αν εξακολουθούν να υπάρχουν κάποια σημεία που δεν έχουν γίνει κατανοητά, θα κάνω ό,τι μπορώ για τη αποσαφήνισή τους. Συμφωνούμε όσον αφορά τους αντικειμενικούς στόχους. Είμαι σίγουρος ότι κανείς στο Κοινοβούλιο δεν θα ήθελε να αθετήσει τις υποσχέσεις που έχουν δοθεί σε εκείνους που έδωσαν κάποια στοιχεία με την προϋπόθεση τήρησης του απορρήτου. Αλλά από κάθε άλλη άποψη, αν μπορέσουμε να συμφωνήσουμε πάνω σε έναν αποτελεσματικό τρόπο με τον οποίο να είναι δυνατόν να εξασφαλιστεί η κατάλληλη φύλάξη αυτών των στοιχείων, έχοντας τη σύμφωνη γνώμη της "επιτροπής των σοφών";, τότε σίγουρα θα πρέπει να το κάνουμε. Ελπίζω ότι αυτό θα είναι απολύτως σαφές. Επιτρέψτε μου τώρα να αναφερθώ στο ζήτημα του ορισμού ενός ευρωπαίου δημόσιου κατηγόρου που προτείνεται, όχι για πρώτη φορά. Μάλιστα, αρχικά είχε προταθεί από αυτό το Κοινοβούλιο. Αυτό που μπορώ να πω είναι ότι μπορούμε απλά να κάνουμε εικασίες για την αντίδραση των κρατών μελών σε αυτή την πρόταση. Ωστόσο, χωρίς να εξετάζω τις φοβερές επιπλοκές που θα συνοδεύουν τις περαιτέρω εξελίξεις όπως υπονοεί η "επιτροπή των σοφών";, θα ήθελα να πω ότι η εγκληματικότητα διεθνοποιείται ολοένα και περισσότερο. Θα πρέπει κατ’ αναλογία να διεθνοποιηθούν όλες οι προσπάθειες καταπολέμησής της, ενώ, πέρα από οτιδήποτε άλλο γίνει, θα πρέπει να υπάρχει καλύτερος συντονισμός και συνεργασία ανάμεσα στους δικαστικούς και σε άλλους αρμόδιους φορείς της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Είμαι βέβαιος ότι κανένας αρμόδιος και ασφαλώς κανένας αιρετός αντιπρόσωπος ή μέλος της Επιτροπής δεν θα επιθυμούσε κάτι διαφορετικό. Ανυπομονώ να συνεχιστεί η συζήτηση για την οποία μας προϊδέασαν με πολλούς τρόπους οι εκθέσεις αυτού του Κοινοβουλίου. Δεν έχω καμία αμφιβολία ότι, αν κατανοήσουμε ότι όλοι έχουμε ως κοινό στόχο την καταπολέμηση και αποτροπή των περιπτώσεων απάτης, θα επιθυμούμε να μεγιστοποιήσουμε τα μέσα επίτευξης αυτού του στόχου με οποιαδήποτε λογικά μέσα διαθέτουν τα δημοκρατικά μας συστήματα. Θα ήθελα να πω σε διάφορους βουλευτές, συμπεριλαμβανομένης κυρίως της κ. Morgan, που μίλησε πριν από λίγο και της κ. Van der Laan, που μού εξήγησε γιατί έπρεπε να απουσιάσει από αυτό το τμήμα της συζήτησης, ότι η "επιτροπή των σοφών"; είναι απολύτως σαφής για τον τρόπο με τον οποίο θα πρέπει να ακολουθηθεί μια κοινή και συλλογική μέθοδος προσέγγισης από τα κράτη μέλη, από αυτό το Κοινοβούλιο και από την Επιτροπή, όσον αφορά τη διασφάλιση της έκτασης και του βαθμού της μεταρρύθμισης που πρέπει να πετύχει η Ευρωπαϊκή Ένωση κατά την τέταρτη δεκαετία της. Πράγματι, ειπώθηκε κατά τη διάρκεια της συζήτησης, ότι θα πρέπει να προσπαθήσουμε να διασφαλίσουμε αυτού του είδους τη συνεργασία ως προϋπόθεση για επιτυχή αλλαγή. Κατανοώ και αποδέχομαι ανεπιφύλακτα ότι αυτός είναι ένας βασικός στόχος, αλλά πρέπει να πω ότι υπάρχουν αλλαγές που θα πρέπει εξασφαλίσουμε στην Επιτροπή, την εκτελεστική αρχή της Ένωσης, και αυτές οι αλλαγές δεν μπορούν να περιμένουν να γίνει κάτι που εξ ορισμού θα αποτελέσει μια παρατεταμένη και σχολαστική δραστηριότητα. Είμαι σίγουρος ότι το Κοινοβούλιο θα μας συγχωρήσει αν ξεκινήσουμε μόνοι μας κάποιες καινοτομίες. Αν μπορώ να αναφερθώ εν συντομία - επειδή δεν θέλω να καθυστερήσω πάρα πολύ το Σώμα και έχω επίγνωση ότι αυτή είναι η δεύτερη παρέμβαση που μου ζητήθηκε από το Κοινοβούλιο - στο θέμα της σύστασης 36 και της ευθύνης του Επιτρόπου. Είμαι ευγνώμων στον κ. Lagendijk για τον τρόπο με τον οποίο έθεσε το ζήτημα, όχι μόνο επειδή πολύ σωστά επέστησε την προσοχή μας στις διατάξεις της σύστασης 36, πάνω στις οποίες τυγχάνει να είμαι σύμφωνος, αλλά επίσης επειδή μου δίνεται η ευκαιρία να απαντήσω σε έναν άλλο βουλευτή που επέλεξε να παρουσιάσει όσα ανέφερα ως απάντηση στο ερωτηματολόγιο και τις αναφορές, που έκαναν κάποιοι από τους συναδέλφους μου στην ορισθείσα Επιτροπή, στην αποτελεσματική διαχείριση από τις υπηρεσίες στις υπηρεσίες, σα να απαλλάσσονται κατά κάποιο τρόπο οι Επίτροποι από τις ευθύνες τους. Δεν ισχύει κάτι τέτοιο. Πιστεύω ότι οι Επίτροποι πρέπει να φέρουν και να αποδέχονται ακέραια την πολιτική και διαχειριστική ευθύνη. Θα ήταν όμως παράλογο και αντιφατικό να υποστηρίζουμε ταυτόχρονα την αποδοτική αποκέντρωση των αρμοδιοτήτων και την αύξηση της υπευθυνότητας που απορρέει από αυτήν και παράλληλα να θεωρούμε ότι πρέπει να στεκόμαστε πάνω από το κεφάλι κάθε διοικητικού στελέχους της Ευρωπαϊκής Επιτροπής. Με αυτό τον τρόπο δεν μπορούμε να αυξήσουμε την αποδοτικότητα και την υπευθυνότητα. Θα αποτελούσε απλά μια πιο άκαμπτη μορφή αποκέντρωσης που δεν θα βοηθούσε κανέναν."@el8 "(EN) Estoy seguro de que coincidirán conmigo en lamentar que haya muchas más preguntas que diputados en el Hemiciclo. Ciertamente, incluso después de cuatro años y medio sigo percibiendo un choque cultural ya que en Westminster, al contrario que en este Parlamento, intervenir en el debate significa automáticamente la obligación de estar presente en todo el mismo y no abandonarlo hasta que, o a no ser que, la presidencia de su permiso, se obtenga la comprensión por parte de los colegas o que los compromisos sean tan urgentes que de hecho impidan desde el inicio la participación en el mismo. En cualquier caso, existen diversas tradiciones en esta asociación democrática de Estados miembros y yo las respeto todas. Finalmente, sobre la cuestión de los denunciantes de malas prácticas, mencionada por varios diputados incluyendo al Sr. Elles, confío en que la semana pasada haya dejado bien claras cuáles son mis intenciones por asegurar el cambio en el sistema actual, eso va a garantizar, si puedo expresarlo brevemente, un trato justo y seguridad para aquellos que ejercen su obligación de denuncia, para aquellos que son objeto de acusaciones y para las instituciones en general, y así, para el contribuyente europeo. Sabemos que existen algunos sistemas innovadores en los Estados miembros. Deseamos aprender rápidamente de los mejores entre ellos y perseguir una reforma radical en esta área. Se trata de un requisito básico de una administración efectiva y responsable. No puedo dar una fecha definitiva para la introducción del cambio. Hasta cierto punto, su introducción absoluta dependerá de los acuerdos entre las instituciones, pero en relación con el desarrollo en detalle de lo que mis colegas y yo deseamos, y en la acción de perseguir esto vigorosamente, el Parlamento tiene una responsabilidad fundamental. En mi opinión, los cambios que quiero no pueden llegar suficientemente rápido. Estos redundarán en el beneficio de toda la Unión. Señor Presidente, espero que la Asamblea me disculpe si termino aquí. Hay muchas más cosas que quisiera decir. Quisiera pronunciar palabras tranquilizadoras respecto de un asunto planteado por muchos diputados. Como dije, creo que en mi primera o segunda frase de esta noche, esta Comisión designada, si este Parlamento vota en su favor el miércoles, tendrá años de oportunidad para demostrar lo seriamente que se toma las recomendaciones y, ciertamente las advertencias, del Comité de Sabios. Perseveraremos para hacerlo, con nuestro mejor empeño y de buena fe. En el transcurso tendremos oportunidad de discutir detalladamente lo que el Pasado viernes presentó el Comité de Sabios. Tal y como indiqué anteriormente, no solo serán importantes los debates, sino también las decisiones y acciones que deriven de los mismos. En esto, como en muchas otras cosas, lo que importa es el verbo y no el sustantivo. Puedo empezar entrando en materia con un pequeño comentario expuesto por mi buen amigo el Sr. Colom I Naval quien ha dicho que esperaba que este fuera el punto final de un desafortunado episodio en la historia de la Unión. Ciertamente simpatizo con su sentir, pero contemplo la publicación del segundo informe del Comité de Sabios más como un estadio en un progreso necesario que como cualquier suerte de punto final. Estoy seguro que al reflexionar ese va a ser el punto de vista de gran parte de los diputados de esta Asamblea. Al Sr. Schori puedo decirle que le felicito por su primer discurso. Tal y como ha descubierto, en ocasiones anteriores, ¡la política es la única profesión en la que se puede ser primerizo más de una vez! Es difícil conceptuar al Sr. Schori como cualquier tipo de primerizo después de tantos años de su larga y distinguida carrera en política democrática. Suscribo y apoyo su perspectiva de que nos encontramos al comienzo de las reformas que la gente desea. Estoy convencido de que a lo largo de su carrera parlamentaria aquí permanecerá vigilante, como en ocasiones anteriores, para asegurar que intentamos conseguir esos objetivos. La Sra. Theato que no se encuentra entre nosotros en estos momentos, aunque no obstante ha hecho acertados comentarios, como siempre hace, expuso la cuestión relacionada con el acceso de este Parlamento a los documentos que fueron entregados al Comité de Sabios como pruebas. Solo puedo decir lo que afirmé al contestar el cuestionario y que volví a repetir la semana pasada acerca de que se bebía maximizar la transparencia. No obstante, es importante respetar el derecho de los individuos que han aportado pruebas en secreto, y la confidencialidad debe ser, por tanto, observada cuando proceda. En consecuencia estimo que la Comisión y el Parlamento deberían cooperar para asegurar que este objetivo dual - transparencia y la necesidad de hacer honor a carga impuesta a aquellos que han aportado pruebas confidencialmente - se consiga al decidir el destino final del archivo completo y en las reglas sobre el acceso a esos archivos en un ambiente seguro. Creo que puedo decir concluyentemente que en todas las palabras que he empleado, tanto en esa respuesta escrita como la semana pasada en las audiencias, que no hay ningún ánimo de intentar oscurecer o evadirse de los requisitos de transparencia. No creo que pueda decirlo más claro con más contundencia y si aun queda algún malentendido haré todo lo posible por despejarlo. Estamos de acuerdo en los objetivos. Estoy seguro de que nadie en el Parlamento querría faltar al compromiso adquirido con aquellas personas que dieron pruebas convencidas de que gozarían de confidencialidad; pero en el resto de aspectos, si podemos ponernos de acuerdo en un medio plausible de asegurar el deposito adecuado de las pruebas con el consentimiento del Comité de sabios, entonces estoy seguro de que deberíamos proceder así. Espero que esto haya quedado claro. Voy a tratar ahora la cuestión de un ministerio fiscal europeo, que ha sido sugerido y no por primera vez. Ciertamente fue sugerido por primera vez por este Parlamento. Todo lo que puedo decir es que no podemos más que especular sobre la respuesta de los Estados miembros a esta propuesta. Quisiera decir que la delincuencia se está internacionalizando crecientemente. Todos los esfuerzos por combatir el crimen deben internacionalizarse del mismo modo, e independientemente de lo que ocurra, ha de haber una mayor coordinación y cooperación entre los órganos judiciales y los demás de la Unión Europea. Estoy seguro que ninguna persona responsable, y, desde luego ningún representante electo o miembro de la Comisión, lo querría de otro modo. Espero la continuación del debate planteado de diversas formas por los informes de este Parlamento. Estoy completamente seguro de que si comprendemos que todos tenemos este objetivo compartido de combatir y desterrar el fraude, querremos maximizar los medios para hacerlo con todos los medios racionales de que disponen nuestras democracias. Quisiera decir a varios diputados, incluyendo especialmente a la Sra. Morgan, quien acaba de intervenir, y a la Sra. Van der Laan que me ha explicado por qué tenía que ausentarse en esta parte del debate, que el Comité de Sabios es extremadamente explícito sobre el modo en que debe existir una aproximación conjunta y cooperativa por parte de los Estados Miembros, por parte de esta Asamblea y por parte de la Comisión al asegurar la extensión y la profundidad de la reforma que esta Unión Europea debe alcanzar en esta, su cuarta década. Se ha dicho durante el transcurso de este debate que deberíamos intentar asegurar ese tipo de asociación como una precondición para un cambio exitoso. Lo comprendo y acepto completamente como un objetivo básico pero debo decir que hay ciertos cambios que debemos asegurar en la Comisión, la administración ejecutiva de la Unión, que sencillamente no van a esperar por lo que por definición va a ser un proceso largo y profundo. Estoy seguro de que el Parlamento nos excusará si nosotros mismos emprendemos algunas iniciativas innovadoras. Quisiera tratar rápidamente – ya que no quiero entretener demasiado a esta Asamblea y soy consciente del hecho de que esta es la segunda intervención que el Parlamento me ha invitado a realizar – la cuestión de la recomendación 36 y la responsabilidad del Comisario. Le estoy agradecido al Sr. Lagendijk por el modo en que ha planteado la cuestión, no sólo porque estuvo acertado al llamar nuestra atención sobre las disposiciones de la recomendación 36, con las que estoy de acuerdo, sino también porque me da la oportunidad de responder a otro diputado quien eligió interpretar mis comentarios en respuesta al cuestionario y los comentarios realizados por algunos de mis colegas de la Comisión designada acerca de la gestión efectiva de los servicios, como una especie de renuncia a la responsabilidad de los Comisarios. Esto no es así. Creo que los Comisarios deben tener y aceptar una responsabilidad general política y de gestión. Pero sería absurdo e incongruente de nuestra parte abogar al mismo tiempo por la descentralización efectiva de la responsabilidad y el aumento de la rendición de cuentas que se deriva de la misma y pretender estar literalmente encima de cada gestor de la Comisión Europea. Este no es el modo de aumentar la eficiencia y la responsabilidad, simplemente sería una forma de centralización más rígida que no ayudaría a nadie. El Sr. Elles ha planteado diversas cuestiones interesantes. Con el tiempo disponible no voy a poder responder a todas. Me gustaría si es posible referirme a dos. Me acabo de pronunciar respecto de la cuestión del fiscal europeo que él había planteado. Al intentar asegurar una mejora real y duradera en lo que describió como el ambiente de control financiero, debe saber que se han hecho esfuerzos para alcanzar esto a través de una asignación más efectiva de las responsabilidades y una coordinación central efectiva que monitorice el control innecesario. La idea propuesta por el informe del Comité de Sabios relativa al establecimiento de un servicio de auditoría interno tal y como ellos lo describen significa en mi opinión y en la opinión de mis colegas un importante paso adelante. Supongo que podemos ser criticados por no haber hecho este cambió de forma espontánea - se trata de una de las diversas recomendaciones del Comité de Sabios que deberíamos aceptar, sobre la que deberíamos reflexionar rápidamente y que deberíamos explotar en toda su extensión. Espero que en esto contemos de nuestra parte con el Parlamento."@es12 ". – (EN) Olen varma, että yhdytte pahoitteluihini siitä, että kysymyksiä on paljon enemmän kuin parlamentissa jäseniä. Itse asiassa neljän ja puolen vuoden jälkeen poden edelleen kulttuurisokkia, koska Westminsterissä, toisin kuin tässä parlamentissa, keskusteluun osallistuminen edellyttää automaattisesti kaikilta läsnäoloa koko keskustelun ajan kenenkään poistumatta, jollei puhemies anna lupaa siihen tai kunnes hän sen antaa, tai jos muut ovat siihen suostuneet tai mikäli hätä on niin kiireellinen, että se tosiaan estää osallistumasta keskusteluun ensisijaisesti. Kuitenkin tässä demokraattisessa jäsenvaltioiden yhteenliittymässä on erilaisia perinteitä ja kunnioitan niitä kaikkia. Parlamentin jäsen Elles otti esille useita mielenkiintoisia kysymyksiä. En pysty käytettävissäni olevassa ajassa vastaamaan niihin kaikkiin. Haluaisin vain pikaisesti käsitellä, mikäli mahdollista, muutamaa niistä. Olen jo käsitellyt parlamentin jäsenen Ellesin esille ottamaa kysymystä eurooppalaisesta syyttäjävirastosta. Saatan hänen tietoonsa, että todellisten ja kestävien parannusten turvaamiseen siinä, mitä hän kutsui varainhoidon valvontaympäristöksi, on pyritty tehokkaammalla vastuunjaolla sekä todellisella keskitetyllä koordinoinnilla, jolla tarkkaillaan tarpeetonta valvontaa. Asiantuntijaryhmän kertomuksessaan esittämä ajatus sisäisen tilintarkastusyksikön perustamisesta sellaisena kuin se siinä esitettiin on sekä omasta että kollegojeni mielestä merkittävä askel eteenpäin. Oletettavasti meitä voidaan syyttää siitä, että emme ole tehneet tätä muutosta omaehtoisesti – se on yksi monista asiantuntijaryhmän suosituksista, jotka meidän olisi omaksuttava, joita meidän olisi nopeasti pohdittava sekä käytettävä kaikin tavoin hyväksemme. Toivon parlamentin olevan siinä asiassa puolellamme. Lopuksi voinen vain todeta monien jäsenten, mm. Ellesin, esittämästä rikkomuksista ilmoittavia henkilöitä koskeneesta kysymyksestä, että toivon tehneeni selväksi viime viikolla sen, miten aion nykyisessä järjestelmässä turvata muutoksen, jolla, lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna, varmistetaan ehdoton oikeudenmukaisuus ja turva niille, jotka harjoittavat raportointivelvollisuuttaan, sekä niille, jotka ovat syytösten kohteina sekä toimielimelle kokonaisuutena ja sitä kautta myös eurooppalaisille veronmaksajille. Tiedämme, että monissa jäsenvaltioissa on tällä hetkellä olemassa innovatiivisia järjestelmiä. Haluamme nopeasti ottaa oppia niiden parhaimmistosta ja etsiä tällä alalla radikaaleja uudistuksia. Se on tehokkaan ja vastuullisen julkisen hallinnon perusedellytys. En voi antaa muutoksen alkamiselle tarkkaa päivämäärää. Jossain määrin sen alkaminen täysimääräisenä riippuu toimielinten välille syntyvästä sopimuksesta, mutta mikäli puhutaan yksityiskohtaisesti siitä, mitä minä sekä kollegani haluamme, ja siitä, miten voimme siihen voimallisesti pyrkiä, parlamentilla on siinä ehdottomasti oma osansa. Haluamani muutokset eivät voi nähdäkseni syntyä liian nopeasti, ja ne hyödyttävät koko unionia. Toivon parlamentin antavan minulle anteeksi, arvoisa puhemies, jos lopetan tähän. Olisi paljon muutakin sellaista, jonka haluaisin sanoa. Voinen kuitenkin yrittää selventää erästä monien jäsenten esittämää seikkaa. Kuten luultavasti ensimmäisessä tai toisessa lauseessani tänään iltapäivällä sanoin, tällä ehdolla olevalla komissiolla, mikäli parlamentti äänestää sen puolesta keskiviikkona, on edessään vuosia osoittaa, kuinka vakavasti se ottaa asiantuntijaryhmän suositukset, tai oikeastaan heidän nuhteensa. Ponnistelemme sen eteen parhaimpamme yrittäen ja hyvässä uskossa. Työn ollessa käynnissä meillä on runsaasti mahdollisuuksia keskustella yksityiskohtaisesti siitä, mitä asiantuntijaryhmä jätti viime perjantaina käsiimme. Kuten aiemmin kerroin, keskustelu ei ole yksistään tärkeää, vaan myös päätökset ja sen myötä syntyvät teot. Tässä, kuten monessa muussakin asiassa verbi on substantiivia tärkeämpi. Aloittaisin mielelläni puuttumalla erääseen pikkuseikkaan, jonka erittäin hyvä ystäväni, parlamentin jäsen Colom I Naval, toi esiin toivoessaan tämän ikävän episodin unionin historiassa olevan lopullisesti ohi. Tietenkin ymmärrän hänen tunteensa, mutta pidän asiantuntijaryhmän toisen kertomuksen julkaisemista pikemminkin yhtenä kehityksen edellyttämänä vaiheena kuin jonkinlaisena päätöspisteenä. Olen varma, että harkittuaan asiaa iso joukko parlamentin jäseniä omaksuu saman käsityksen. Voinen myös ilmaista parlamentin jäsen Schorille onnitteluni hänen neitsytpuheensa johdosta. Kuten hän on huomannut aiemmissa yhteyksissä, poliitikon ammatti on ainoa ammatti, jossa voi olla neitsyt enemmän kuin kerran! On vaikea kuvitella parlamentin jäsen Schorin olevan millään alalla neitsyt hänen monia vuosia jatkuneen demokraattisessa politiikassa tehdyn pitkän ja hienon uransa jälkeen. Yhdyn varauksettomasti hänen käsityksiinsä ja kannatan sitä, mitä hän totesi toivoessaan meidän olevan sellaisten uudistusten alussa, joita ihmiset haluavat. Olen varma, että niin kauan kuin hän toimii tässä parlamentissa, hän on tarkkana, kuten hän on aikaisemminkin osoittanut olevansa, valvoessaan sitä, että me yritämme saavuttaa nuo tavoitteet. Parlamentin jäsen Theato, joka ei ole nyt kanssamme, mutta joka kuitenkin otti esiin tärkeitä seikkoja, kuten hän poikkeuksetta aina tekee, tiedusteli asiantuntijaryhmälle todistusaineistona annettujen asiakirjojen saatavuudesta parlamentin jäsenten osalta. Voin vain todeta sen, mitä sanoin kysymysten kirjallisissa vastauksissa ja jota jälleen toistin viime viikolla: avoimuuden maksimoiminen on välttämätöntä. Kuitenkin on tärkeää kunnioittaa luottamuksellisia lausuntoja antavien yksilöiden oikeuksia. Luottamuksellisuutta on siksi tarpeen vaatiessa noudatettava. Niinpä uskon, että komission ja parlamentin olisi yhdessä työskenneltävä tavoiteparin avoimuuden sekä tarpeen kunnioittaa luottamuksellisia lausuntoja antaneita yksilöitä – varmistamiseksi päätettäessä kokonaisten arkistojen lopullisesta sijoituksesta ja säännöistä, jotka koskevat niiden saatavuutta turvallisessa ympäristössä. Toivon voivani sanoa tyhjentävästi, että millään, mitä sanoin joko kirjallisessa vastauksessani tai viime viikon kuulemistilaisuuksissa, en pyrkinyt hämärtämään tai välttelemään avoimuuden kaikkia vaatimuksia. En usko voivani sanoa asiaa yhtään selvemmin tai painokkaammin, ja mikäli väärinymmärtäminen jatkuu, teen kaiken voitavani poistaakseni sen täysin. Olemme yksimielisiä tavoitteista. Olen varma, että kukaan parlamentissa ei haluaisi olla kunnioittamatta velvoitteita niille henkilöille, jotka ovat antaneet todistuslausuntoja niiden luottamuksellisuuteen uskoen. Muussa tapauksessa, mikäli vain pääsemme yksimielisyyteen toimivista keinoista varmistaa asianmukainen todistusaineiston jättäminen yhteisellä sopimuksella asiantuntijaryhmän kanssa, olen varma siitä, että meidän olisi maksimoitava avoimuus. Toivon, että asia on hyvin selvä. Voinen nyt siirtyä kysymykseen eurooppalaisesta yleisestä syyttäjävirastosta, jota ei ole ehdotettu suinkaan ensimmäistä kertaa. Itse asiassa sitä on ensimmäisenä ehdottanut parlamentti. Voin vain todeta, että emme pysty kuin spekuloimaan, miten jäsenvaltiot vastaisivat ehdotukseen. Puuttumatta valtaviin hankaluuksiin, jotka ovat edessä vietäessä asiaa asiantuntijaryhmän ehdottamalla tavalla eteenpäin, haluaisin kuitenkin sanoa, että rikollisuus on yhä kansainvälisempää. Samoin kaikki rikollisuuden torjuntaponnistukset on kansainvälistettävä ja Euroopan unionin oikeuslaitosten ja muiden asiaankuuluvien elimien välistä koordinaatiota ja yhteistyötä on parannettava, mitä tahansa muuta tapahtuukin. Olen varma, että kukaan vastuullinen henkilö, eikä varmastikaan valittu edustaja tai komission jäsen toisin haluaisi. Odotan innokkaasti parlamentin mietinnöissä monin tavoin alkaneen keskustelun jatkuvan. Olen täysin varma, että mikäli ymmärrämme, että meillä kaikilla on yhteinen tavoite eli petosten torjunta ja niiden ennaltaehkäisy, haluamme maksimoida siihen tarvittavat keinot kaikin järkevin ja demokraattisin keinoin. Voinen sanoa useille jäsenille, erityisesti juuri puheenvuoronsa pitäneelle parlamentin jäsen Morganille sekä parlamentin jäsen van der Laanille, joka selitti minulle, miksi hänen oli oltava poissa keskustelun tästä osasta, että asiantuntijaryhmä on erinomaisen selväsanaisesti esittänyt, miten jäsenvaltioiden, parlamentin ja komission on liityttävä toisiinsa ja toimittava yhdessä 40-vuotiaan Euroopan unionin tarvitsemien uudistusten turvaamiseksi koko laajuudessaan. Keskustelun aikana siis sanottiin, että meidän täytyisi yrittää varmistaa, että saamme aikaan tällaisen yhteispelin, mitä onnistunut muutos välttämättä edellyttää. Ymmärrän ja hyväksyn sen täysin perustavoitteena, mutta minun on sanottava, että sellaisiakin muutoksia on, jotka on turvattava komissiossa, unionin toimeenpanevassa hallintoelimessä ja jotka yksinkertaisesti eivät odota mitään sinänsä pitkällisiä ja perusteellisia toimia. Olen varma, että parlamentti sallii meidän ryhtyvän myös itsenäisesti joihinkin innovatiivisiin toimiin. Siirtyisin nopeasti koska en halua pidätellä parlamenttia liian kauan ja koska olen tietoinen siitä, että tämä on toinen parlamentin minulle tarjoama puheenvuoro mikäli sallitte, suositusta 36 ja komission jäsenten vastuuta koskevaan kysymykseen. Kiitän parlamentin jäsen Lagendijkiä tavasta, jolla hän otti asian esille, eikä ainoastaan siksi, että hänellä oli oikeus kiinnittää huomiomme suosituksen 36 sisältöön, josta olen yhtä mieltä, vaan myös siksi, että se tarjoaa minulle tilaisuuden vastata eräälle toiselle jäsenelle, joka oli halunnut esittää kysymyksiin antamani vastauksen sekä eräiden ehdolla olevassa komissiossa istuvien kollegojeni sanat toiminnassa olevien palvelulaitosten tehokkaasta johtamisesta jollain lailla komission jäsenten vastuuta vähentävänä. Siitä ei ole kyse. Uskon, että komission jäsenillä on oltava poliittinen ja johtamisen edellyttämä kokonaisvastuu joka heidän on myös hyväksyttävä. Meidän olisi kuitenkin järjetöntä ja epäjohdonmukaista puhua ensin todellisen vastuun hajauttamisen sekä siitä johtuvan selontekovelvollisuuden lisäämisen puolesta ja toisaalta samaan aikaan olettaa voivamme vahtia jokaisen Euroopan komission päällikön toimia. Näin ei lisätä tehokkuutta ja selontekovelvollisuutta, vaan se yksinkertaisesti johtaisi vielä jäykempään keskittämiseen, josta ei olisi kenellekään mitään hyötyä."@fi5 "Commission. je suis sûr que vous vous joindrez à moi pour regretter qu’il y ait bien plus de questions que de députés dans l’hémicycle. En effet, même après quatre ans et demi, je subis toujours un choc culturel car à Westminster, au contraire de ce Parlement, prendre la parole au cours du débat exige automatiquement d’y assister de bout en bout et de ne pas quitter la salle sans soit y avoir été autorisé par la présidence, soit avoir recueilli l’approbation des collègues de l’assemblée, soit être tout simplement empêché d’assister au débat pour cause d’affaires urgentes à traiter. Quoi qu’il en soit, les traditions divergent au sein de cette association démocratique d’États membres et je respecte chacune d’entre elles. M. Elles a soulevé plusieurs questions intéressantes. Je serai incapable de répondre à chacune d’entre elles dans le temps qui m’est imparti. Si vous me le permettez, je voudrais juste en aborder deux. J’ai déjà abordé la question du ministère public européen. Pour ce qui est d’améliorer de manière réelle et durable ce qu’il a appelé l’environnement de contrôle financier, il saura que des efforts en ce sens ont été accomplis par une répartition plus efficace des responsabilités et une coordination centrale efficace afin de dépister les contrôles inutiles. Selon moi et selon mes collègues, l’idée avancée dans le rapport du comité des sages d’établir un service d’audit interne représente, telle qu’elle est décrite, un pas en avant significatif. Je suppose qu’on peut nous reprocher de ne pas avoir opéré spontanément ce changement - il s’agit de l’une des nombreuses recommandations du comité des sages qu’il nous faut saisir, à laquelle il nous faut réfléchir rapidement et qu’il nous faut exploiter pleinement. J’espère que sur ce point, nous aurons le soutien du Parlement. Enfin, sur la question des informateurs internes, qui a été soulevée par de nombreux députés et notamment par M. Elles, je peux simplement dire que j’espère avoir été clair la semaine dernière quant à mes intentions en vue d’assurer une modification du système actuel qui garantisse - si je puis le dire brièvement - l’équité et la sécurité la plus complète à ceux qui font leur devoir en rapportant les faits survenus, à ceux qui font l’objet d’accusations, à l’institution dans son ensemble et à travers elle, au contribuable européen. Nous savons que de nombreux systèmes novateurs existent à présent au sein de nombreux États membres. Nous voulons rapidement tirer les enseignements des meilleurs d’entre eux et visons une réforme radicale dans ce domaine. Il s’agit d’une exigence fondamentale en matière d’administration publique efficace et responsable. Je ne puis communiquer de date bien arrêtée pour l’introduction des changements. Dans une certaine mesure, leur introduction dépendra d’un accord entre les institutions mais pour ce qui est de l’exposé détaillé de ce que mes collègues et moi-même voulons et de la poursuite vigoureuse de ces objectifs, le Parlement peut être sûr que nous nous y engageons. Selon moi, les changements que je veux voir ne peuvent venir assez rapidement. Ils profiteront à l’ensemble de l’Union. J’espère que l’Assemblée me pardonnera, Monsieur le Président, si j’en termine ici. Il y bien d’autres choses que je voudrais dire. Puis-je vous rassurer sur un point soulevé par de nombreux députés? Comme je l’ai dit, je crois, dans ma première ou deuxième phrase cet après-midi, la Commission désignée disposera, si le Parlement lui accorde sa confiance mercredi, de quelques années pour démontrer combien elle prend au sérieux les recommandations, disons même les exhortations, du comité des sages. Nous nous efforcerons d’y répondre, au mieux de nos possibilités et en toute bonne foi. En cours de processus, nous aurons de nombreuses occasions de débattre en détail du texte déposé vendredi dernier par le comité des sages. Comme je l’ai signalé tout à l’heure, ce ne sont pas les seules discussions qui importeront mais bien les décisions et les actes qui en découleront. Dans ce domaine, comme dans nombre d’autres choses, le verbe compte plus que le nom. (Applaudissements) Puis-je commencer par évoquer un point mineur soulevé par mon très bon ami, M. Colom i Naval, qui a déclaré qu’il espérait que nous avions mis le point final à un épisode malheureux dans l’histoire de l’Union. Je peux sans aucun doute adhérer à son souhait mais je considère plutôt la publication du second rapport du comité des sages comme une étape d’une nécessaire évolution que comme une quelconque forme de ligne d’arrivée. Je suis convaincu qu’à la réflexion, ce sera l’avis d’un grand nombre de députés. Puis-je également dire à M. Schori que je le félicite pour sa première intervention au sein de ce Parlement. Comme il l’a découvert précédemment, la politique est peut-être la seule profession où il est possible d’être débutant plusieurs fois. Il est difficile d’imaginer M. Schori comme un débutant après la carrière aussi longue qu’éminente qu’il a menée dans le domaine de la politique démocratique. Je souligne et soutiens sans réserve son point de vue et j’espère comme lui que nous sommes à l’aube du genre de réformes que veulent les citoyens. Je suis certain qu’au cours de sa carrière parlementaire, il veillera, comme il l’a fait en d’autres occasions, à ce que nous tâchions d’atteindre ces objectifs. Mme Theato - qui n’est pas parmi nous pour l’instant mais a néanmoins, comme de coutume, relevé des points importants - a soulevé la question de l’accès du Parlement aux documents transmis au comité des sages parce qu’ils constituaient des éléments de preuve. Je ne puis que répéter ce que j’ai exprimé dans mes réponses écrites au questionnaire et réitéré la semaine dernière: la transparence devrait être maximale. Néanmoins, il faut respecter le droit de ceux qui transmettent des preuves sous le sceau de la confidentialité et celle-ci doit donc être respectée lorsque c’est nécessaire. J’estime dès lors que la Commission et le Parlement devraient s’efforcer de garantir ce double objectif - la transparence et la nécessité de respecter les engagements de confidentialité passés avec ceux qui transmettent des informations - en décidant de la destination finale des archives intégrales et en établissant les règles d’accès à ces archives dans un environnement sûr. Pour conclure, j’espère pouvoir dire que ni des mes réponses écrites, ni au cours des auditions de la semaine dernière, il n’y avait la moindre intention d’éclipser ou d’éluder l’exigence de transparence. Je ne crois pas pouvoir le dire plus clairement et plus fermement que cela mais si le moindre malentendu subsiste, je ferai tout ce qui est en mon pouvoir pour le dissiper. Nous sommes d’accord sur les objectifs. Je suis certain que personne dans ce Parlement ne voudrait trahir les engagements pris sur l’honneur envers ceux qui ont transmis des éléments de preuve en sachant qu’ils bénéficieraient de la confidentialité; mais pour le reste, si nous pouvons nous accorder sur une méthode d’enregistrement de ces archives en bonne entente avec le comité des sages, je suis sûr que nous devons le faire. J’espère que ce sera très clair pour tous. Passons à présent à la question du ministère public européen, qui n’a pas été suggéré pour la première fois. En fait, cela avait d’abord été suggéré par le Parlement. Tout ce que je puis dire, c’est que nous ne pouvons que spéculer sur la réponse des États membres à cette proposition. Toutefois, sans m’étendre sur les immenses complications qu’entraînerait une évolution similaire à celle proposée par le comité des sages, je voudrais dire que le crime est toujours plus international. Tous les efforts en matière de lutte contre le crime doivent également être internationaux et quoi qu’il advienne, il faut améliorer la coordination et la coopération entre les organes judiciaires et les autres organes concernés de l’Union européenne. Je suis certain qu’aucune personne responsable, et certainement pas un représentant élu ou un membre de la Commission, voudrait qu’il en soit autrement. J’attends la poursuite du débat lancé à bien des égards par des rapports de ce Parlement. Je suis tout à fait certain que si nous comprenons que l’objectif de lutte et de dissuasion de la fraude nous est commun, nous voudrons maximiser les moyens d’y parvenir par tous les moyens raisonnables dont disposent nos démocraties. Permettez-moi de dire à plusieurs députés - et notamment à Mme Morgan qui vient de s’exprimer et à Mme van der Laan qui m’a expliqué pourquoi elle devait s’absenter de cette partie du débat - que le comité des sages est tout à fait explicite quant à la nécessité d’une approche commune et coopérative des États membres, de cette Assemblée et de la Commission en vue de garantir l’étendue et la portée des réformes que l’Union européenne doit accomplir dans sa cinquième décennie d’existence. En effet, on a dit au cours de ce débat que nous devrions nous efforcer d’obtenir ce genre d’association si nous voulions que les changements opérés soient positifs. Je comprends et j’accepte tout à fait que cela soit un objectif fondamental mais je dois cependant dire qu’il y a des changements que nous devons opérer au sein de la Commission, l’administration exécutive de l’Union, qui n’attendront tout simplement pas ce qui sera par définition un processus exigeant et de longue haleine. Je suis certain que le Parlement nous excusera si nous procédons à certaines innovations de notre propre chef. Si vous me permettez d’évoquer rapidement - car je ne veux pas retenir trop longtemps l’Assemblée et que je suis conscient du fait que c’est la deuxième intervention à laquelle m’a invité le Parlement - la question soulevée par la recommandation 36 relative à la responsabilité des commissaires. Je remercie M. Lagendijk de la manière dont il a abordé cette question, non seulement parce qu’il a fort justement attiré notre attention sur les dispositions contenues dans la recommandation 36, avec lesquelles je suis d’accord, mais aussi parce que cela me donne l’occasion de répondre à un autre député qui a choisi de décrire mes propos et ceux de mes collègues de la Commission désignée en réponse à la question de la gestion efficace par les services au sein des services comme une forme d’abdication de responsabilité de la part des commissaires. Ce n’est pas le cas. Je pense que les commissaires doivent avoir et accepter une responsabilité globale en matière de politique et de gestion. Mais il serait absurde et contradictoire qu’on attende de nous dans le même souffle, d’une part, que nous défendions la décentralisation efficace de la responsabilité et l’augmentation de l’obligation de rendre des comptes qui en découle et d’autre part que nous soyons sur le dos de chaque directeur au sein de la Commission européenne. Ce n’est pas ainsi qu’on augmente l’efficacité et l’obligation de rendre des comptes: il s’agirait tout bonnement d’une forme plus rigide de centralisation dont ne profiterait personne."@fr6 "Sono certo che, come me, lamenterete che le domande sono molto più numerose delle presenze in Aula. Ancora adesso, dopo quattro anni e mezzo, continua a colpirmi questa diversità culturale, dal momento che a Westminster, diversamente da quanto avviene in questo Parlamento, il fatto di intervenire nel dibattito impone l’obbligo automatico di rimanere presenti per tutta la sua durata senza mai assentarsi, a meno che, o fino al momento in cui, ciò non venga concesso dal Presidente, si sia prodotto un consenso tra i deputati o vi siano circostanze urgenti tali da impedire una partecipazione prioritaria alla discussione in corso. Ebbene, le tradizioni in questo consesso democratico di Stati membri sono diverse, e io le rispetto tutte. L’onorevole Elles ha sollevato diverse questioni interessanti. Purtroppo nel tempo a mia disposizione non sarò in grado di rispondere a tutte, pertanto vorrei in tutta brevità riprenderne soltanto due. Ho già accennato alla sua domanda sul Pubblico ministro europeo. Nel tentativo di garantire un miglioramento reale e durevole di quella che egli ha descritto come la sfera del controllo finanziario, si è cercato, e l’onorevole Elles lo saprà, di farlo migliorando l’attribuzione delle responsabilità e il coordinamento a livello centrale, monitorando i controlli superflui. L’idea, contenuta nella relazione del Gruppo dei saggi, di istituire un servizio di controllo interno secondo le modalità da loro proposte costituisce, a parere mio e dei miei colleghi, un importante passo avanti. Certamente ci si potrà accusare di non avere prodotto spontaneamente questo cambiamento, e questa è una delle raccomandazioni della Commissione dei saggi che dovremmo certamente fare nostra, ponderare e mettere a frutto quanto prima. E spero che in questo il Parlamento sia dalla nostra. Infine, per quanto attiene alla questione dei “delatori” sollevata, tra gli altri, anche dall’onorevole Elles, posso dire semplicemente che spero di avere chiarito la settimana scorsa la mia ferma intenzione di produrre un cambiamento nel sistema attuale che garantisca, in due parole, la piena correttezza e sicurezza per coloro che si avvalgono del diritto di riferire, per coloro che sono oggetto di accuse, per l’Istituzione in quanto tale e, attraverso essa, per il contribuente europeo. Sappiamo che in molti Stati membri sono stati introdotti sistemi innovativi. Speriamo di imparare dai migliori di essi e di poter avviare una riforma radicale in questo ambito in tempi brevi. Si tratta di un requisito fondamentale per ogni amministrazione pubblica efficiente e tenuta a rendere conto del proprio operato. Non posso fin da ora indicare una data certa per l’avvio del cambiamento in quanto, per alcuni versi, la sua piena introduzione dipenderà dal consenso tra le Istituzioni. Ma per quanto riguarda la definizione dettagliata e il deciso perseguimento dei miei obiettivi e di quelli dei miei colleghi, posso esprimere un impegno formale dinanzi a questo Parlamento. Quanto prima si produrranno i cambiamenti da me auspicati, tanto meglio in quanto, secondo me, si ripercuoteranno positivamente su tutta l’Unione europea. Spero che il Parlamento mi perdonerà, signor Presidente, se termino qui il mio intervento. Ci sarebbe molto altro da dire, ma posso rassicurare l’Assemblea su un punto affrontato da diversi parlamentari. Come ho detto fin dalle prime frasi del mio intervento di oggi pomeriggio, la Commissione designata, se sostenuta mercoledì da un voto favorevole del Parlamento, avrà a disposizione diversi anni per dimostrare che prende veramente sul serio le raccomandazioni e gli ammonimenti del Gruppo dei saggi. Ci impegneremo in questo senso, con le nostre migliori energie e con tutta la buona volontà. Nel frattempo avremo ampiamente modo di discutere più in dettaglio le proposte presentate venerdì dal Gruppo dei saggi. Come ho già detto, non sarà importante solo la discussione, ma lo saranno di più le decisioni e le azioni concrete che seguiranno. In questo caso, come in molte altre circostanze, il predicato conta più del sostantivo. Vorrei cominciare da una breve osservazione presentata da un mio ottimo amico, l’onorevole Colom i Naval, il quale ha espresso l’auspicio che si arrivi a una conclusione definitiva di questo triste episodio nella storia dell’Unione europea. Condivido certamente il suo modo di sentire, ma personalmente considero la pubblicazione della seconda relazione del Gruppo dei saggi come fase di un processo necessario, piuttosto che come un traguardo. Sono sicuro che, a un esame più attento, buona parte dei deputati di quest’Assemblea condividerà questo mio punto di vista. Vorrei inoltre congratularmi con l’onorevole Schori per il suo primo intervento in Aula. Egli avrà infatti avuto modo di scoprire in occasioni precedenti che la politica è una delle poche professioni, se non l’unica, in cui è possibile ripartire da capo più di una volta! E’ tuttavia difficile pensare all’onorevole Schori in termini di neofita, considerata la sua lunga e brillante carriera politica, da molti anni al servizio della democrazia. Sottolineo con vigore e condivido pienamente il suo punto di vista, quando esprime l’auspicio che questo sia l’inizio di quel tipo di riforme che la gente desidera vedere realizzate. Sono sicuro che, attraverso la sua carriera politica in questo Parlamento, l’onorevole Schori continuerà a vigilare, come ha fatto in passato, sul raggiungimento di questi obiettivi. Anche la onorevole Theato, che non è presente in questo momento, ha fatto, com’è suo solito, alcune osservazioni importanti intervenendo sulla questione dell’accesso del Parlamento ai documenti probatori trasmessi al Gruppo dei saggi. Posso soltanto ribadire quello che ho già detto nella mia risposta scritta al questionario e che ho ripetuto la scorsa settimana, e cioè che la trasparenza dovrebbe essere massima. Tuttavia è importante che si rispettino i diritti di singole persone che forniscono prove in via confidenziale; laddove necessario, la riservatezza deve essere dunque rispettata. Di conseguenza ritengo che Commissione e Parlamento dovrebbero cooperare per garantire che questo duplice obiettivo – costituito da un lato dalla trasparenza e dall’altro dalla necessità di onorare gli impegni presi nei confronti di persone che hanno fornito prove in via confidenziale – trovi riscontro nella decisione sulla destinazione finale degli archivi completi e sulle regole che ne disciplineranno l’accesso in un ambiente sicuro. Spero di poter concludere dicendo che nelle parole che ho usato, sia nella mia risposta scritta che nell’audizione orale della scorsa settimana, non vi è nessuna intenzione di oscurare o di eludere il pieno rispetto della trasparenza. Non credo di poterlo ribadire in termini più chiari e, se dovessero sussistere ancora malintesi, farò quanto è in mio potere per porvi rimedio. Siamo d’accordo sugli obiettivi. Sono sicuro che nessuno in questo Parlamento vorrebbe vedere disattesi gli impegni presi nei confronti di chi ha fornito prove ritenendosi tutelato da una garanzia di riservatezza. Ma credo che, se riusciamo a concordare modalità efficaci per garantire l’adeguata archiviazione più opportuna del materiale probatorio con l’assenso del Gruppo dei saggi, allora dovremmo procedere a farlo. Spero con questo di essere stato chiaro. Vorrei ora passare alla questione di quell’Ufficio del Procuratore generale europeo di cui è stata proposta la creazione, e non è la prima volta. Effettivamente, la prima proposta è venuta dal Parlamento. Tutto quello che posso dire è che, per il momento, possiamo fare soltanto supposizioni su quelle che saranno le risposte degli Stati membri in merito. Tuttavia, lasciando per ora da parte le notevoli complicazioni che accompagneranno qualunque sviluppo ulteriore della proposta del Gruppo dei saggi, vorrei sottolineare che la criminalità si fa sempre più internazionale. Quindi vanno coordinati sul piano internazionale anche tutti gli sforzi volti a combatterla. Qualunque cosa accada, si dovranno inoltre migliorare il coordinamento e la cooperazione tra il potere giudiziario e tutti gli altri organismi pertinenti dell’Unione europea. Sono sicuro che nessuna persona di buon senso, e tanto meno nessun parlamentare democraticamente eletto o membro della Commissione, desideri che le cose vadano diversamente. Guardo con impazienza al proseguio della discussione avviata in vario modo dalle relazioni di questo Parlamento. Sono assolutamente certo che, se comprendiamo che ci accomuna l’obiettivo di combattere e prevenire la frode, il nostro intendimento sarà di potenziare al massimo gli strumenti che ci consentono di realizzarlo, con tutte le modalità del caso di cui dispongono le nostre democrazie. All’indirizzo di vari parlamentari, tra cui in particolare la onorevole Morgan, appena intervenuta, e la onorevole Van der Laan, che mi ha spiegato perché ha dovuto assentarsi da questa parte del dibattito, posso dire che il Gruppo dei saggi è molto esplicito riguardo alle modalità di attuazione di un’impostazione comune e cooperativa tra Stati membri, Parlamento e Commissione per garantire quell’ampiezza e profondità delle riforme che l’Unione europea, ormai quarantenne, deve necessariamente realizzare. Nel corso della discussione è stato detto che dovremmo cercare di garantire questo tipo di cooperazione come condizione necessaria per la riuscita del cambiamento. Capisco e accetto perfettamente questo proposito fondamentale, ma devo dire che vi sono alcuni cambiamenti che dobbiamo assolutamente realizzare all’interno della Commissione in qualità di organo esecutivo e amministrativo dell’Unione. Questi cambiamenti, pertanto, non potranno rimanere in attesa di quello che sarà per definizione un esercizio lungo e accurato. Sono sicuro che il Parlamento ci scuserà se intraprenderemo qualche passo innovativo di nostra iniziativa. Brevemente, perché non voglio rubare troppo tempo all’Assemblea e perché mi rendo conto che questo è ben il secondo intervento che sono stato chiamato a fare, vorrei passare alla questione della raccomandazione n. 36 e della responsabilità dei Commissari. Sono grato all’onorevole Lagendijk per le modalità con cui ha sollevato la questione, non solo perché a ragione ha attirato la nostra attenzione su questa raccomandazione, con la quale sono peraltro perfettamente d’accordo, ma anche perché ciò mi dà la possibilità di rispondere a un altro parlamentare che ha deciso di interpretare il mio riferimento in risposta al questionario, come anche i riferimenti fatti da altri Commissari designati in merito alla gestione efficace dei servizi dall’interno, come un modo per abdicare al principio della responsabilità dei Commissari. Nulla di tutto ciò. Credo infatti che i Commissari debbano assumersi e accettare una responsabilità gestionale e politica generale. Ma sarebbe assurdo e incoerente se, da un lato, chiedessimo un effettivo decentramento delle responsabilità e l’aumento della rendicontazione che ne consegue, e dall’altro pensassimo di passare al setaccio l’operato di ogni singolo dirigente della Commissione europea. Non è questo il modo di migliorare l’efficienza e la rendicontazione; piuttosto, sarebbe una forma di accentramento ancora più rigida che non andrebbe a vantaggio di nessuno."@it9 "I am sure you will join me in regretting that there are many more questions than there are Members in the House. Indeed, even after four and a half years, I am constantly struck by cultural shock since at Westminster, unlike in this Parliament, to speak in the debate is to impose an automatic requirement to sit in that debate throughout and never to depart unless and until permission of the Chair is given, the understanding of fellow Members in the House is received or business is so pressing as in fact to forbid you from participating in the debate in the first place. Nevertheless there are differing traditions throughout this democratic association of Member States and I respect all of them Mr Elles raised several interesting questions. I will not be able in the time available to answer all of them. I would just like to touch if I may on two. I have already touched on the question of the European public prosecutor which he raised. In trying to secure real and durable improvement in what he described as the financial control environment, he will know that there have been efforts to achieve this through more effective allocation of responsibilities and effective central coordination monitoring unnecessary control. The idea set out in the report of the Committee of Wise Men for the establishment of the internal audit service in the way that they described it represents in my view and the view of my colleagues a significant step ahead. We can I suppose be blamed for not making this change spontaneously – it is one of several recommendations in the Committee of Wise Men which we should take, which we should think about quickly and exploit to the full. I hope that we will have Parliament with us on that. Finally, if I can simply say that on the question of whistleblowers, raised by many Members including Mr Elles, I hope that I made clear last week what my intentions are for securing change in the current system, that will ensure, if I can put it briefly, complete fairness and security for those who exercise their duty of reporting, for those who are the object of accusation and for the institution as a whole and through that the European taxpayer. We know that there are innovative systems now in existence amongst many Member States. We want to learn quickly from the best of those and seek radical reform in this area. It is a basic requirement of effective and accountable public administration. I cannot give an absolute date for the introduction of change. To some extent its full introduction will depend upon agreement between the institutions, but in terms of setting out in detail what I and my colleagues want and pursuing that with vigour, Parliament has absolute undertakings on that. The changes I want in my view cannot come quickly enough. They will work to the benefit of the whole of the Union. I hope the House will forgive me, Mr President, if I end there. There is much more than I would like to say. Can I offer reassurance on a point that has been raised by many Members. As I said, I think in my first or second sentence this afternoon, this Commission-designate will, if the Parliament votes for it on Wednesday, have years of opportunity to demonstrate how seriously it takes the recommendations and indeed the admonitions of the Committee of Wise Men. We will strive to do that, to our best endeavours and in good faith. In the course of doing it we will have extensive opportunities to discuss in detail what was produced last Friday by the Committee of Wise Men. As I indicated earlier, it is not just the discussions that will be important, it is the decisions and actions following from it. In this, as in many other things, it is the verb that matters more than the noun. Can I begin by taking issue with one tiny point put forward by my very good friend, Mr Colom I Naval who said that he hoped that this was a full stop to an unhappy episode in the history of the Union. I can certainly sympathise with his sentiment, but I rather regard the publication of the second report of the Committee of Wise Men as more of a stage in necessary progress than any sort of a finishing line. I am sure on reflection that will be the view of a large number of Members of this House. Can I also say to Mr Schori that I congratulate him on his maiden speech. As he has discovered, on previous occasions, politics is about the only profession in which it is possible to be a maiden more than once! It is difficult to think of Mr Schori as a maiden of any description after his very long and distinguished career in democratic politics over many years. I firmly underline and endorse his view that he hopes that we are at the beginning of the kind of reforms the people want. I am certain that he, throughout his parliamentary career here, will as on previous occasions be vigilant in ensuring that we try to achieve those objectives. Mrs Theato who is not with us at this juncture, but nevertheless made important points, as she invariably does, raised the question relating to this Parliament getting access to documents that were given as part of evidence to the Committee of Wise Men. I can only say what I said in answer to my written answers to the questionnaire and repeated last week that transparency should be maximised. It is important, however, to respect the right of individuals who give evidence in confidence, and confidentiality must therefore be observed where necessary. I consequently believe that the Commission and Parliament should work together to ensure that these dual objectives – transparency and the need to honour undertakings given to individuals who gave their evidence in confidence – are met in deciding on the final destination of the complete archives and on rules relating to access to those archives in a secure environment. (para)I hope I can say conclusively that in all the words I have used, both in that written reply and last week in the hearings, there is no intention of trying to obscure or to evade the full requirements of transparency. I do not think I can say it any more clearly and strongly than that, and if any misunderstanding persists, I will do everything I can to completely remove it. We are in agreement about the objectives. I am certain that nobody in Parliament would want to fail to honour commitments given to people who gave evidence on the understanding that they would enjoy confidentiality; but in all other respects, if we can agree on a workable means of ensuring the proper depositing of that evidence with the agreement of the Committee of Wise Men, then I am sure we should do it. I hope that will be very clear. Can I now move to this question of a European Public Prosecutor’s Office that has been suggested, not for the first time. Indeed, it was first suggested by this Parliament. All I can say is that we can only speculate about the response of Member States on that proposal. However, without going into the immense complications that will attend any further developments in a manner suggested by the Committee of Wise Men, I should like to say that crime is increasingly internationalised. All efforts to fight crime equally have to be internationalised and, whatever else happens, there has to be improved coordination and cooperation between the judicial and other relevant bodies of this European Union. I am certain that no responsible person, certainly no elected representative or Member of the Commission, would want it otherwise. I look forward to the continuation of the debate launched in many ways by reports from this Parliament. I am absolutely certain that if we understand that we all have this shared purpose in combating and deterring fraud, we shall want to maximise the means of doing that by any rational means available to our democracies. Can I say to several Members, including particularly Mrs Morgan who has just spoken and Mrs Van der Laan who explained to me why she had to be absent from this part of the debate, that the Committee of Wise Men is extremely explicit about the way in which there has to be a joint and cooperative approach by Member States, by this House and by the Commission in securing the extent and depth of reform which this European Union in its fourth decade must achieve. It was said indeed during the debate that we should try to ensure that we get that kind of association as a precondition for successful change. I understand and completely accept that as a basic purpose but I have to say that there are changes that we must secure in the Commission, the executive administration of the Union, that simply will not wait for what by definition will be a prolonged and very thorough activity. I am sure that Parliament will excuse us if we make some innovative departures by ourselves. If I can come very quickly – because I do not want to detain the House for too long and I am conscious of the fact that this is the second speech that I was invited to make by the Parliament – to this question of Recommendation 36 and Commissioner’s responsibility. I am grateful to Mr Lagendijk for the way in which he raised the question, not only because he was right to draw our attention to the provisions of Recommendation 36, which I happen to agree with, but also because it gives me an opportunity to reply to another Member who chose to represent my references in answer to the questionnaire and the references made by some of my colleagues in the Commission-designate to effective management by the services in the services as somehow abdicating the responsibility of Commissioners. It is no such thing. I believe that Commissioners must have and accept overall political and managerial responsibility. But it would be absurd and inconsistent for us in one breath to be advocating the effective decentralisation of responsibility and the increase in accountability that derives from that and at the same time presuming to sit on the shoulders of every manager in the European Commission. That is not the way to enhance efficiency and accountability, it would simply be a more rigid form of centralisation that would not help anyone."@lv10 "Ik ben er zeker van dat u net als ik betreurt dat er veel meer vragen gesteld zijn dan er leden aanwezig zijn. Zelfs na viereneenhalf jaar geeft dit beeld mij nog altijd een cultuurschok. Anders dan in dit Parlement, dienen leden die in Westminster het woord voeren tijdens een debat automatisch het volledige debat bij te wonen en mogen zij de zaal slechts verlaten als zij hiervoor toestemming van de voorzitter krijgen, op begrip van hun collega's kunnen rekenen of als het zo dringend is dat zij toch al niet meer aan het debat kunnen deelnemen. In dit democratisch verbond van lidstaten bestaan evenwel verschillende tradities, die ik allemaal respecteer. De heer Elles maakte tal van interessante opmerkingen. Gezien mijn beperkte spreektijd kan ik ze evenwel niet allemaal beantwoorden. Ik wil het slechts over twee opmerkingen hebben. Ik heb het al gehad over de kwestie van een Europees openbaar ministerie, een kwestie die hij eveneens aan de orde stelde. Hij weet wel dat er inspanningen geleverd zijn om echte en duurzame verbeteringen aan te brengen in wat hij als de financiële controleomgeving omschreef, en wel via een doeltreffende verdeling van de bevoegdheden en een effectieve centrale coördinatie om ervoor te zorgen dat geen onnodige controles verricht worden. Het voorstel in het verslag van het Comité van Wijzen om een interne controledienst op te richten zoals zij die beschrijven, is volgens mij en mijn collega's een belangrijke stap vooruit. Men kan het ons waarschijnlijk kwalijk nemen dat wij deze stap niet uit eigen beweging gezet hebben, maar dit is een van de vele aanbevelingen in het verslag van het Comité van Wijzen die wij moeten overnemen, die wij snel in overweging moeten nemen en volledig moeten benutten. Ik hoop dat wij hiervoor op de steun van het Parlement kunnen rekenen. Dan tenslotte de kwestie van de informanten, die door heel wat leden en ook de heer Elles aan de orde gesteld werd. Ik hoop dat ik vorige week duidelijk gemaakt heb hoe ik het huidige systeem wens te wijzigen. Kort samengevat moeten die wijzigingen volledige eerlijkheid en zekerheid bieden aan degenen die zich van hun plicht om verslag uit te brengen kwijten, degenen die beschuldigd worden en aan de instelling in haar geheel en aldus ook aan de Europese belastingbetaler. Wij weten dat in vele lidstaten al heel wat innoverende systemen bestaan. Wij willen snel de nodige lessen trekken uit de beste van deze systemen en terzake een aantal verregaande hervormingen uitvoeren. Dat is een eerste vereiste voor een doeltreffende en verantwoordelijke overheidsadministratie. Ik kan u geen vaste datum geven waarop deze veranderingen van kracht zullen worden. De volledige invoering zal immers in zekere zin afhangen van een akkoord tussen de instellingen, maar ik kan u ten stelligste beloven dat ik en mijn collega's u onze doelstellingen in detail zullen uiteenzetten en die ook vastberaden zullen nastreven. Mijns inziens kunnen de hervormingen niet snel genoeg uitgevoerd worden. Ze zullen de gehele Unie ten goede komen. Ik hoop dat de Vergadering het mij vergeeft dat ik het hierbij laat. Ik zou nog veel meer willen zeggen. Ik wil u geruststellen met betrekking tot een kwestie die vele leden aan de orde gesteld hebben. Zoals ik al zei - ik denk in mijn eerste of tweede zin van vanmiddag - zal deze nieuw aangestelde Commissie, als ze woensdag door het Parlement wordt goedgekeurd, jarenlang de gelegenheid hebben om te bewijzen dat zij de aanbevelingen en aanmaningen van het Comité van Wijzen au sérieux neemt. Wij zullen dat zo goed mogelijk en te goeder trouw trachten te doen. Wij zullen ruimschoots de gelegenheid hebben om het vorige week vrijdag gepubliceerde verslag van het Comité van Wijzen in detail te bespreken. Zoals ik al zei, is niet alleen het debat belangrijk, maar ook en vooral de besluiten en de acties die hieruit voortvloeien. Zoals zo vaak zijn ook hier daden belangrijker dan woorden. Om te beginnen wil ik reageren op een korte opmerking van mijn zeer goede vriend Colom i Naval, die de hoop uitsprak dat hiermee een einde kwam aan een ongelukkige periode in de geschiedenis van de Unie. Ik deel zonder meer dit gevoel, maar ik beschouw de publicatie van het tweede verslag van het Comité van Wijzen eerder als een fase in een noodzakelijke vooruitgang dan als een soort eindstreep. Ik ben er zeker van dat vele leden er bij nader inzien ook zo over denken. Vervolgens wil ik de heer Schori met zijn maidenspeech feliciteren. Zoals hij bij eerdere gelegenheden al ontdekt heeft, is het beroep van politicus zowat het enige waar men meer dan eens een maidenspeech kan houden! Gezien zijn lange en schitterende carrière in de democratische politiek kan ik de heer Schori echter moeilijk als een nieuweling beschouwen. Ik ben het volledig met hem eens wanneer hij de hoop uitspreekt dat dit het begin is van het soort hervormingen dat de burgers wensen. Ik ben er zeker van dat hij net als bij eerdere gelegenheden ook tijdens zijn carrière in dit Parlement erover zal waken dat wij deze doelstellingen proberen te verwezenlijken. Mevrouw Theato, die momenteel niet aanwezig is, maar zoals altijd een aantal belangrijke opmerkingen gemaakt heeft, had het over de toegang van dit Parlement tot documenten die als bewijsmateriaal aan het Comité van Wijzen verstrekt werden. Ik kan enkel herhalen hetgeen ik in mijn schriftelijke antwoorden op de vragenlijst gezegd heb en hetgeen ik vorige week herhaald heb, namelijk dat alles zo doorzichtig mogelijk moet zijn. Wij dienen evenwel oog te hebben voor het recht van individuen die in vertrouwen getuigen, en dat vertrouwelijk karakter moet bijgevolg waar nodig gerespecteerd worden. Ik ben van oordeel dat de Commissie en het Parlement moeten samenwerken en ervoor moeten zorgen dat beide doelstellingen - transparantie en beloftes nakomen welke gedaan zijn aan mensen die in vertrouwen getuigd hebben - verwezenlijkt worden wanneer beslist wordt over de uiteindelijke bestemming van de volledige archieven en over de voorschriften inzake toegang tot deze archieven in een veilige omgeving. Samengevat kan ik zeggen dat ik in al wat ik gezegd heb, zowel in het schriftelijk antwoord als vorige week tijdens de hoorzittingen, niet de bedoeling had ook maar iets te verbergen of de noodzakelijke transparantie te ontlopen. Mijns inziens kan ik het niet duidelijker en sterker formuleren, en als er nog misverstanden blijven bestaan, zal ik al het mogelijke doen om die weg te werken. Ik ben er zeker van dat niemand in dit Parlement wenst dat wij ons niet houden aan de beloftes die wij gedaan hebben aan mensen die getuigd hebben in de veronderstelling dat die informatie vertrouwelijk zou blijven. Overigens ben ik ervan overtuigd dat wij, als wij het eens kunnen worden over een haalbare manier om deze getuigenissen met instemming van het Comité van Wijzen op een correcte manier te bewaren, dit moeten doen. Ik hoop dat dit zonneklaar is. Dan wil ik het nu hebben over de kwestie van een Europees openbaar ministerie, dat - niet voor het eerst - wordt voorgesteld. Dat werd inderdaad het eerst door dit Parlement voorgesteld. Ik kan enkel zeggen dat wij alleen maar kunnen gissen naar de reactie van de lidstaten op dit voorstel. Zonder in te gaan op de enorme verwikkelingen die alle door het Comité van Wijzen voorgestelde ontwikkelingen zullen meebrengen, wil ik zeggen dat de misdaad steeds internationaler wordt. Bijgevolg moeten ook alle inspanningen om de misdaad te bestrijden internationaal zijn, en moeten de coördinatie en samenwerking tussen de gerechtelijke en andere betrokken instanties in de Europese Unie hoe dan ook verbeterd worden. Ik ben er zeker van dat niemand met gevoel voor verantwoordelijkheid, zeker geen verkozen volksvertegenwoordiger of een lid van de Commissie, het anders zou willen. Ik kijk uit naar de voortzetting van het debat hierover, dat in vele opzichten op gang gebracht werd door verslagen van dit Parlement. Ik ben er ten stelligste van overtuigd dat wij, als wij inzien dat wij allen hetzelfde doel nastreven om fraude te bestrijden en te voorkomen, bereid zullen zijn de middelen uit te trekken om dit doel te verwezenlijken en hiervoor alle rationele middelen waarover onze democratieën beschikken, aan te wenden. Tegen verschillende leden - in het bijzonder mevrouw Morgan, die zonet het woord voerde, en mevrouw Van der Laan, die uitlegde waarom zij dit deel van het debat niet kon bijwonen - wil ik zeggen dat het Comité van Wijzen uitdrukkelijk stelt dat de lidstaten, dit Parlement en de Commissie de krachten moeten bundelen. Zij moeten samenwerken om ervoor te zorgen dat de verregaande en belangrijke hervormingen die deze Europese Unie in haar vierde decennium moet uitvoeren, daadwerkelijk uitgevoerd worden. Tijdens het debat is gezegd dat wij tot een soortgelijke samenwerking moeten komen en dat die een eerste vereiste voor succesvolle veranderingen is. Ik heb hier alle begrip voor en ik aanvaard dit volledig als een hoofddoelstelling, maar ik moet zeggen dat wij in de Commissie, de uitvoerende macht van de Unie, een aantal veranderingen moeten uitvoeren die gewoonweg niet kunnen wachten op wat ongetwijfeld een lang en heel grondig proces zal zijn. Ik ben er zeker van dat het Parlement het ons zal vergeven als wij op eigen houtje een aantal vernieuwende stappen zetten. Aangezien ik de Vergadering niet te lang wil ophouden en ik mij ervan bewust ben dat ik al voor de tweede maal het woord mag voeren van het Parlement, wil ik het nu heel snel over de kwestie van aanbeveling nr. 36 en de verantwoordelijkheid van de commissarissen hebben. Ik dank de heer Lagendijk voor de wijze waarop hij de kwestie aan de orde gesteld heeft, niet alleen omdat hij terecht onze aandacht op de bepalingen van aanbeveling nr. 36 - waarmee ik het overigens eens ben - vestigde, maar omdat hij mij zodoende ook de kans biedt om te reageren op hetgeen een ander lid gezegd heeft. Mijn antwoorden op de vragenlijst en de woorden van een aantal van mijn collega's in de nieuwe Commissie inzake doeltreffend beheer door de diensten worden door zijn collega zo verdraaid dat het lijkt alsof wij commissarissen onze verantwoordelijkheid willen ontlopen. Dat is pertinent niet het geval. Ik ben van oordeel dat de commissarissen over algehele politieke en leidinggevende verantwoordelijkheid moeten beschikken en die verantwoordelijkheden ook op zich moeten nemen. Het zou evenwel absurd en onlogisch zijn dat wij voor een decentralisering van de verantwoordelijkheden en de hieruit voortvloeiende toename van de aansprakelijkheid pleiten en tegelijk voortdurend over de schouders van alle managers in de Commissie willen meekijken. Dat is niet de goede manier om de efficiëntie en de aansprakelijkheid te verbeteren; het zou gewoonweg een strengere vorm van centralisering zijn waar niemand bij gebaat is."@nl2 "Estou certo de que partilha do meu pesar pelo facto de o número de perguntas ser muito superior ao número de presenças no hemiciclo. A verdade é que, mesmo ao cabo de quatro anos e meio, continuo a sentir o choque cultural, pois em Westminster, ao contrário do que se verifica neste Parlamento, a intervenção num debate exige automaticamente que o orador em questão permaneça no hemiciclo desde o início até ao final do mesmo, não podendo ausentar-se a menos e até que tenha autorização da presidência para o fazer, ou os restantes membros da assembleia o aceitem, ou ainda tenha de responder a solicitações tão prementes que à partida lhe seja completamente impossível participar em todo o debate. Todavia, existem diferentes tradições nesta associação democrática de Estados-Membros, e tenho de as respeitar todas. O senhor deputado Elles focou algumas questões interessantes. Não poderei, no tempo de que disponho, responder a todas elas mas, se me permitem, gostaria de abordar apenas duas. Já aqui falei sobre a questão por ele levantada relativamente à instituição de um Ministério Público Europeu. Ao procurar assegurar melhorias reais e duradouras no que descreve como o ambiente de controlo financeiro, o senhor deputado Elles tomou certamente conhecimento de que foram envidados esforços para alcançar tal objectivo através de um atribuição mais eficaz das responsabilidades e de uma efectiva coordenação central capaz de suprimir os controlos desnecessários. A ideia constante no relatório do Comité de Peritos Independentes relativa à criação de um serviço de auditoria interna, nos moldes aí descritos, representa, em minha opinião e na dos meus colegas, um importante passo em frente. Suponho que nos poderão censurar por não introduzir esta mudança espontaneamente - trata-se de uma de diversas recomendações contidas no relatório do Comité de Peritos Independentes que deveríamos adoptar, analisar rapidamente e aproveitar na íntegra. Espero que o Parlamento nos dê o seu apoio nesta matéria. Por último, gostaria apenas de dizer, em relação aos que denunciam situações irregulares - questão esta levantada por muitos oradores, entre os quais o senhor deputado Elles - que espero ter tornado bem claro na semana passada quais as minhas intenções para conseguir introduzir no actual sistema as mudanças necessárias para assegurar, numa palavra, total justiça e segurança para os que exercem o seu dever de denunciar, para os que são alvo de acusações e para a instituição no seu conjunto, bem como, desse modo, para o contribuinte europeu. Sabemos que hoje existem sistemas inovadores nesta matéria em numerosos Estados-Membros. Queremos aprender rapidamente com a experiência dos melhores de entre eles e procurar introduzir uma reforma radical neste domínio. Trata-se de um requisito fundamental de uma administração pública eficaz e responsável. Não posso dar uma data exacta para a introdução das mudanças. Em certa medida, a total introdução destas dependerá do consenso entre as instituições mas, no que diz respeito à definição pormenorizada do que eu e os meus colegas pretendemos, bem como à vigorosa prossecução desses objectivos, assumimos desde já um firme compromisso perante o Parlamento. Em minha opinião, quanto mais depressa forem introduzidas as mudanças que eu pretendo, melhor. Elas actuarão em benefício de toda a União. Senhor Presidente, espero que a assembleia não leve a mal se eu terminar aqui. Haveria muito mais a dizer. Mas quero aqui deixar garantias quanto a um ponto focado por numerosos oradores. Tal como afirmei, se não estou em erro na minha segunda ou terceira frase desta tarde, a Comissão designada irá, se o Parlamento votar a seu favor na quarta-feira, ter a oportunidade, durante anos, de demonstrar quão seriamente assume as recomendações, bem como as admoestações, do Comité de Peritos Independentes. Esforçar-nos-emos por o fazer da melhor forma possível e de boa fé. Teremos então inúmeras oportunidades de debater em pormenor o que foi apresentado na sexta-feira passada pelo Comité de Peritos Independentes. Tal como já aqui indiquei, não são apenas os debates que são importantes mas também, e sobretudo, as decisões e as acções que daí decorrem. Nisto, como em tantas outras coisas, é o verbo que conta, mais do que o sujeito. (Aplausos). Se me permitem, começarei por discordar de uma pequena observação aqui proferida pelo meu bom amigo, senhor deputado Colom i Naval, que manifestou a sua esperança de que este relatório viesse pôr um ponto final a um episódio infeliz na história da União. Muito embora possa simpatizar com o seu sentimento, sou de opinião que a publicação do segundo relatório do Comité de Peritos Independentes constitui, não tanto uma espécie de meta, mas antes uma etapa necessária na via do progresso. Estou certo de que, depois de bem reflectirem, será essa a opinião de um grande número dos membros desta assembleia. Gostaria em seguida de felicitar o senhor deputado Schori pelo seu discurso de debutante. Como ele já teve ocasião de verificar noutras ocasiões, a política é talvez a única profissão em que é possível ser debutante mais de uma vez! É difícil pensar no senhor deputado Schori como debutante do que quer que seja após a sua longa e louvável carreira como político democrático ao longo de tanto anos. Reitero e apoio firmemente a opinião por ele aqui expressa ao fazer votos para que este seja o ponto de partida para o tipo de reformas que os cidadãos da União desejam. Estou certo de que ao longo da sua carreira parlamentar nesta assembleia, e à semelhança de anteriores ocasiões, o senhor deputado Schori se manterá vigilante quanto aos nossos esforços para alcançar tais objectivos. A senhora deputada Theato, que não se encontra aqui neste momento, mas que em todo o caso focou alguns pontos importantes, como habitualmente faz, levantou a questão do acesso deste Parlamento a documentos que constituíram parte das provas apresentadas ao Comité de Peritos Independentes. Cumpre-me apenas dizer o que disse nas minhas respostas por escrito ao questionário, e que reiterei na semana passada, ou seja, que tem de haver um máximo de transparência. É importante, no entanto, respeitar os direitos dos indivíduos que apresentam provas confidenciais, pelo que a confidencialidade deve ser observada sempre que necessário. Por conseguinte, sou de parecer que a Comissão e o Parlamento deverão concertar esforços no sentido de assegurar que estes duplos objectivos - transparência e necessidade de honrar os compromissos assumidos perante indivíduos que apresentaram provas confidenciais - sejam satisfeitos aquando da decisão sobre o destino final dos arquivos completos e sobre as regras aplicáveis ao acesso a tais arquivos num ambiente de segurança. Espero poder afirmar, de forma conclusiva, que em todas as palavras por mim utilizadas, tanto na referida resposta por escrito como nas audições da semana passada, não houve qualquer intenção de escamotear ou de me esquivar aos plenos requisitos da transparência. Creio não poder afirmá-lo de forma mais clara nem mais veemente do que esta, e se acaso algum mal-entendido persistir, farei o que estiver ao meu alcance para o afastar. Existe entre nós um consenso quanto aos objectivos. Estou certo de que ninguém, neste Parlamento, optaria por não honrar os compromissos assumidos perante pessoas que apresentaram provas na condição de gozarem de total confidencialidade. Porém, em relação a todos os outros aspectos, se conseguirmos acordar numa maneira funcional de assegurar o adequado depósito das provas com a concordância do Comité de Peritos Independentes, estou convicto de que o deveríamos fazer. Espero que este ponto esteja perfeitamente esclarecido. Passaria em seguida à questão da instituição de um Ministério Público Europeu, tal como agora sugerido, se bem que não pela primeira vez. Com efeito, a sugestão surgiu primeiramente deste Parlamento. Tudo o que posso dizer a este respeito é que apenas podemos especular sobre qual a reacção dos Estados-Membros a tal proposta. Todavia, sem entrar na imensa complexidade que acompanhará quaisquer novos avanços na direcção sugerida pelo Comité de Peritos Independentes, gostaria de dizer que a criminalidade está cada vez mais internacionalizada. Por conseguinte, todos os esforços para combater o crime terão igualmente de ser internacionalizados e, independentemente de quaisquer acções adicionais, terá de haver uma coordenação e uma colaboração reforçadas entre as autoridades judiciais e outras autoridades competentes da União Europeia. Estou certo de que nenhuma pessoa responsável, e seguramente que nenhum representante eleito nem nenhum membro da Comissão, desejaria que assim não fosse. Aguardo com expectativa o prosseguimento do debate, em larga medida desencadeado por relatórios emanados deste Parlamento. Estou absolutamente convicto de que, se compreendermos que todos nós partilhamos este objectivo comum de combater e impedir a fraude, quereremos optimizar a forma de o conseguir através de todos e quaisquer meios racionais à disposição das nossas democracias. Gostaria de dizer a alguns membros da assembleia, nomeadamente à senhora deputada Morgan, que acaba de intervir, e à senhora deputada Van der Laan, que me explicou as razões por que teve de se ausentar durante esta parte do debate, que o Comité de Peritos Independentes é extremamente explícito quanto à forma que deverá assumir uma abordagem comum e de estreita colaboração entre os Estados-Membros, este Parlamento e a Comissão com vista a garantir a realização de reformas com a amplitude e a profundidade que se impõem à União Europeia, nesta quarta década da sua existência. Aliás, foi salientado durante o debate que devemos procurar assegurar esse tipo de associação como um pré-requisito para uma mudança bem sucedida. Compreendo e aceito plenamente essa ideia como um objectivo básico, mas devo dizer que há mudanças que temos de assegurar na Comissão, órgão executivo da União, que simplesmente não poderão esperar pelo que, por definição, constituirá uma actividade prolongada e muito exaustiva. Estou certo de que o Parlamento nos desculpará se empreendermos por nós próprios alguns avanços inovadores. Permitam-me que passe rapidamente em revista - pois não quero prender a assembleia demasiado tempo e estou consciente do facto de esta ser a segunda intervenção que fui convidado a fazer pelo Parlamento - que passe rapidamente em revista, dizia, a questão da recomendação 36 e da responsabilidade dos Comissários. Agradeço ao senhor deputado Lagendijk a forma como levantou a questão, não apenas porque tem toda a razão em chamar a nossa atenção para as disposições da recomendação 36, que por sinal merecem a minha aprovação, mas também porque me dá a oportunidade de responder a outro deputado que decidiu retratar as referências que, em resposta ao questionário, eu e alguns dos meus colegas na Comissão designada fizemos à questão da gestão efectiva pelos serviços, nos próprios serviços, como constituindo de certo modo uma abdicação da responsabilidade dos Comissários. Não é disso que se trata. Considero que os Comissários devem ter e assumir a responsabilidade global em matéria de política e gestão. Mas seria absurdo e incoerente da nossa parte, por um lado, defendermos a efectiva descentralização da responsabilidade e o aumento de responsabilização que daí decorre e, por outro, ousarmos assumir uma posição de superioridade em relação a todos os gestores na Comissão. Não é essa a maneira de aumentar a eficiência e a responsabilidade. Isso seria apenas uma forma mais rígida de centralização que não ajudaria ninguém."@pt11 "Jag är säker på att även ni tycker det är synd att det finns många fler frågor än det finns ledamöter i denna kammare. Det är faktiskt så att jag till och med efter fyra och ett halvt år ständigt slås av en kulturell chock, eftersom det i Westminster – till skillnad från detta parlament – innebär att när man uttalar sig i en debatt, medför detta automatiskt att man måste närvara under hela debatten och aldrig får lämna kammaren, om inte tillstånd ges från talmannen, medgivande ges från kollegerna i kammaren, eller att tillståndet är så pressande att det medför att du för det första inte har möjlighet att delta i debatten. Det finns trots allt olika traditioner i denna demokratiska sammanslutning av medlemsstater, och jag respekterar dem alla. Elles tog upp åtskilliga intressanta frågor. Jag har inte möjlighet att besvara alla dessa inom den tidsram som jag har till förfogande. Jag skulle dock vilja beröra två av dem. Jag har redan snuddat vid frågan om en europeisk åklagarmyndighet, som han tog upp. Vid försöken att säkra en faktisk och hållbar förbättring i vad han beskrev som en miljö av ekonomisk kontroll, skall han veta att det gjorts ansträngningar för att åstadkomma detta genom en mer effektiv ansvarsfördelning och effektiv central samordning som övervakar onödig kontroll. Idén som formuleras i den oberoende expertkommitténs rapport om upprättande av en intern revisionsavdelning på det sätt som de beskrivit det, innebär enligt min och mina kollegers mening ett betydande steg framåt. Jag antar att vi kan beskyllas för att inte ha gjort denna förändring spontant – det är en av åtskilliga rekommendationer från expertkommittén som borde ta till oss, snabbt och fullständigt. Jag hoppas att vi kan få med oss parlamentet när det gäller detta. Till sist, låt mig bara nämna när det rör ?whistle-blowers?, dvs. uppgiftslämnare – en fråga som tagits upp av många ledamöter, inklusive Elles – hoppas jag att jag klargjorde under förra veckan vilka avsikter jag har vad gäller säkrande av förändringar i det befintliga systemet, som kommer att säkerställa, helt kort, fullständig rättvisa och säkerhet för de som utövar sin plikt att rapportera, för de som anklagas och för institutionen som helhet, och genom denna skattebetalarna i gemenskapen. Vi känner till att det finns innovativa system som används i många medlemsstater. Vi har för avsikt att snabbt ta till oss de bästa av dessa och försöka uppnå genomgripande reformer på detta område. Det är ett grundläggande krav på en effektiv och ansvarig offentlig förvaltning. Jag kan inte ange ett definitivt datum när förändringarna skall inledas. Till viss del beror detta på överenskommelser mellan institutionerna, men när vi talar om att i detalj fastställa vad jag och mina kolleger vill och att med kraft se till att detta sker, får parlamentet ett absolut löfte om detta. Jag menar att de förändringar jag vill se inte kan ske snabbt nog. De kommer att vara till nytta för hela unionen. Jag hoppas att kammaren kan förlåta mig, herr talman, om jag avslutar här. Det finns mycket mer jag skulle vilja säga. Låt mig återigen lugna de ledamöter som tagit upp en fråga. Som jag sade – jag tror att det var i min första eller andra mening här denna eftermiddag – att kommissionen kommer, om parlamentet röstar för den på onsdag, ha flera år på sig att visa hur allvarligt den ser på rekommendationerna, och i sanning varningar, från den oberoende expertkommittén. Vi kommer att sträva efter detta, efter bästa förmåga och på heder och ära. Under tiden kommer vi att ha långtgående möjligheter att diskutera i detalj vad som utarbetades av expertkommittén förra fredagen. Som jag var inne på tidigare, är det inte bara diskussionerna som kommer att vara viktiga, utan det är de beslut och åtgärder som blir resultat av dessa. I detta fall – precis som i så många andra – är det verbet, och inte substantivet, som räknas. Jag skulle vilja börja med att ta upp en fråga som lagts fram av min mycket gode vän, Colom i Naval, som sade att han hoppades att detta var slutet på en eländig episod i unionens historia. Jag kan verkligen hålla med honom, men jag ser snarare offentliggörandet av den oberoende expertkommitténs rapport mer som ett steg i en nödvändig strävan framåt, än någon slags mållinje. Jag är säker på att många av kammarens ledamöter i slutändan drar samma slutsats. Jag skulle också vilja gratulera herr Schori till hans jungfrutal. Som han förut har upptäckt – vid ett flertal tillfällen – är politiken nästan den enda bransch där det är möjligt att vara ?jungfru? fler gånger än en! Det är svårt att se herr Schori som någon form av jungfru efter hans mycket långa och lysande karriär i demokratins tjänst under många år. Jag understryker och instämmer helt och fullt i hans ståndpunkt att han hoppas att vi är på väg att genomföra den typ av reformer som medborgarna vill se. Jag är övertygad om att han, under sin karriär i Europaparlamentet, på samma sätt som vid tidigare tillfällen, kommer att vara vaksam och se till att vi försöker att uppnå dessa mål. Theato som för tillfället inte är närvarande, men som tog upp viktiga frågor – något som hon alltid gör – bland annat frågan om parlamentets tillgång till dokument som utlämnats som deluppgifter till den oberoende expertkommittén. Jag kan bara upprepa det svar som jag gav i mina skriftliga svar till frågeformuläret, och återigen upprepade förra veckan, att öppenheten bör maximeras. Det är emellertid viktigt att respektera rättigheterna för de individer som lämnar ut uppgifter i förtroende, och sekretess måste därför iakttas när detta är nödvändigt. Till följd av detta menar jag att kommissionen och parlamentet bör arbeta tillsammans för att se till att dessa dubbla mål – öppenhet och behovet av att respektera löften som getts till enskilda individer som utlämnat uppgifter i förtroende – uppnås när vi beslutar om platsen för den slutliga förvaringen av de fullständiga arkiven och om bestämmelser rörande tillgång till dessa arkiv i en säker miljö. Slutligen hoppas jag att jag kan säga att i alla de ord jag använt, både i det skriftliga svaret och under utfrågningen förra veckan, har jag aldrig haft för avsikt att fördunkla eller undslippa de fullständiga kraven på öppenhet. Jag tror inte jag kan uttrycka det tydligare eller starkare än så, och om det fortfarande råder några missförstånd, kommer jag att göra allt jag kan för att komma till rätta med saken. Vi är överens om målen. Jag är säker på att ingen i parlamentet vill se ett misslyckande vad gäller de löften som getts till personer som lämnat uppgifter i tro att dessa skulle behandlas konfidentiellt; men i alla andra avseenden, om vi kan komma överens om ett genomförbart sätt att säkerställa en korrekt förvaring av dessa uppgifter med godkännande från den oberoende expertkommittén, är jag säker på att vi bör göra det. Jag hoppas att det inte råder några missförstånd om detta. Låt mig nu ta upp förslaget – det är inte första gången detta förslag läggs fram – om en europeisk åklagarmyndighet. Det föreslogs faktiskt först av detta parlament. Allt jag kan säga är att vi bara kan spekulera om medlemsstaternas reaktion på detta förslag. Utan att gå in på de enorma komplikationer som blir följden av en ytterligare utveckling i den riktning som föreslås av den oberoende expertkommittén, vill jag emellertid säga att kriminaliteten i allt högre grad håller på att internationaliseras. Alla initiativ till brottsbekämpning måste också internationaliseras och i vilket fall som helst måste det ske en förbättrad samordning och ett förbättrat samarbete mellan de rättsliga organen – och andra relevanta organ – i Europeiska unionen. Jag är säker på att ingen ansvarstagande person – i synnerhet ingen vald företrädare eller ledamot av kommissionen – vill se en annan utveckling. Jag ser fram emot en fortsättning av debatten som på många sätt startades genom betänkanden från detta parlament. Om vi förstår att vi alla har samma intresse av att bekämpa och förhindra bedrägeri, är jag fullständigt övertygad om att vi vill maximera de tillgängliga medlen för att åstadkomma detta i en demokratisk anda. Låt mig säga till vissa ledamöter – särskilt till Morgan som nyss uttalat sig och van der Laan som förklarade för mig varför hon var tvungen att vara frånvarande under denna del av debatten – att den oberoende expertkommittén är oerhört tydlig rörande det sätt på vilket det måste ske ett gemensamt och samarbetsinriktat förhållningssätt hos medlemsstaterna, och hos denna kammare och kommissionen för att säkra reformeringens omfattning och djup, som denna europeiska union måste genomföra under sitt fjärde årtionde. Det sades också under debatten att vi borde försöka se till att skapa denna form av sammanslutning som ett villkor för framgångsrika förändringar. Jag förstår och accepterar fullständigt detta som ett grundläggande syfte, men jag måste säga att det finns förändringar som vi måste säkra inom kommissionen – unionens verkställande organ – som helt enkelt inte kan vänta på något som per definition kommer att bli en utdragen och mycket grundlig aktivitet. Jag är säker på att parlamentet kommer att förlåta oss om vi på eget bevåg vidtar några innovativa åtgärder. Låt mig mycket snabbt – eftersom jag inte vill uppehålla kammaren allt för länge och att jag är medveten om att detta är den andra utfrågningen som jag är inbjuden till av parlamentet – ta upp frågan om rekommendation 36 och kommissionsledamöternas ansvar. Jag tackar Lagendijk för det sätt på vilket han tog upp frågan, inte bara därför att han hade rätt att rikta vår uppmärksamhet på formuleringarna i rekommendation 36, som jag råkar hålla med om, utan också därför att det ger mig möjlighet att ge ett svar till en annan ledamot som valde att återge mina hänvisningar som svar på frågeformuläret och de hänvisningar som gjordes av vissa av mina kolleger i kommissionen rörande kommissionstjänstemännens effektiva förvaltning som litet undvikande vad gäller kommissionsledamöternas ansvar. Så är inte fallet. Jag menar att kommissionsledamöterna måste ha och acceptera ett övergripande politiskt och förvaltningsmässigt ansvar. Men det skulle vara absurt och inkonsekvent av oss att i samma andetag förespråka den effektiva decentralisering av ansvar och den ökning av ansvarsskyldigheten som härrör från detta och på samma gång tillåta oss att övervaka varje chef vid Europeiska kommissionen. Det är inte på detta sätt man förbättrar effektiviteten och ansvarsskyldigheten – det skulle helt enkelt vara en strängare form av centralisering som inte skulle hjälpa någon."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Comisión."12 "Commission."10,3 "Kinnock"10,3 "Kinnock,"5,8,12,12 "komissio"5 "Επιτροπή. - (ΕΝ) Είμαι σίγουρος ότι λυπόσαστε κι εσείς επειδή υπάρχουν πολύ περισσότερες ερωτήσεις παρά βουλευτές σε αυτό το Κοινοβούλιο. Πράγματι, ακόμη και μετά από τεσσεράμισι χρόνια, κάθε φορά μου κάνει τεράστια εντύπωση η πολιτισμική διαφορά, επειδή στο Westminster, σε αντίθεση με αυτό το Κοινοβούλιο, το να πάρει κανείς το λόγο σε μια συζήτηση ισοδυναμεί αυτόματα με την υποχρέωση να παραμείνει μέχρι το τέλος της συζήτησης και σε καμία περίπτωση να μην αποχωρήσει, εκτός και μόνον όταν δοθεί η άδεια από τον Πρόεδρο, εκφραστεί η κατανόηση των συναδέλφων βουλευτών του Κοινοβουλίου, ή υπάρχει κάποια τόσο πιεστική δουλειά που στην ουσία να καθιστά αδύνατη τη συμμετοχή του στη συζήτηση ευθύς εξαρχής. Ωστόσο, οι παραδόσεις των κρατών μελών αυτής της δημοκρατικής ένωσης διαφέρουν μεταξύ τους, και εγώ τις σέβομαι όλες."8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph