Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-07-22-Speech-4-076"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19990722.3.4-076"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Die Entschließung des Europäischen Parlaments zum Gipfel des Europäischen Rates in Köln am 3. und 4. Juni 1999 unter deutscher Ratspräsidentschaft konnte ich nur mit Einschränkungen zustimmen. Wer darauf gehofft hat, die Erfolge deutscher Ratspräsidentschaften würden in diesem Jahr nahtlos fortgesetzt, der wurde bitter enttäuscht. Es ist ein gravierender Unterschied, ob ein Helmut Kohl im deutschen und zugleich europäischen Interesse Politik macht, sich vorher mit den Partnern in den Mitgliedstaaten abstimmt und dadurch konkrete Ergebnisse erzielt, ober ob sich ein Herr Schröder daran versucht. Alle Welt hat bemerkt, daß er sich auf internationalem Parkett nur unbeholfen bewegen kann. Das machte sich besonders bemerkbar bei den unterbliebenen Fortschritten im Kampf gegen das Hauptproblem in Europa, die fehlenden Jobs und die unzureichende Beschäftigungssituation.
1994 noch hatte ein Deutscher als EU-Ratspräsident, Helmut Kohl, in Essen einen Meilenstein gesetzt, indem die ersten Elemente einer koordinierten europäischen Beschäftigungsstrategie beschlossen wurden. Auf dieser Grundlage gelangen dem Beschäftigungsgipfel in Luxemburg beachtliche Leitlinien. Jean-Claude Juncker zeigte Wege zur Veränderung der Arbeitsmarktstrukturen auf mit dem Ziel, durch mehr Effizienz ein höheres Beschäftigungsniveau zu sichern.
Die vollmundige Ankündigung des Herrn Schröder, der Europäische Pakt für Beschäftigung sei da, war wie üblich verfrüht. Geplant war ein opulentes Menü; herausgekommen ist karge Kost. Der sogenannte „Köln-Prozeß” bedeutet doch nur, einen makroökonomischen Dialog in Gang zu setzen, also Gespräche zu führen zwischen Rat, Kommission, Sozialpartnern und europäischer Zentralbank – mehr wurde nicht erreicht.
Das erinnert fatal an das „Bündnis für Arbeit” in Deutschland, das zu einem „Bündnis für Rhetorik” mißraten ist. Es fehlt an wirksamen Strukturreformen, die ihren Namen verdienen, es fehlt an Übereinkünften bei Niedriglöhnen, in der Tarifpolitik und in der Vermögensbildung. Die Bürgerinnen und Bürger, vor allem jene ohne Arbeit, sind substanzlose Rituale leid.
Der Kosovo-Konflikt hat kurzfristig vieles überdeckt. Auf Dauer aber läßt sich nichts verheimlichen. Mit markigen Schröder-Sprüchen, nationalen Alleingängen, eigenmächtigen Personalentscheidungen à la Hombach und mit Ruppigkeiten statt Sensibilität ist nirgendwo Staat zu machen, weder national noch europäisch. Die Europawahlen haben die notwendige schallende Ohrfeige erteilt: Die abgelaufene Ratspräsidentschaft war nicht top, sie war ein Flop.
�����"@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"(DE) Jeg kunne kun give min begrænsede tilslutning til Europa-Parlamentets beslutning i forbindelse med Det Europæiske Råd i Köln den 3. og 4. juni 1999 under tysk rådsformandskab. De, der havde håbet på, at det tyske rådsformandskabs succeser ville blive fortsat umiddelbart i år, er blevet bittert skuffede. Der er en graverende forskel på, om en Helmut Kohl fører politik i tysk og samtidig europæisk interesse, forinden bliver enig med partnerne i medlemslandene og derved opnår konkrete resultater, eller om en hr. Schröder prøver på det. Hele verden har bemærket, at han bevæger sig ubehjælpsomt på det internationale parket. Det blev særlig tydeligt i forbindelse med de udeblevne resultater i bekæmpelsen af det primære problem i Europa, de manglende job og den utilstrækkelige beskæftigelsessituation.
I 1994 satte en tysker i spidsen for formandskabet, Helmut Kohl, en milepæl i Essen, idet de første elementer af en koordineret europæisk beskæftigelsesstrategi blev besluttet. På dette grundlag opnåedes betydelige retningslinjer på beskæftigelsestopmødet i Luxembourg. Jean-Claude Juncker angav måder at ændre arbejdsmarkedsstrukturerne på med det formål at sikre et højere beskæftigelsesniveau gennem øget effektivitet.
Hr. Schröder var med sin flotte meddelelse om, at den europæiske beskæftigelsespagt var klar, som sædvanlig for tidligt ude. Der var planlagt en opulent menu – resultatet blev en omgang tynd suppe. Den såkaldte »Köln-proces« betyder jo kun, at man sætter en makroøkonomisk dialog i gang, det vil sige fører forhandlinger mellem Rådet, Kommissionen, arbejdsmarkedets parter og Den Europæiske Centralbank – mere blev der ikke opnået.
Det minder i fatal grad om
(«Sammenslutningen for arbejdsanliggender«) i Tyskland, der mislykkedes og endte med at blive
(«Sammenslutningen for retorik«). Der mangler effektive strukturreformer, som fortjener deres navn, der mangler aftaler om de lavtlønnede, inden for tarifpolitik og opsparingsordninger. Borgerne, især de arbejdsløse, er trætte af ritualer uden substans.
Kosovokonflikten har midlertidigt dækket over meget. På langt sigt er der dog ikke noget, der kan hemmeligholdes. Fyndige Schröder-sentenser, national enegang, egenmægtige personalebeslutninger a la Hombach og grovheder i stedet for en fintmærkende adfærd kan man ikke prale med nogen steder, hverken på nationalt eller europæisk plan. Valget til Europa-Parlamentet gav den nødvendige rungende ørefigen: Det afsluttede rådsformandskab var ikke i top, det var et flop."@da1
"(DE) Όσον αφορά το ψήφισμα του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου για τη Σύνοδο Κορυφής που διεξήχθη στην Κολωνία στις 3 και 4 Ιουνίου 1999 υπό γερμανική Προεδρία, δεν μπόρεσα να το εγκρίνω παρά με επιφυλάξεις. Όποιος είχε ελπίσει ότι οι επιτυχίες των γερμανικών Προεδριών θα συνεχίζονταν χωρίς διακοπή αυτόν τον χρόνο απογοητεύθηκε οικτρά. Συνιστά σημαντική διαφορά να χαράσσει την πολιτική ένας Helmut Kohl προς όφελος της Γερμανίας και ταυτόχρονα της Ευρώπης, κατόπιν συνεννόησης με τους εταίρους στα κράτη μέλη και επιτυγχάνοντας έτσι συγκεκριμένα αποτελέσματα, ή να προσπαθεί να το κάνει αυτό ένας κύριος Schröder. Όλοι αντιλήφθηκαν ότι δεν μπορεί να κινηθεί με επιδεξιότητα στο διεθνές επίπεδο. Αυτό φάνηκε ιδιαίτερα από το γεγονός ότι δεν σημειώθηκε πρόοδος στην αντιμετώπιση του μεγαλύτερου ευρωπαϊκού προβλήματος, της έλλειψης θέσεων εργασίας και της ανεπάρκειας στην απασχόληση.
Το 1994 ένας Γερμανός Πρόεδρος του Συμβουλίου, ο Helmut Kohl, είχε θέσει στο Έσσεν ένα ορόσημο με την απόφαση για τα πρώτα στοιχεία μιας συντονισμένης ευρωπαϊκής στρατηγικής για την απασχόληση. Πάνω σε αυτό το θεμέλιο η Σύνοδος Κορυφής του Λουξεμβούργου για την απασχόληση πέτυχε τη χάραξη σημαντικών κατευθυντήριων γραμμών. Ο Jean-Claude Juncker παρουσίασε δρόμους για να αλλάξουν οι δομές της αγοράς εργασίας με στόχο τη διασφάλιση υψηλότερου επίπεδου απασχόλησης μέσω μεγαλύτερης αποδοτικότητας.
Η μεγαλόστομη εξαγγελία του κ. Schröder για την έλευση του ευρωπαϊκού συμφώνου απασχόλησης ήταν, ως συνήθως, πρόωρη. Είχε ετοιμαστεί ένα πλούσιο γεύμα, αλλά το αποτέλεσμα ήταν διαιτητικό. Η επονομαζόμενη «διαδικασία της Κολωνίας» δεν σημαίνει τίποτε άλλο από τη δρομολόγηση ενός μακροοικονομικού διαλόγου, τη διεξαγωγή δηλαδή συνομιλιών μεταξύ Συμβουλίου, Επιτροπής, κοινωνικών εταίρων και ΕΚΤ – τίποτα περισσότερο δεν επιτεύχθηκε.
Αυτό μοιάζει μοιραία με τον «συνασπισμό για την εργασία» στη Γερμανία που κατέληξε σε «συνασπισμό για τη ρητορική». Λείπουν αποτελεσματικές διαρθρωτικές μεταρρυθμίσεις που θα ήταν αντάξιες του ονόματός τους, λείπουν συμφωνίες για τα κατώτατα ημερομίσθια, για την πολιτική των συλλογικών συμβάσεων και τη δημιουργία κεφαλαίου. Οι πολίτες, κυρίως οι άνεργοι, έχουν βαρεθεί τις χωρίς ουσία τυπικές διαδικασίες.
Βραχυπρόθεσμα η κρίση στο Κοσσυφοπέδιο κάλυψε πολλά άλλα ζητήματα. Όμως μακροπρόθεσμα δεν μπορεί τίποτα να συγκαλυφθεί. Με πομπώδη συνθήματα του Schröder, με εθνικές μοναχικές πορείες, αυθαίρετες προσωπικές αποφάσεις τύπου Hombach και αγένεια αντί για ευαισθησία δεν μπορεί κανείς να εντυπωσιάσει πουθενά, ούτε σε εθνικό ούτε σε ευρωπαϊκό επίπεδο. Οι ευρωεκλογές έδωσαν το απαραίτητο δυνατό χαστούκι: η Προεδρία που έληξε δεν ήταν κορυφαία, παρά ένα φιάσκο.
�����"@el8
".
I could only approve with reservations the resolution of the European Parliament regarding the European Council Summit, held in Cologne on 3 and 4 June 1999 under the German Presidency. Those who had hoped that the success of the German Presidency would continue smoothly through this year would have been bitterly disappointed. There is a big difference between someone like Helmut Kohl shaping policies in the German and, at the same time, the European interest, coming to an agreement in advance with partners in the Member States, and thereby achieving something tangible as a result, and someone like Mr Schröder attempting to do this. The entire world has noticed that he is uneasy on the international stage. This has been evident in the lack of progress in the fight against the predominant problem in Europe, the lack of jobs and the inadequate employment situation.
Back in 1994, with a German as EU President-in-Office of the Council, Helmut Kohl, a milestone was reached in Essen when agreement was reached on the first elements of a co-ordinated European employment strategy. On this basis, the Employment Summit in Luxembourg agreed upon significant guidelines. Jean-Claude Juncker demonstrated the path to changing the structure of the labour market with the aim of securing a higher employment level through increased efficiency.
The grandiose announcement by Mr Schröder concerning the European Employment Pact was, as usual, premature. A lavish menu was planned but what transpired was meagre fare. All the’Cologne process’ means is getting macro economic dialogue under way, i.e. conducting negotiations between the Council, Commission, social partners and the European Central Bank. Nothing more was achieved.
This takes you back, embarrassingly, to the ‘Alliance for Work’, which has transformed into an ‘Alliance for Rhetoric’, lacking in effective structural reforms worthy of the name and where agreement cannot be reached on low wages, wage policy and wealth creation. Citizens, and primarily those who are unemployed, are sick and tired of rituals lacking in substance.
Recently, the Kosovo conflict has overshadowed everything, but nothing can be concealed for long. With bombastic Schröder maxims, the Federal Government going it alone, unauthorised and arbitrary personnel decisions à la Hombach and through rough behaviour instead of sensitivity, there has been absolutely nothing to write home about, either at a national or at a European level. The European elections gave the necessary resounding slap in the face: The outgoing Council Presidency was a flop, not a success.
�����"@en3
"Sólo con reservas puedo votar la resolución del Parlamento Europeo sobre la Cumbre del Consejo Europeo que tuvo lugar en Colonia los días 3 y 4 de junio de 1999 bajo Presidencia alemana. Quien esperase que los éxitos de la Presidencia alemana iban a ser continuados sin suturas en este año, se habrá decepcionado amargamente. Hay una gran diferencia entre un Helmut Kohl que, haciendo política en interés alemán y europeo llega previamente a acuerdos con los socios europeos y los Estados miembros y mediante ello alcanza objetivos concretos, y un Sr. Schröder intentando hacer lo mismo. Todo el mundo se ha dado cuenta de que no se desenvuelve con soltura en la escena internacional. Esto se puso especialmente de manifiesto en relación con la falta de avances en la lucha contra el problema principal de Europa, la falta de puestos de trabajo y la situación de desempleo existente.
Todavía en 1994, un alemán, Helmut Kohl, actuando como Presidente del Consejo Europeo marcó un hito en Essen cuando se decidieron los primeros elementos para una estrategia europea coordinada contra el desempleo. Sobre esta base se trazaron importantes líneas maestras en la Cumbre del Empleo en Luxemburgo. Jean-Claude Juncker mostró algunas vías para cambiar las estructuras del mercado con el objeto de asegurar un mayor nivel de empleo mediante una mayor eficiencia.
La alegre declaración del Sr. Schröder de que el paquete europeo para el empleo estaba ya ahí, fue, como siempre, precipitada. Se había preparado un opulento menú; pero lo que hubo fue escaso. El denominado «Proceso de Colonia» significa tan sólo iniciar un diálogo macroeconómico, es decir, conversaciones entre el Consejo, la Comisión, los interlocutores sociales y el Banco Central europeo. No se llegó a más.
Esto recuerda la malhadada «Unión por el Trabajo» de Alemania, que fue interpretada como una «Unión para la Retórica». Faltan reformas estructurales efectivas que merezcan ser llamadas así, faltan convenios sobre salarios mínimos en la política de concertación y en la formación de patrimonios. Los ciudadanos y ciudadanas, sobre todo los desocupados, son víctimas de rituales insustanciales.
El conflicto de Kosovo ha tapado momentáneamente muchas cosas. Pero a la larga no se podrán mantener ocultas. A base de sentencias lapidarias como las de Schröder, de caminos individuales para cada país, de decisiones personales arbitrarias al estilo de Hombach y con mezquindades en lugar de con sensibilidad no se hace política en ninguna parte, ni nacional ni europea. Las elecciones europeas han propinado los necesarios y sonoros bofetones: la Presidencia del Consejo saliente no ha sido «top», sino «plofp».
�����"@es12
". – (
Saatoin hyväksyä vain tietyin rajoituksin Euroopan parlamentin päätöslauselman Eurooppa-neuvoston kokouksesta, joka pidettiin Kölnissä 3. – 4. kesäkuuta 1999 Saksan toimiessa neuvoston puheenjohtajana. Jos joku oli toivonut, että Saksan puheenjohtajakausien hyvät saavutukset jatkuisivat tänä vuonna saumattomasti, hän sai pettyä karvaasti. On ratkaiseva ero siinä, toimiiko politiikan alalla Helmut Kohl Saksan ja samalla koko Euroopan etujen nimissä sovittelemalla näkemyksiään etukäteen jäsenvaltioiden kumppaniensa kanssa ja saavuttamalla sitä kautta konkreettisia tuloksia, vai yrittääkö samaa Schröder. Koko maailma huomasi, että hän liikkuu varsin kömpelösti kansainvälisillä areenoilla. Tämän huomasi erityisen selvästi siinä, että edistymistä Euroopan pääasiallisessa ongelmassa, taistelussa työpaikkojen puutetta ja riittämätöntä työllisyyttä vastaan, ei tapahtunut.
Vielä vuonna 1994, kun saksalainen Helmut Kohl toimi EU: n neuvoston puheenjohtajana, Essenissä saavutettiin asiassa virstanpylväs päättämällä yhteensovitetun eurooppalaisen työllisyysstrategian ensimmäisistä osatekijöistä. Luxemburgin työllisyyshuippukokouksessa saatiin tältä pohjalta aikaan merkittäviä suuntaviivoja. Jean-Claude Juncker näytti tietä työmarkkinarakenteiden muutokselle pitäen tavoitteena sitä, että lisäämällä tehokkuutta voitaisiin turvata korkeampi työllisyyden taso.
Schröderin suureen ääneen antama ilmoitus, että Euroopan työllisyyssopimus olisi saatu aikaan, oli kuten tavallista, harhaanjohtava. Oli suunniteltu loistelias ruokalista; saatiin kuitenkin vain niukka ateria. Niin kutsuttu ”Kölnin prosessi” tarkoittaakin vain sitä, että käynnistetään kokonaistaloutta koskeva vuoropuhelu, siis neuvottelut neuvoston, komission, työmarkkinaosapuolten ja Euroopan keskuspankin välillä – enempää ei saatu aikaan.
Tämä muistuttaa kohtalokkaalla tavalla Saksan ”työllisyyssopimusta”, josta ei tullut muuta kuin pelkkä ”retorinen sopimus”. Tarvitaan toimivia rakenneuudistuksia, jotka ansaitsevat tulla siten kutsutuiksi, tarvitaan matalapalkkasopimuksia, tariffipolitiikassa ja työntekijärahastojen osalta. Kansalaiset, ennen kaikkea vailla työtä olevat, saavat kärsiä näistä sisällyksettömistä rituaaleista.
Kosovon konflikti on peittänyt joksikin aikaa paljon alleen. Pitkällä aikavälillä mitään ei kuitenkaan voida peitellä. Schröderin voimapuheilla, kansallisella itsekkyydellä, Hombach-tyylisillä omavaltaisilla henkilöstöratkaisuilla ja hienovaraisuuden syrjäyttävällä röyhkeydellä ei synny minkäänlaista valtiota, ei kansallista eikä eurooppalaista. Eurovaalit antoivat tarpeellisen kajahtavan korvapuustin: päättynyt puheenjohtajakausi ei ollut täysosuma vaan floppi.
�����"@fi5
"(DE) Je ne peux qu"émettre des réserves en approuvant la résolution du Parlement européen concernant le Sommet du Conseil européen qui s"est tenu les 3 et 4 juin à Cologne sous la présidence allemande. La déception est grande pour ceux qui espéraient que les succès remportés par les présidences allemandes du Conseil précédentes fussent poursuivis sans heurts cette année. Il existe une différence essentielle entre un Helmut Kohl, défenseur des intérêts de la politique en Allemagne et, dans le même temps, en Europe, s"accordant avec les partenaires des États membres et obtenant par là des résultats concrets et entre M. Schröder qui tente de faire la même chose. Le monde entier a remarqué qu"il agit seul sur la scène internationale. Ce fut particulièrement perceptible en ce qui concerne la manque de progrès dans la lutte contre les problèmes principaux en Europe, à savoir le manque d"emploi et la situation médiocre régnant dans le domaine de l"emploi.
En 1994, un Allemand, Helmut Kohl, a montré à Essen la voie à suivre grâce à la décision prise sur les premiers éléments d"une stratégie coordonnée européenne de l"emploi. Sur cette base, les participants du Sommet de Luxembourg sont parvenus à élaborer des lignes directrices importantes. Jean-Claude Juncker a tracé la voie vers le changement des structures du marché du travail, avec pour objectif de garantir un niveau d"emploi plus élevé par le biais d"une efficacité accrue.
L"annonce retentissante faite par M. Schröder, selon laquelle le Pacte européen pour l"emploi serait arrivé, était, comme d"habitude, prématurée. Il était prévu un menu opulent; nous n"avons obtenu qu"une maigre pitance. Le soi-disant «processus de Cologne» signifie simplement qu"un dialogue macro-économique sera mis en place, à savoir que des discussions seront menées entre le Conseil, la Commission, les partenaires sociaux et la Banque centrale européenne – sans plus.
Cela fait penser à la «Bündnis für Arbeit», l"alliance pour le travail qui a échoué et a abouti à une «alliance pour la rhétorique». Les réformes structurelles efficaces et dignes de ce nom font défaut, tout comme les accords en matière de bas salaires, de politique tarifaire et de formation de capital. Les citoyennes et les citoyens, surtout ceux d"entre eux qui ne possèdent pas d"emploi, sont las des rituels creux.
Le conflit du Kosovo a brièvement servi de paravent. À terme, toutefois, tout les problèmes remontent à la surface. M. Schröder, avec ses sentences moelleuses, ses actions isolées, ses décisions personnelles autoritaires à la Hombach, faisant preuve de grossièreté au lieu de sensibilité, n"a guère de raison de pavoiser, que ce soit au niveau national ou européen. Les élections européennes ont été une gifle retentissante et nécessaire: la présidence sortante du Conseil fut un échec.
�����"@fr6
"(DE) Ho approvato solo con certe limitazioni la risoluzione del Parlamento europeo sul Vertice europeo di Colonia del 3 e 4 giugno 1999, svoltosi sotto la Presidenza del Consiglio tedesca. Chi aveva sperato che i successi conseguiti da precedenti Presidenze tedesche potessero ripetersi anche quest"anno è rimasto amaramente deluso. Passa, infatti, una grande differenza tra un Helmut Kohl che fa politica nell"interesse tedesco e contemporaneamente nell"interesse europeo, che si consulta in precedenza con i
degli Stati membri e in tal modo ottiene risultati concreti, e un signor Schröder che si prova a fare altrettanto. Tutto il mondo ha potuto notare quanto egli sia impacciato quando si muove sulla scena internazionale. In particolare, lo si è visto in relazione ai mancati progressi nella lotta contro quello che è il problema principale dell"Europa, ossia la mancanza di posti di lavoro e una situazione occupazionale insufficiente.
Ancora nel 1994 un tedesco, Helmut Kohl, in qualità di Presidente del Consiglio dell"Unione europea aveva posto ad Essen una pietra miliare con la decisione sui primi elementi di una coordinata strategia europea per l"occupazione. Grazie a quella decisione, il Vertice sull"occupazione di Lussemburgo poté poi definire importanti linee-guida e Jean-Claude Juncker indicò le strade da percorrere per modificare le strutture del mercato del lavoro allo scopo di garantire un più elevato livello occupazionale attraverso una maggiore efficienza.
Il plateale annuncio del signor Schröder secondo cui il Patto europeo per l"occupazione sarebbe pronto è stato, come al solito, prematuro. Nei piani c"era un ricco
in realtà c"è stato un pasto assai frugale. Il cosiddetto «processo di Colonia» significa soltanto che sarà avviato un dialogo a livello macroeconomico, cioè che ci saranno colloqui tra il Consiglio, la Commissione, le parti sociali e la Banca centrale europea: di più non si è riusciti ad ottenere.
Tale risultato ricorda fatalmente l"»alleanza per il lavoro» concordata in Germania, che è poi degenerata in un"»alleanza per la retorica». Mancano efficaci riforme strutturali che siano degne di tale nome, mancano accordi sui salari bassi, sulla politica salariale e sull"accumulazione dei patrimoni. I cittadini, soprattutto quelli senza lavoro, sono stufi dei soliti, vuoti rituali.
Per un po", il conflitto nel Kosovo ha posto in secondo piano tutte le altre questioni aperte; ma, a lungo andare, nulla può essere messo a tacere definitivamente. Però, con gli
vigorosi di Schröder, con politiche nazionali individualistiche, con decisioni personali e arbitrarie alla Hombach, con atteggiamenti villani invece che attenti e sensibili non si crea un senso di Stato, né a livello nazionale, né a livello europeo. Le elezioni europee hanno rappresentato quel sonoro schiaffo che era salutare: la Presidenza uscente non è stata al
è stata piuttosto un
.
�����"@it9
".
I could only approve with reservations the resolution of the European Parliament regarding the European Council Summit, held in Cologne on 3 and 4 June 1999 under the German Presidency. Those who had hoped that the success of the German Presidency would continue smoothly through this year would have been bitterly disappointed. There is a big difference between someone like Helmut Kohl shaping policies in the German and, at the same time, the European interest, coming to an agreement in advance with partners in the Member States, and thereby achieving something tangible as a result, and someone like Mr Schröder attempting to do this. The entire world has noticed that he is uneasy on the international stage. This has been evident in the lack of progress in the fight against the predominant problem in Europe, the lack of jobs and the inadequate employment situation.
Back in 1994, with a German as EU President-in-Office of the Council, Helmut Kohl, a milestone was reached in Essen when agreement was reached on the first elements of a co-ordinated European employment strategy. On this basis, the Employment Summit in Luxembourg agreed upon significant guidelines. Jean-Claude Juncker demonstrated the path to changing the structure of the labour market with the aim of securing a higher employment level through increased efficiency.
The grandiose announcement by Mr Schröder concerning the European Employment Pact was, as usual, premature. A lavish menu was planned but what transpired was meagre fare. All the’Cologne process’ means is getting macro economic dialogue under way, i.e. conducting negotiations between the Council, Commission, social partners and the European Central Bank. Nothing more was achieved.
This takes you back, embarrassingly, to the ‘Alliance for Work’, which has transformed into an ‘Alliance for Rhetoric’, lacking in effective structural reforms worthy of the name and where agreement cannot be reached on low wages, wage policy and wealth creation. Citizens, and primarily those who are unemployed, are sick and tired of rituals lacking in substance.
Recently, the Kosovo conflict has overshadowed everything, but nothing can be concealed for long. With bombastic Schröder maxims, the Federal Government going it alone, unauthorised and arbitrary personnel decisions à la Hombach and through rough behaviour instead of sensitivity, there has been absolutely nothing to write home about, either at a national or at a European level. The European elections gave the necessary resounding slap in the face: The outgoing Council Presidency was a flop, not a success.
�����"@lv10
"(DE) De beslissingen van het Europees Parlement naar aanleiding van de Top van de Europese Raad van 3 en 4 juni 1999 onder Duits voorzitterschap heb ik maar ten dele kunnen goedkeuren. Wie gehoopt had dat het succes van voorgaande Duitse voorzitterschappen dit jaar naadloos zou worden voortgezet, is bedrogen uitgekomen. Het maakt nogal verschil of een Helmut Kohl politiek bedrijft in het belang van Duitsland en tegelijk Europa, vooraf overleg voert met de lidstaten en op die manier concrete resultaten boekt, of dat een mijnheer Schröder dat probeert. De hele wereld heeft gezien hoe onbeholpen hij zich op het internationale toneel beweegt. Dat werd vooral duidelijk toen er geen enkele vooruitgang werd geboekt in de strijd tegen het belangrijkste probleem dat Europa teistert: het gebrek aan banen en de ontoereikende werkgelegenheid.
Nog in 1994 heeft een Duitse voorzitter van de Raad, Helmut Kohl, in Essen een mijlpaal bereikt. Toen werden de eerste elementen van een gecoördineerde Europese werkgelegenheidsstrategie goedgekeurd. Op basis daarvan werden op de werkgelegenheidstop in Luxemburg belangrijke beleidslijnen uitgewerkt. Jean-Claude Juncker heeft het pad geëffend voor een verandering van de arbeidsmarktstructuur. De sleutelwoorden zijn daarbij meer efficiency en een hoger werkgelegenheidsniveau.
De stellige bewering van de heer Schröder dat het Europese werkgelegenheidspact een feit was, was zoals gewoonlijk voorbarig. Er was een overvloedig menu gepland, maar in plaats daarvan kregen we maar een karig maal voorgeschoteld. Het zogenaamde „proces van Keulen” betekent immers niet meer dan dat er een macro-economische dialoog op gang wordt gebracht, met andere woorden, dat er gesprekken tussen de Raad, de Commissie, de sociale partners en de Europese Centrale Bank komen. Meer is er niet tot stand gekomen.
Dat roept pijnlijke herinneringen op aan het „bondgenootschap voor werk” dat verworden is tot een „bondgenootschap voor retoriek”. Doeltreffende structurele hervormingen die die naam waardig zijn, blijven uit. Dat geldt evenzeer voor akkoorden over lage lonen, CAO's en bezitsvorming. De bevolking, en vooral de werklozen, zijn dit soort holle rituelen beu.
Het conflict in Kosovo heeft voor korte tijd een groot aantal zaken aan het oog onttrokken. Maar op termijn blijft niets verborgen. Met pakkende Schröder-kreten, nationale solo-optredens, eigenmachtige benoemingen à la Hombach en lompheid in plaats van tact valt nergens indruk te maken, noch op nationaal, noch op Europees niveau. Het was tijd voor een klinkende oorvijg, en de Europese verkiezingen hebben daarvoor gezorgd. Het voorbije voorzitterschap was geen topper, maar een flop.
�����"@nl2
"(DE) A resolução do Parlamento Europeu sobre a Cimeira do Conselho Europeu de Colónia, a 3 e 4 de Junho de 1999, apenas com reservas recebeu o meu voto favorável. Sofreu uma amarga desilusão quem teve a esperança de que os êxitos das Presidências alemãs tivessem continuação este ano. Há uma diferença abissal entre um Helmut Kohl a fazer política na defesa dos interesses alemães e simultaneamente europeus, acordando previamente acções com os seus parceiros dos Estados-Membros e obtendo assim resultados concretos, ou um senhor Schröder a tentar a sua sorte. O mundo inteiro apercebeu-se do seu modo desajeitado de se movimentar no plano internacional, tendo este aspecto sido particularmente notado nos esforços gorados relativamente à luta contra o principal problema da Europa, a falta de postos de trabalho e a insatisfatória situação ao nível do emprego.
Em 1994, um Alemão que foi Presidente do Conselho, Helmut Kohl, lançou um marco em Essen, ao estabelecer os primeiros elementos para uma estratégia europeia coordenada do emprego. Foi a partir desta base que a cimeira do emprego, no Luxemburgo, recebeu importantes linhas de orientação. O Ministro Jean-Claude Juncker indicou caminhos para a modificação das estruturas do mercado de trabalho, tendo como objectivo obter um maior nível de emprego através de uma maior eficiência.
Quando o senhor chanceler Schröder anunciou «à boca cheia» que havia um Pacto Europeu para o Emprego, este anúncio foi, como de costume, prematuro. Estava planeado um lauto banquete e o que se seguiu foi um magro repasto. O chamado «Processo de Colónia» não passou do mero arranque de um diálogo macroeconómico, ou seja, conversações entre Conselho, Comissão, parceiros sociais e Banco Central Europeu – mais não se conseguiu.
Não se pode, fatalmente, deixar de recordar o «Pacto do Trabalho», na Alemanha, cujo triste resultado foi o «Pacto da Retórica». Faltam reformas estruturais eficazes, reformas que mereçam esse nome, faltam convenções relativamente aos baixos salários, quer na política de acordos colectivos, quer na formação do património dos trabalhadores. Os cidadãos, especialmente aqueles que não têm trabalho, sofrem na pele estes rituais destituídos de conteúdo.
O conflito do Kosovo permitiu ocultar muita coisa a curto prazo; no entanto, com o passar do tempo, deixa de ser possível escamotear a realidade. Com as tiradas de Schröder, com o «orgulhosamente sós» nacional, com as decisões pessoais arbitrárias
e com más-criações em vez de sensibilidade não se vai a lado nenhum, nem a nível nacional nem internacional. As eleições europeias deram a sonora bofetada que se impunha: esta última Presidência do Conselho não foi um êxito, foi um fiasco.
�����"@pt11
"(DE) Europaparlamentets resolution vid Europeiska rådet i Köln den 3 och 4 juni 1999 under rådets tyska ordförandeskap kunde jag godkänna enbart med vissa inskränkningar. Den som hoppats på att framgångarna, som de tyska ordförandeskapen tidigare uppnått, i år skulle fortsätta utan avbrott blev bittert besviken. Det är en graverande skillnad om en Helmut Kohl i tyskt och samtidigt europeiskt intresse bedriver politik, och först kommer överens med sina partner i medlemsstaterna och därigenom uppnår konkreta resultat, eller om en herr Schröder försöker göra det. Hela världen har märkt att han rör sig ytterst tafatt på den internationella scenen. Detta var särskilt märkbart vid de uteblivna framstegen i kampen mot Europas huvudsakliga problem, bristen på jobb och situationen med den otillräckliga sysselsättningen.
1994 satte en tysk såsom varande ordförande i Europeiska rådet, Helmut Kohl, en milstolpe i Essen, när man beslutade om de första delarna i en samordnad europeisk sysselsättningsstrategi. På denna grundval lyckades sysselsättningstoppmötet i Luxemburg nå beaktansvärda riktlinjer. Jean-Claude Juncker visade på möjligheter till förändring i arbetsmarknadsstrukturerna, med målet att genom mer effektivitet säkra en högre sysselsättningsnivå.
Herr Schröders storstilade meddelande att det skulle finnas en europeisk pakt för sysselsättning var som vanligt förhastad. Man hade planerat en yppig meny; det som åstadkoms var en mager diet. Den så kallade ”Köln-processen” betyder ändå enbart att man påbörjar en makroekonomisk dialog, att man alltså för samtal mellan rådet, kommissionen, arbetsmarknadens parter och den europeiska centralbanken – mer har man inte uppnått.
Detta erinrar fatalt om Alliansen för arbete i Tyskland, som misslyckades och blev till en Allians för retorik. Det saknas effektiva strukturreformer som förtjänar namnet, det saknas överenskommelser om låglöner, kollektivavtalspolitik och kapitalbildning. Medborgarna, framför allt de som saknar arbete, är trötta på substanslösa ritualer.
Kosovo-konflikten har under kort tid överskuggat allt annat. Men på sikt kan ingenting döljas. Med kärnfulla Schröder-uttalanden, nationella solouppträdanden, egenmäktiga personalbeslut à la Hombach och dålig hyfs i stället för känslighet kan man inte imponera, varken nationellt eller europeiskt. Europavalen gav den nödvändiga rungande örfilen: Det avslutade ordförandeskapet i rådet var inte en topp, det var en flopp."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Kosovo"1,13,5,2,10,2,10,3,9,7,11,12,6
"Mann, Thomas (PPE)"1,13,5,2,8,7,11,9,6
"skriftlig. –"1,13
"»Bündnis für Arbeit«"1
"»Bündnis für Rhetorik«"1
"à la Hombach"11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples