Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-07-22-Speech-4-037"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19990722.2.4-037"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Herr Präsident! Herr Ratspräsident! Meine sehr geehrten Damen und Herren! Ich möchte mich herzlich bedanken. Wir haben hier eine sehr konstruktive und gute Debatte über diese schwierige Frage geführt. Ich möchte nur zu einigen Punkten noch ganz kurz etwas sagen: Zunächst einmal ist die Frage der Verwendbarkeit des sogenannten PCB-Testes für Schweinefleisch nach wir vor offen. Das Problem, und das gilt insbesondere für die belgischen Abgeordneten, die sich dazu zu Wort gemeldet haben, das wir noch immer haben, ist, daß als Voraussetzung für den Einsatz dieses Tests Paralleluntersuchungen auf Dioxin- und PCB-Gehalt vorliegen müssen, so daß man eine Korrelation feststellen kann. Dafür benötigt man aber eine Mindestzahl an Proben. Wir haben bisher vom Staat Belgien ganze acht Proben bekommen. Das ist viel zu wenig. Sobald wir diese notwendigen Ergebnisse vom belgischen Staat bekommen, sind wir bereit, sofort die notwendigen Maßnahmen in die Wege zu leiten.
Eine zweite Frage, die von vielen angesprochen wurde, ist die Frage des Einsatzes von Gemeinschaftsmitteln als Hilfe für die geschädigten Bauern. Ich habe in meinen einleitenden Ausführungen darauf hingewiesen, daß wir im Marktordnungsbereich eine ganze Reihe von Maßnahmen gesetzt haben, um die schwierige Lage in verschiedenen Bereichen zu erleichtern. Ich habe auch darauf hingewiesen, daß wir bisher acht nationale Beihilfen nach Notifikationen genehmigt haben. Was aber einen Direktzuschuß von seiten der Gemeinschaft für belgische Produzenten anbetrifft, so muß ich Ihnen hier offen sagen, fehlt uns die gesetzliche Grundlage. Denn, meine Damen und Herren, ich halte es mit jenen, die hier festgestellt haben, daß das Beimischen von hoch dioxinkontaminierten Stoffen, das hier vermutet werden kann, nach wie vor ein krimineller Akt ist und keine Tierkrankheit. Entschädigungen oder Beihilfen können wir nur zahlen, wenn es sich um eine Tierkrankheit handelt.
(Beifall)
Nun ist auch angesprochen worden, daß es angeblich kürzlich in Deutschland erhöhte Dioxinwerte gegeben hat. Ich möchte das hier nicht so im Raum stehen lassen, das wäre unfair. Worum geht es? Es wurden verschiedene Tonmineralien untersucht, die teilweise auch als Bindemittel für die Futtermittelherstellung verwendet werden. In einzelnen dieser Tonminerale hat man tatsächlich erhöhte Dioxinwerte gefunden. Dieses Dioxin, meine Damen und Herren, ist mehrere Millionen Jahre alt, das ist also nichts Neues. Wir müssen daher nur Sorge tragen, daß diese Stoffe, wenn sie bei der Futtermittelherstellung verwendet werden, entsprechend untersucht werden.
Das zeigt Ihnen auch gleichzeitig, daß es einen Nullwert bei Dioxin nicht geben kann. Dioxin ist heute ein ubiquitärer Stoff, der überall in der Welt und auch leider in unserer Natur vorkommt. Was wir zu verhindern haben, ist eben, daß dioxinhaltige Stoffe beigemischt werden oder mangels ausreichender Kontrollen auch auf andere Weise in die Futtermittelkette kommen können. Hier bin ich auch der Meinung, Herr Graefe zu Baringdorf, daß es unverantwortlich ist, daß wir das auch über den Verdünnungsfaktor machen. Das kann kein Konzept sein.
Auf der anderen Seite müssen wir aber die Frage, wie wir generell mit tierischen Abfallprodukten umgehen, weiter diskutieren. Denn so einfach, wie Herr Böge sie darstellt, sind die Dinge in der Tat nicht. Es ist ja auch nicht sehr logisch, daß es zum Beispiel zulässig ist, daß man aus einen Rindermarkknochen für die menschliche Ernährung Suppe kocht oder das Rindermark sogar in Restaurants als Delikatesse serviert, dieser aber in der Futtermittelherstellung überhaupt nicht verwendet werden dürfte. So sehr ich dafür bin, daß Wiederkäuer kein Futter aus tierischen Ausgangsstoffen bekommen, aber so eine Schwarzweißpolitik ist hier nicht möglich, wenn wir nicht das Risiko eingehen wollen, daß wir riesige Entsorgungsschwierigkeiten bekommen.
Meine Damen und Herren, nur noch zwei ganz kleine Punkte, die mir wichtig sind: Erstens, es ist mehrfach die Frage der Sicherheitanforderungen und der Qualitätsanforderungen und eines entsprechenden Labels angesprochen worden. Um hier ganz klar zu sein: Es geht nicht, daß wir sagen, wenn wir ein Qualitätslabel haben, können wir bei den Sicherheitsanforderungen sozusagen eine Zweiklassengesellschaft zulassen. Die Sicherheitsanforderungen haben für jedes Lebensmittel erfüllt zu sein, da gibt es keine Kompromisse! Aber selbstverständlich muß es dann darüber hinaus Möglichkeiten geben, um besondere Qualität entsprechend zu kennzeichnen. Es gibt hier die Entschließung vom Herbst „98, zu der ich damals auch Stellung genommen habe; dazu stehe ich noch heute.
Letzter Punkt: Hormonfleisch. Hier, meine Damen und Herren möchte ich Sie darauf aufmerksam machen, daß die USA vorgestern angekündigt haben, daß sie jetzt von sich aus zumindest vorübergehend die Lieferung von hormonfreiem Fleisch nach Europa einstellen, weil sie momentan nicht in der Lage sind, die von uns geforderten Garantien einzuhalten. Noch dazu haben wir – wie Sie wissen – unsere Regelungen dahingehend geändert, daß nicht bloß Stichproben bei der Einfuhr gemacht werden, sondern 100 % der Einfuhren kontrolliert werden. Das nur zur Information!"@de7
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. formand for Rådet, mine damer og herrer, jeg vil gerne rette en stor tak til Dem. Vi har haft en meget konstruktiv og fin debat om dette vanskelige emne. Jeg vil blot sige noget ganske kort om nogle af punkterne. Først og fremmest er spørgsmålet om anvendelsen af den såkaldte PCB-test for svinekød stadig åbent. Problemet – og det gælder især for de belgiske parlamentsmedlemmer, der har bedt om ordet i den forbindelse – som vi stadig har, er, at forudsætningen for at anvende denne test er, at der foreligger parallelle undersøgelser af indholdet af dioxin og PCB, således at man kan fastslå en korrelation. Til det formål har man imidlertid brug for et mindsteantal prøver. Vi har hidtil modtaget hele otte prøver fra staten Belgien. Det er alt for lidt. Så snart vi får de nødvendige resultater fra den belgiske stat, er vi parat til straks at indlede de nødvendige foranstaltninger.
Et andet spørgsmål, som mange har været inde på, er spørgsmålet om brugen af Fællesskabets midler som støtte til de ramte landmænd. Jeg gjorde i min indledende redegørelse opmærksom på, at vi som led i markedsordningen har truffet en hel række foranstaltninger for at forbedre den vanskelige situation på flere områder. Jeg har også gjort opmærksom på, at vi hidtil har godkendt otte nationale støtter efter at have modtaget notifikationer. Hvad angår et direkte tilskud til belgiske producenter fra Fællesskabets side, må jeg dog åbent sige, at vi mangler et retsgrundlag. For, mine damer og herrer, jeg er enig med dem, der her har fastslået, at iblanding af meget dioxinforurenede stoffer, som man kan formode har fundet sted her, stadig er en kriminel handling og ikke en dyresygdom. Erstatninger eller støtte kan vi kun yde, når der er tale om en dyresygdom.
(Bifald)
Nu har man også været inde på, at der skulle have været forhøjede dioxinværdier i Tyskland for nylig. Det vil jeg ikke lade svæve sådan her i salen, det ville være unfair. Hvad er der tale om? Der er blevet undersøgt forskellige lermineraler, der til dels også anvendes som bindemiddel til fremstilling af foderstoffer. I enkelte af disse lermineraler har man rent faktisk fundet forhøjede dioxinværdier. Denne dioxin er, mine damer og herrer, flere millioner år gammel, det er altså ikke noget nyt. Vi må derfor sørge for, at disse stoffer, hvis de anvendes til fremstilling af foderstoffer, bliver undersøgt tilstrækkeligt.
Det viser samtidig også, at det ikke kan lade sig gøre at have en nulværdi for dioxin. Dioxin er i dag et ubikvitært stof, der forefindes overalt i verden og desværre også i vores natur. Det, vi skal forhindre, er, at der iblandes dioxinholdige stoffer, eller at disse stoffer eventuelt på anden vis bliver optaget i fødekæden som følge af utilstrækkelig kontrol. Her mener jeg også, hr. Graefe zu Baringdorf, at det er uansvarligt, at vi også gør det ved hjælp af fortyndelsesfaktoren. Det kan ikke være et koncept.
På den anden side skal vi dog fortsat diskutere, hvordan vi håndterer animalske affaldsprodukter generelt. For så enkelt, som hr. Böge fremstiller tingene, er det ikke i virkelighed. Det er jo heller ikke særlig logisk, at det f.eks. er tilladt at koge suppe til menneskelig føde af en oksekødsmarvknogle eller sågar serverer oksekødsmarven som en delikatesse på restauranter, men så overhovedet ikke må anvende det i fremstillingen af foderstoffer. Jeg går ganske vist ind for, at drøvtyggere ikke får foder fra animalske udgangsstoffer, men en sådan sort/hvid politik er ikke mulig her, hvis vi ikke ønsker at løbe risikoen for, at vi får enorme bortskaffelsesproblemer.
Mine damer og herrer, to ganske små punkter, som er vigtige for mig: For det første har man flere gange været inde på spørgsmålet om sikkerhedskrav og kvalitetskrav og en passende etiket. For at gøre det helt klart vil jeg gerne sige, at hvis vi får en kvalitetsetiket, kan vi så at sige tillade et toklassesamfund i forbindelse med sikkerhedskravene. Sikkerhedskravene skal være opfyldt for alle fødevarer, her er der ingen kompromiser! Men selvfølgelig skal der derudover være mulighed for at mærke en særlig kvalitet tilsvarende. Vi har beslutningen fra efteråret 1998, som jeg også tog stilling til dengang. Og dén holdning står jeg stadig fast ved i dag.
Sidste punkt: Hormonkød. Her, mine damer og herrer, vil jeg gerne gøre Dem opmærksom på, at USA meddelte i forgårs, at landet i hvert fald midlertidigt nu indstiller leveringen af hormonfrit kød til Europa, fordi det p.t. ikke er i stand til at overholde de garantier, vi kræver. Og vi har endda – som De ved – ændret vores bestemmelser, således at der ikke blot tages stikprøver ved indførselen, men at 100 % af indførselen kontrolleres. Dette blot til information!"@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Πρόεδρε του Συμβουλίου, αξιότιμοι κυρίες και κύριοι, θα ήθελα να σας ευχαριστήσω θερμά για την πολύ εποικοδομητική και καλή συζήτηση που είχαμε εδώ για το δύσκολο αυτό θέμα. Θέλω να αναφερθώ μόνο εν συντομία σε ορισμένα σημεία. Πρώτον, παραμένει ανοιχτό το ζήτημα αν μπορεί να εφαρμοστεί στο χοίρειο κρέας το αποκαλούμενο τεστ πολυχλωροδιφαινυλίου. Το πρόβλημα που εξακολουθούμε να έχουμε, και απευθύνομαι ιδιαίτερα στους Βέλγους βουλευτές που έλαβαν τον λόγο, είναι ότι προϋπόθεση για τη χρησιμοποίηση του τεστ αυτού είναι να υπάρχουν παράλληλες ανιχνεύσεις της περιεκτικότητας σε διοξίνη και σε πολυχλωροδιφαινύλιο, ούτως ώστε να μπορεί να διαπιστωθεί η συσχέτισή τους. Αυτό όμως απαιτεί έναν συγκεκριμένο ελάχιστο αριθμό δειγμάτων. Μέχρι τώρα δεν έχουμε λάβει από το Βέλγιο παρά οκτώ δείγματα, τα οποία δεν αρκούν. Μόλις λάβουμε τα απαραίτητα αποτελέσματα από τις βελγικές αρχές, θα είμαστε έτοιμοι να δρομολογήσουμε αμέσως τα αναγκαία μέτρα.
Ένα άλλο ζήτημα που έθιξαν πολλοί είναι εκείνο της χρησιμοποίησης κοινοτικών πόρων ως ενίσχυσης για τους αγρότες που υπέστησαν ζημίες. Στις εισαγωγικές παρατηρήσεις μου επεσήμανα ότι ορίσαμε μια ολόκληρη σειρά μέτρων στον τομέα της οργάνωσης αγοράς προκειμένου να διευκολύνουμε τη δύσκολη κατάσταση σε διάφορους τομείς. Επίσης επεσήμανα ότι μέχρι τώρα εγκρίναμε μετά από κοινοποίηση οκτώ εθνικές ενισχύσεις. Όμως πρέπει να σας πω ανοιχτά ότι δεν διαθέτουμε τη νομική βάση για άμεση επιχορήγηση των Βέλγων παραγωγών από την Κοινότητα. Διότι, κυρίες και κύριοι, συμφωνώ με όσους προέβησαν στη διαπίστωση ότι η πρόσμειξη υλικών με υψηλό βαθμό μόλυνσης από διοξίνη, που μπορούμε να υποθέσουμε ότι έγινε εδώ, παραμένει εγκληματική πράξη και δεν αποτελεί ασθένεια των ζώων. Αποζημιώσεις και ενισχύσεις μπορούμε να καταβάλλουμε μόνον όταν πρόκειται για ασθένειες των ζώων.
(Χειροκροτήματα)
Αναφέρθηκαν επίσης υποτιθέμενες μετρήσεις αυξημένων τιμών διοξίνης στη Γερμανία. Δεν θέλω να αφήσω να πλανάται εδώ μια τέτοια εντύπωση, γιατί θα ήταν άδικο. Η κατάσταση έχει ως εξής: εξετάσθηκαν διάφορα ορυκτά αργίλου που χρησιμοποιούνται εν μέρει και ως συνεκτική ουσία κατά την παραγωγή ζωοτροφών. Πραγματικά, σε ορισμένα από αυτά διαπιστώθηκαν αυξημένες τιμές διοξίνης. Αυτή η διοξίνη, κυρίες και κύριοι, έχει ηλικία πολλών εκατομμυρίων ετών, δεν είναι συνεπώς κάτι νέο. Ως εκ τούτου, το μόνο που πρέπει να φροντίσουμε είναι να εξετάζονται αναλόγως οι ουσίες αυτές όταν χρησιμοποιούνται για την παρασκευή ζωοτροφών.
Αυτό σας δείχνει παράλληλα ότι δεν είναι δυνατόν να έχουμε μηδενική τιμή διοξίνης. Η διοξίνη είναι σήμερα μια ουσία που υπάρχει παντού, σε ολόκληρο τον κόσμο και, δυστυχώς, στη φύση μας. Αυτό που πρέπει να εμποδίσουμε είναι ακριβώς η πρόσμειξη ουσιών που περιέχουν διοξίνη ή η είσοδός τους με άλλον τρόπο στην αλυσίδα των ζωοτροφών εξαιτίας ανεπαρκών ελέγχων. Εδώ είμαι και εγώ της γνώμης, κύριε Graefe zu Baringdorf, ότι είναι ανεύθυνο να το κάνουμε αυτό και μέσω του διαλύτη. Το σκεπτικό αυτό δεν είναι σωστό.
Από την άλλη πλευρά όμως πρέπει και να συνεχίσουμε τη συζήτηση για το θέμα της γενικότερης αντιμετώπισης των ζωϊκών αποβλήτων. Διότι τα πράγματα δεν είναι στην πράξη τόσο απλά όσο τα παρουσιάζει ο κ. Böge. Ούτε άλλωστε είναι πολύ λογικό να επιτρέπεται π.χ. να παρασκευάζεται σούπα από μοσχαρίσιο μεδούλι για ανθρώπινη κατανάλωση ή και να σερβίρεται το μοσχαρίσιο μεδούλι στα εστιατόρια ως προϊόν πολυτελείας, ενώ δεν επιτρέπεται καθόλου η χρησιμοποίησή του για την παρασκευή ζωοτροφών. Όσο κι αν είμαι υπέρ της άποψης να μη δίνουμε στα μηρυκαστικά ζωοτροφή ζωϊκής προέλευσης, δεν είναι ωστόσο δυνατόν να εφαρμόσουμε εδώ μια τόσο απόλυτη πολιτική χωρίς να κινδυνεύσουμε να αντιμετωπίσουμε τεράστιες δυσκολίες με την διαχείριση των αποβλήτων.
Κυρίες και κύριοι, θα αναφερθώ ακόμη σε δύο μόνο μικρά ζητήματα που θεωρώ σημαντικά. Πρώτον, θίχθηκε επανειλημμένα το ζήτημα των απαιτήσεων ως προς την ασφάλεια και την ποιότητα καθώς και μιας αντίστοιχης σήμανσης. Για να μιλήσω καθαρά, δεν είναι δυνατόν να λέμε πως έχοντας ένα σήμα ποιότητας μπορούμε να επιτρέψουμε να υπάρχουν δύο διαφορετικές βαθμίδες ως προς την ασφάλεια. Οι προδιαγραφές ασφαλείας πρέπει να πληρούνται για όλα τα τρόφιμα, και ως προς αυτό δεν μπορεί να γίνει συμβιβασμός! Είναι όμως αυτονόητο ότι πέρα από αυτό πρέπει επίσης να υφίστανται οι αντίστοιχες δυνατότητες σήμανσης εξαιρετικής ποιότητας. Σχετικά με το εν λόγω θέμα υπάρχει το ψήφισμα του φθινοπώρου του 1998, για το οποίο τότε είχα εκφέρει και εγώ γνώμη και το οποίο εξακολουθώ να υποστηρίζω σήμερα.
Το τελευταίο σημείο αφορά το κρέας με ορμόνες. Εδώ, κυρίες και κύριοι, θέλω να επιστήσω την προσοχή σας στο γεγονός ότι προχθές οι ΗΠΑ ανακοίνωσαν ότι τώρα θα αναστείλουν με δική τους πρωτοβουλία, τουλάχιστον προσωρινά, την παράδοση κρέατος χωρίς ορμόνες, επειδή αυτό το διάστημα δεν μπορούν να παράσχουν τις εγγυήσεις που απαιτούμε. Επιπλέον τροποποιήσαμε, όπως ξέρετε, τους κανόνες μας, ούτως ώστε κατά την εισαγωγή να μη γίνεται μόνο δειγματοληπτικός έλεγχος αλλά να ελέγχονται όλα τα εισαγόμενα. Αυτό σας το λέω μόνο πληροφοριακά!"@el8
".
(DE) Mr President, Mr President-in-Office of the Council, ladies and gentlemen, thank you for conducting a very constructive and healthy debate on this difficult question. I would like to briefly add to certain points that have been raised. Firstly, the question of the applicability of the PCB tests for pork is still open. The problem, and this particularly applies to the Belgian Members of Parliament who have asked to speak on this issue, that we are still faced with is that as a prerequisite for using this test, parallel tests on dioxin and PCB content must be available so that a correlation can be established. In order to do this however, a minimum number of samples is required. Thus far, we have received a total of eight such samples from the Belgian authorities. This is far too few. As soon as we obtain the necessary results from the Belgian government, we are ready to implement the required measures immediately.
A second issue which has been raised by many is the question of the use of Community funds to aid farmers who have been victims of this crisis. In my introductory remarks on this issue, I pointed out that in the area of market regulations, we have put in place a whole range of measures to alleviate the difficult situation in different areas. I also pointed out that we have thus far authorised eight national subsidies after notifications. However, as far as a direct Community subsidy for Belgian products is concerned, I have to make it clear that there is no basis in Community law for doing so. Ladies and gentlemen, I agree with those of you who have asserted here that the mixing together of substances which are highly contaminated with dioxins, and which is suspected here, is still a criminal act and not an animal illness. We can only pay compensation or subsidies where animal illnesses are concerned.
(Applause)
Mention should also be made of the fact that recently, there has allegedly been increased dioxin values in Germany. I do not want to leave this matter hanging as that would be unfair. What is the issue here? Several clay minerals were tested which are also partly used as binding agents in the production of animal feedingstuffs. In some of these clay minerals, increased dioxin values were actually found. This dioxin, ladies and gentlemen, is several million years old, and is therefore nothing new. So we must take care that these substances have also been tested where they are used in the manufacture of animal feedingstuffs.
At the same time, this also demonstrates that it is not possible to have a zero dioxin value. Dioxin these days is an ubiquitous substance that can be found anywhere in the world and which also occurs, unfortunately, in our countryside. What we have to prevent, therefore, is the mixing together of dioxin-containing substances or at least ensure that such substances do not enter the animal feed chain via another route in spite of sufficient controls. In this regard, I am also of the opinion, Mr Graefe zu Baringdorf, that it is irresponsible that we do this by means of the dilution factor. That cannot be the plan.
On the other hand, however, we must discuss further how we should deal with animal waste products in general. Things are actually not as simple as Mr Böge suggests. It is also illogical, for example, that it is permissible to cook soup for human consumption from cattle marrowbone, or that the cattle marrow is even served in restaurants as a delicacy, while its use is prohibited in the animal feed industry. Therefore, I am very much in favour of ruminants not obtaining their feed from materials which are animal in origin. Such a black and white policy in this area is not possible, however, if we do not want to run the risk of finding ourselves with enormous difficulties in terms of waste disposal.
Ladies and gentlemen, a couple of small points to finish with which I consider to be important. Firstly, repeated mention has been made of the issue of safety and quality requirements and an appropriate label. Let me be quite clear on this point. We are not saying that if we have a quality label, we can, so to speak, permit a two-tier system as regards safety requirements. The safety requirements must be satisfied for every foodstuff; there can be no compromise on this. Of course, however, there have to be other possibilities for designating particular quality accordingly. In this regard, we have the resolution from Autumn ‘98, which I commented on at the time. My stance remains the same today.
Last point: Hormone meat. On this issue I would like, ladies and gentlemen, to draw your attention to the fact that, the day before yesterday, the USA announced that they are abandoning, at least temporarily, the supply of hormone-free meat to Europe since they are not currently in a position to observe the guarantees required by us. As you know, however, we have made considerable changes to our regulations so that not only are spot checks carried out on imports but that every import is scrutinised. Just so you know!"@en3
"(DE) Señor Presidente, señor Presidente del Consejo, señoras y señores, quisiera felicitarlos. Hemos desarrollado aquí un debate muy bueno y constructivo sobre esta difícil cuestión. Quisiera todavía decir algo breve sobre algunos puntos: en primer lugar, la cuestión de la aplicabilidad del llamado test PCB para la carne de cerdo sigue abierta. El problema que todavía tenemos, y esto va dirigido especialmente para los diputados belgas que han intervenido, es que para realizar ese test se necesita tener investigaciones paralelas sobre el contenido de dioxina y PCB de modo que se pueda establecer una correlación. Por ello se necesita un número mínimo de pruebas. Hasta ahora hemos recibido del Estado belga ocho pruebas. Demasiado poco. Tan pronto como recibamos del Estado belga estos datos necesarios estaremos listos para poner en marcha las medidas necesarias.
Una segunda cuestión que ha sido mencionada por muchos de ustedes es la de que la Comunidad provea recursos para realizar una ayuda financiera a los agricultores damnificados. En mi intervención introductoria ya señalé que hemos tomado una serie de medidas en el ámbito del mercado para paliar la difícil situación en distintos ámbitos. También señalé que hemos autorizado después de las notificaciones ocho ayudas nacionales. Por lo que respecta a una ayuda directa por parte de la Comunidad a los productores belgas tengo que decirles abiertamente que nos falta la base legal. Porque, señoras y señores, yo estoy de acuerdo con aquellos que aquí han afirmado que la utilización de materias muy contaminadas con dioxina, que podemos imaginar perfectamente en nuestro caso, es un acto criminal y no una enfermedad animal. Sólo podemos dar ayudas o indemnizaciones cuando se trate de enfermedades animales.
(Aplausos)
También se ha mencionado que, supuestamente, en Alemania han aumentado recientemente los índices de dioxina. No me parecería correcto dejarlo estar. ¿De qué se trata? Se han investigado diversos minerales arcillosos que puedan ser parcialmente utilizados como aglutinantes en la fabricación de comestibles para animales. En algunos de ellos se han encontrado, efectivamente, elevados índices de dioxina. Pero esta dioxina, señoras y señores, tiene una antigüedad de varios millones de años, no es nada nuevo. por tanto sólo debemos tener cuidado de que estas materias sean debidamente investigadas si van a ser utilizadas en la industria de comestibles para animales.
Esto les muestra también que no puede haber un índice cero de dioxina. La dioxina es hoy una materia ubicua, que se encuentra en todas partes del mundo y desgraciadamente también en nuestra naturaleza. Lo que hemos evitado es justamente que se añadan materias ricas en dioxina o que por falta de controles suficientes se introduzcan de otra manera en la cadena de los comestibles para animales. Sobre esto soy de la opinión, señor Graefe zu Baringdorf, de que es irresponsable que hagamos lo mismo mediante el factor de disolución. Esto no es concebible.
Por otro lado, debemos seguir discutiendo la cuestión de qué hacer con los desechos animales. Porque las cosas no son tan fáciles en la realidad como el Sr. Böge las pinta. No es muy lógico que, por ejemplo, se autorice hacer sopa para la alimentación humana a partir de tuétano de vaca comprado en el mercado o que el tuétano se sirva como una exquisitez en los restaurantes pero que no pueda ser utilizada en la fabricación de comestibles para animales. Pero igual que estoy a favor de que a los rumiantes no se les dé forraje que contenga materias orgánicas animales, me parece que una política de blanco y negro no es posible en este terreno, si no queremos correr el riesgo de encontrarnos con enormes problemas de evacuación de residuos.
Señoras y señores, dos cosas nada más que me parecen importantes: primera, la cuestión de las exigencias de garantías de salud y calidad y de una etiqueta correspondiente ha sido abordada por ustedes. Para ser muy claro: no vale decir que si tenemos una etiqueta de calidad podemos permitir que exista, por así decirlo, una sociedad con dos clases en lo que respecta a la seguridad. Las exigencias de garantías de salud den ser cumplidas por todos los alimentos, sin concesiones. Pero, naturalmente, tiene que haber también, más allá de ello, posibilidades para distinguir la calidad especial. Sobre esto existe la resolución del otoño de 1998 sobre la que ya tomé un postura. Esa postura la mantengo aún.
El último punto: quisiera, señoras y señores, llamar su atención sobre el anuncio que anteayer hicieron los EEUU que interrumpen desde ahora provisionalmente al menos el suministro de carne sin hormonas hacia Europa porque por el momento no pueden ofrecernos las garantías por nosotros exigidas. Y encima -como ustedes saben- hemos modificado nuestra reglamentación en el sentido de que no se hagan meras calas en las aduanas, sino que se controle el 100 % de la importación. Esto sólo como información."@es12
".
Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, haluan lausua sydämelliset kiitokseni. Olemme käyneet tässä erittäin rakentavan ja hyvän keskustelun tästä vaikeasta kysymyksestä. Haluankin sanoa vain aivan lyhyesti jotakin muutamiin kohtiin: Ensinnäkin kysymys niin kutsutun PCB-testin soveltuvuudesta sianlihan testaukseen on edelleen ratkaisematta. Ongelma, joka meillä siinä yhä on, ja tämä koskee erityisesti parlamentin belgialaisia jäseniä, jotka ovat ottaneet asian täällä puheeksi, on se, että edellytyksenä testin käytölle on, että samalla kertaa on oltava saatavilla dioksiini- ja PCB-pitoisuuksia koskevat rinnakkaistutkimukset niiden välisen korrelaation toteamiseksi. Siihen tarvitaan kuitenkin tietty vähimmäismäärä näytteitä. Olemme tähän mennessä saaneet Belgian valtiolta kaikkiaan kahdeksan näytettä. Se on aivan liian vähän. Heti kun olemme saaneet tarvittavat tulokset Belgian valtiolta, olemme välittömästi valmiit ryhtymään asian vaatimiin toimiin.
Toinen kysymys, jonka monet ottivat täällä esille, on kysymys yhteisön varojen käytöstä vahinkoja kärsineiden maataloustuottajien avustuksiin. Mainitsin alustuspuheenvuorossani, että olemme ryhtyneet markkinajärjestelyjen alueella moniin eri toimenpiteisiin helpottaaksemme eri aloilla vallitsevaa vaikeaa tilannetta. Huomautin myös, että olemme hyväksyneet tähän mennessä saatujen ilmoitusten perusteella kahdeksan kansallista avustusta. Mitä sen sijaan tulee yhteisön suoran tuen maksamiseen belgialaisille tuottajille, minun on sanottava teille tässä aivan suoraan, että meiltä puuttuu siihen oikeudellinen perusta. Nimittäin, hyvät naiset ja herrat, olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat todenneet täällä, että voimakkaasti dioksiinin saastuttamien aineiden sekoittaminen rehuun, jota tässä tapauksessa voidaan epäillä, on edelleenkin rikollinen teko eikä eläinsairaus. Vahingonkorvauksia tai avustuksia voimme maksaa vain, jos on kyse eläinsairaudesta.
(Suosionosoituksia)
Esille otettiin myös se, että Saksassa on luultavasti havaittu äskettäin kohonneita dioksiiniarvoja. En haluaisi jättää asiaa tällä tavoin ilmaan roikkumaan, se olisi epäreilua. Mistä on kysymys? Maassa tutkittiin erilaisia saviperäisiä mineraaleja, joita käytetään osittain myös sidosaineina rehujen valmistuksessa. Joissakin yksittäisissä mineraaleissa havaittiin tosiaan kohonneita dioksiiniarvoja. Tämä dioksiini, hyvät parlamentin jäsenet, on useita miljoonia vuosia vanhaa eikä siis mikään uusi asia. Meidän onkin siksi pidettävä huoli vain siitä, että nämä aineet tutkitaan asianmukaisesti, silloin kun niitä käytetään rehujen valmistukseen.
Tämä osoittaa teille samalla, että dioksiinille ei voida asettaa nolla-arvoa. Dioksiini on nykyään kaikkialla esiintyvä aine, jota tavataan kaikkialla maailmassa ja valitettavasti myös meidän luonnossamme. Meidän on vain estettävä nimenomaan se, että dioksiinia sisältäviä aineita ei voida sekoittaa tai ettei niitä voi puutteellisen valvonnan vuoksi päästää muulla tavoin eläinten ravintoketjuun. Tässä olen myös sitä mieltä, Graefe zu Baringdorf, että on vastuutonta, että toteuttaisimme sen myös laimentamistekijän kautta. Se ei voi olla mikään ratkaisumalli.
Toisaalta meidän täytyy jatkaa keskustelua siitä kysymyksestä, millä tavoin yleensä menettelemme eläinperäisten jätteiden kanssa. Sillä niin yksinkertaisia asiat eivät todellisuudessa ole, kuin Böge ne esittää. Eihän ole kovin johdonmukaista, että esimerkiksi sallisimme sen, että naudan ydinluusta keitetään keittoa ihmisruoaksi tai että luuydintä tarjoillaan ravintolassa erikoisherkkuna, mutta samoja aineita ei saisi käyttää lainkaan eläinrehujen valmistuksessa. Niin kovasti kuin kannatankin sitä, että märehtijät eivät saisi syödäkseen minkäänlaisia eläinperäisistä raaka-aineista valmistettuja rehuja, sellainen mustavalkoinen politiikka ei ole tässä mahdollista, ellemme halua ottaa sitä riskiä, että joudumme suunnattomiin jätteenhävitysongelmiin.
Hyvät naiset ja herrat, vielä aivan lyhyesti kaksi kohtaa, jotka ovat minulle tärkeitä: ensinnäkin täällä on otettu useaan otteeseen esille kysymys turvallisuusvaatimuksista ja laatuvaatimuksista sekä niitä vastaavista merkinnöistä. Ilmaistakseni asian aivan selkeästi: ei käy päinsä, että sanoisimme, että ottamalla käyttöön laatumerkinnän voisimme sallia turvallisuusvaatimusten osalta eräänlaisen kahteen luokkaan jaetun yhteiskunnan. Turvallisuusvaatimusten on tultava täytetyiksi kaikkien elintarvikkeiden osalta, siinä ei tunneta minkäänlaisia kompromisseja! Tosin silloin on tietenkin oltava lisäksi mahdollisuus merkitä erityisen hyvä laatu sitä vastaavalla merkinnällä. Tästä on olemassa päätöslauselma syksyltä 1998, johon otin silloin kantaa; sen takana seison edelleenkin.
Viimeinen kohta: hormoniliha. Tässä asiassa, hyvät naiset ja herrat, haluaisin kiinnittää huomionne siihen, että Yhdysvallat on toissapäivänä ilmoittanut lopettavansa omalta osaltaan ainakin väliaikaisesti hormoneja sisältämättömän lihan tuonnin Eurooppaan, koska maa ei tällä hetkellä pysty noudattamaan meidän vaatimiamme takuita. Vielä tämän lisäksi – kuten tiedätte – olemme muuttaneet säännöksiämme siltä osin, että tuonnin yhteydessä ei tehdä pelkästään pistokokeita vaan 100 % tuotavista tuotteista tarkastetaan. Tämä vain tiedoksenne!"@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur le Président du Conseil, Mesdames et Messieurs, je voudrais sincèrement vous remercier. Nous avons mené un débat très constructif et judicieux sur cette question difficile. Je voudrais simplement ajouter brièvement quelques commentaires sur certains points. Tout d"abord, la question de savoir si les tests PCB peuvent être appliqués à la viande porcine reste ouverte. Le problème auquel nous sommes encore confrontés – et je m"adresse en particulier aux députés belges qui se sont exprimés à ce sujet – est que l"exécution de ce test est conditionnée par l"existence d"enquêtes parallèles sur les taux de dioxine et de PCB, afin de pouvoir établir une corrélation. Pour ce faire, nous avons toutefois besoin d"un nombre minimum de tests. Jusqu"à présent, l"État belge nous a fourni huit tests, ce qui est nettement insuffisant. Dès que l"état belge nous aura communiqué les résultats nécessaires, nous serons disposés à appliquer immédiatement les mesures nécessaires.
Deuxième question, abordée par bon nombre de députés: qu"en est-il de l»octroi d"aides par la Communauté en faveur des agriculteurs sinistrés? Dans ma première intervention, j"ai souligné le fait que dans le domaine de l"organisation du marché, nous ayons introduit toute une série de mesures, en vue d"atténuer la gravité de la situation régnant au sein de divers secteurs. J"ai également insisté sur le fait que, jusqu"à présent, nous avons approuvé l"octroi de huit aides nationales, à la suite de notifications. Toutefois, en ce qui concerne l"octroi de subventions directes de la part de la Communauté en faveur des producteurs belges, je dois vous dire tout à fait clairement que nous ne disposons pas de la base juridique nécessaire. Car je considère, Mesdames et Messieurs, comme tout ceux qui l"ont constaté, que l"utilisation de produits hautement contaminés par la dioxine, ce que nous pouvons supposer, reste un acte criminel et n"a rien à voir avec une épizootie. Nous ne pouvons accorder des dédommagements ou des subsides que lorsqu"il s"agit d"une épizootie.
(Applaudissements)
On a également mentionné le fait qu"en Allemagne, on aurait récemment détecté des taux élevés de dioxine. Je ne voudrais pas laisser ces allégations en suspens, ce ne serait pas juste. De quoi s"agit-il? Certains minéraux argileux, utilisés en partie en tant que liants destinés à la production d"aliments pour animaux, ont été examinés. Des taux de dioxine élevés ont été découverts dans quelques-uns de ces minéraux argileux. La dioxine présente dans ces minéraux est vieille de plusieurs millions d"années; ce n"est donc pas une contamination récente. C"est la raison pour laquelle nous devons faire en sorte que ces matières, lorsqu"elles sont utilisées dans la production d"aliments pour animaux, soient examinées de manière appropriée.
Dans le même temps, cela prouve qu"il ne peut y avoir de taux de dioxine égal à zéro. La dioxine est aujourd"hui omniprésente et se rencontre partout dans le monde et, malheureusement, dans la nature. Nous devons empêcher que des produits contenant de la dioxine ne soient mélangés ou, par manque de contrôles suffisants, ne soient utilisés d"une autre manière dans la chaîne des aliments pour animaux. Je suis également d"avis, Monsieur Graefe zu Baringdorf, qu"il est irresponsable de vouloir le faire via le facteur de dilution. Il ne peut en être question.
D"autre part, il convient de débattre de manière plus approfondie de la manière dont nous traitons les déchets d"origine animale, car, en réalité, les choses ne sont pas aussi simples que la description qu"en fait M. Böge. En outre, il n"est pas logique qu"il soit permis, par exemple, de préparer une soupe à base d"os à moelle de boeuf, destinée à la consommation humaine, ou bien même de servir des mets à base de moelle dans un restaurant, et que l"utilisation de ces abats soit absolument interdite dans la production d"aliments pour animaux. Autant je suis d"accord de ne pas nourrir les ruminants avec des aliments à base de matières premières d"origine animale, autant j"estime qu"il n"est pas possible de mener à cet égard une politique aussi inflexible, si nous ne voulons pas courir le risque d"être confrontés à d"énormes problèmes d"élimination de déchets.
Je voudrais encore aborder, Mesdames et Messieurs, deux petits points qui me tiennent à coeur: premièrement, il a été fait mention à plusieurs reprises de la question de l"exigence de sécurité, de l"exigence de qualité et de l"établissement d"un label correspondant. Je voudrais dire très clairement la chose suivante: nous ne pouvons accepter la création d"une société à deux vitesses en ce qui concerne l"exigence de sécurité, après avoir établi un label de qualité. Les exigences de qualité doivent être remplies pour tous les aliments, il ne doit y avoir aucun compromis à ce propos. Toutefois, il va de soi qu"au-delà de cette exigence, il doit être possible d"étiqueter différemment des produits de grande qualité. Je mentionne la décision prise en automne 1998 pour laquelle j"ai pris position à l"époque; je m"y tiens encore aujourd"hui.
Dernier point: la viande aux hormones. À ce propos, Mesdames et Messieurs, je voudrais souligner le fait que les États-Unis ont annoncé avant-hier qu"ils procédaient de leurs propre chef aux livraisons de viande sans hormones vers l"Europe, du moins provisoirement, parce qu"ils n"étaient pas en mesure, pour l"instant, de respecter les garanties que nous exigeons. Comme vous le savez, nous avons modifié nos règlements afin de refuser le simple contrôle d"échantillons et d"imposer le contrôle intégral des importations. Ceci seulement pour votre information."@fr6
"Signor Presidente, signor Presidente del Consiglio, onorevoli deputati, vi ringrazio di cuore per la costruttiva discussione che abbiamo avuto su questo tema così difficile. Riprenderò ora brevemente alcuni dei punti affrontati. In primo luogo, devo precisare che non è stato ancora accertato se i cosiddetti «
PCB» possono essere condotti anche sulla carne suina. Infatti – e qui mi rivolgo in particolare ai deputati belgi intervenuti in discussione – la premessa per l"esecuzione di tali
è la disponibilità di risultati di analisi parallele sul contenuto di diossina e di PCB, in modo da definire una correlazione tra i due. Per poter fare ciò è necessario avere un numero minimo di prove, ma finora lo Stato belga ci ha fatto avere i risultati di solo otto prove, un numero troppo esiguo. Non appena le autorità belghe ci forniranno i dati richiesti, non esiteremo ad adottare prontamente le misure necessarie.
Un secondo punto toccato da numerosi oratori è quello del ricorso a fondi dell"Unione per aiutare gli agricoltori danneggiati dalla vicenda della diossina. Nelle mie considerazioni introduttive ho accennato a tutta una serie di provvedimenti che abbiamo preso nell"ambito dell"ordinamento del mercato al fine di alleviare la grave situazione determinatasi in diversi settori. E ho accennato anche al fatto che finora abbiamo autorizzato otto forme di aiuti nazionali soggetti a notifica. Per quanto riguarda, tuttavia, un contributo diretto da parte dell"Unione ai produttori belgi, devo dirvi onestamente che non esiste la base giuridica necessaria per poterlo concedere. Infatti, onorevoli deputati, io condivido il parere di chi ha constatato che l"aggiunta di sostanze gravemente contaminate dalla diossina – fatto, questo, che si può presumibilmente ritenere che sia avvenuto – non rappresenti un caso di malattia animale bensì un atto criminale. E noi possiamo concedere risarcimenti o aiuti soltanto in caso di malattie degli animali.
(Applausi)
E" stato detto anche che recentemente in Germania sarebbero stati misurati valori di diossina elevati. Non voglio che questa affermazione resti senza risposta poiché non sarebbe corretto. Cosa è successo? E" successo che sono state analizzate diverse qualità di argilla che vengono utilizzate in parte anche come aggreganti nella produzione di mangimi. In alcuni di questi tipi di argilla sono stati effettivamente riscontrati valori di diossina elevati. Ma quella diossina, onorevoli deputati, ha parecchi milioni di anni, non è recente. L"unica cosa di cui ci dobbiamo preoccupare è che tali sostanze siano adeguatamente analizzate quando vengono usate nella produzione di mangimi.
Allo stesso tempo, quest"esempio dimostra che non può esserci un valore di diossina pari a zero. La diossina è, oggi, una sostanza ubiqua, presente ovunque nel mondo e, purtroppo, anche nel nostro ambiente naturale. Ciò che è nostro compito fare è impedire che sostanze contenenti diossina siano mescolate ai mangimi o possano entrare in altri modi nella catena dei mangimi a causa di controlli insufficienti. Al riguardo, onorevole Graefe zu Baringdorf, trovo anch"io che sia irresponsabile agire attraverso il fattore di diluizione: non è quella la strada giusta.
D"altronde, però, occorre discutere ancora di cosa vogliamo fare, in linea generale, degli scarti animali. La realtà, infatti, non è così semplice come l"ha illustrata l"onorevole Böge. Né sarebbe logico, cito a caso, autorizzare l"uso di midollo bovino per l"alimentazione umana, ad esempio per farci una zuppa o per servirlo in un buon ristorante come specialità, ma vietarne nel contempo l"impiego nella produzione di mangimi. Per quanto io sia favorevole al divieto di somministrare ai ruminanti mangime preparato con materie prime di origine animale, non credo tuttavia che sia possibile praticare una politica così rigida se non vogliamo correre il rischio di trovarci di fronte ad enormi problemi di smaltimento.
Onorevoli deputati, affronterò ancora due piccoli punti che per me rivestono una grande importanza. Primo: è stata sollevata più volte la questione dei requisiti di sicurezza e di qualità nonché di un"etichettatura adeguata. Voglio essere franco: non è corretto sostenere che, se abbiamo un"etichetta di qualità, possiamo, per così dire, usare due metri e due misure per valutare i requisiti di sicurezza. I requisiti di sicurezza devono essere rispettati in tutti gli alimenti: in questa materia non c"è spazio per compromessi! Ma, naturalmente, dev"essere assicurata anche la possibilità di etichettare in modo adeguato prodotti di qualità particolare. A tal fine, si può applicare la decisione dell"autunno 1998, sulla quale a suo tempo avevo preso una posizione favorevole che ribadisco anche adesso.
L"ultimo punto riguarda la carne agli ormoni. Al proposito, onorevoli deputati, vorrei far presente che gli Stati Uniti hanno annunciato l"altro ieri la loro decisione di sospendere, quanto meno in via provvisoria, le esportazioni di carne priva di ormoni in Europa poiché al momento attuale non sono in grado di fornire le garanzie da noi richieste. Come saprete, abbiamo modificato le nostre disposizioni in materia nel senso che non basta effettuare prove a campione sulla carne importata, ma occorre che i controlli siano eseguiti sulla totalità di quest"ultima. Un tanto per l"informazione."@it9
".
(DE) Mr President, Mr President-in-Office of the Council, ladies and gentlemen, thank you for conducting a very constructive and healthy debate on this difficult question. I would like to briefly add to certain points that have been raised. Firstly, the question of the applicability of the PCB tests for pork is still open. The problem, and this particularly applies to the Belgian Members of Parliament who have asked to speak on this issue, that we are still faced with is that as a prerequisite for using this test, parallel tests on dioxin and PCB content must be available so that a correlation can be established. In order to do this however, a minimum number of samples is required. Thus far, we have received a total of eight such samples from the Belgian authorities. This is far too few. As soon as we obtain the necessary results from the Belgian government, we are ready to implement the required measures immediately.
A second issue which has been raised by many is the question of the use of Community funds to aid farmers who have been victims of this crisis. In my introductory remarks on this issue, I pointed out that in the area of market regulations, we have put in place a whole range of measures to alleviate the difficult situation in different areas. I also pointed out that we have thus far authorised eight national subsidies after notifications. However, as far as a direct Community subsidy for Belgian products is concerned, I have to make it clear that there is no basis in Community law for doing so. Ladies and gentlemen, I agree with those of you who have asserted here that the mixing together of substances which are highly contaminated with dioxins, and which is suspected here, is still a criminal act and not an animal illness. We can only pay compensation or subsidies where animal illnesses are concerned.
(Applause)
Mention should also be made of the fact that recently, there has allegedly been increased dioxin values in Germany. I do not want to leave this matter hanging as that would be unfair. What is the issue here? Several clay minerals were tested which are also partly used as binding agents in the production of animal feedingstuffs. In some of these clay minerals, increased dioxin values were actually found. This dioxin, ladies and gentlemen, is several million years old, and is therefore nothing new. So we must take care that these substances have also been tested where they are used in the manufacture of animal feedingstuffs.
At the same time, this also demonstrates that it is not possible to have a zero dioxin value. Dioxin these days is an ubiquitous substance that can be found anywhere in the world and which also occurs, unfortunately, in our countryside. What we have to prevent, therefore, is the mixing together of dioxin-containing substances or at least ensure that such substances do not enter the animal feed chain via another route in spite of sufficient controls. In this regard, I am also of the opinion, Mr Graefe zu Baringdorf, that it is irresponsible that we do this by means of the dilution factor. That cannot be the plan.
On the other hand, however, we must discuss further how we should deal with animal waste products in general. Things are actually not as simple as Mr Böge suggests. It is also illogical, for example, that it is permissible to cook soup for human consumption from cattle marrowbone, or that the cattle marrow is even served in restaurants as a delicacy, while its use is prohibited in the animal feed industry. Therefore, I am very much in favour of ruminants not obtaining their feed from materials which are animal in origin. Such a black and white policy in this area is not possible, however, if we do not want to run the risk of finding ourselves with enormous difficulties in terms of waste disposal.
Ladies and gentlemen, a couple of small points to finish with which I consider to be important. Firstly, repeated mention has been made of the issue of safety and quality requirements and an appropriate label. Let me be quite clear on this point. We are not saying that if we have a quality label, we can, so to speak, permit a two-tier system as regards safety requirements. The safety requirements must be satisfied for every foodstuff; there can be no compromise on this. Of course, however, there have to be other possibilities for designating particular quality accordingly. In this regard, we have the resolution from Autumn ‘98, which I commented on at the time. My stance remains the same today.
Last point: Hormone meat. On this issue I would like, ladies and gentlemen, to draw your attention to the fact that, the day before yesterday, the USA announced that they are abandoning, at least temporarily, the supply of hormone-free meat to Europe since they are not currently in a position to observe the guarantees required by us. As you know, however, we have made considerable changes to our regulations so that not only are spot checks carried out on imports but that every import is scrutinised. Just so you know!"@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de voorzitter van de Raad, dames en heren, allereerst wil ik u hartelijke danken. Dit is een moeilijk vraagstuk, en we hebben er een uiterst constructief en goed debat over gevoerd. Ik wil enkel nog een paar opmerkingen maken. Ten eerste is nog steeds niet duidelijk in hoeverre de zogenaamde PCB-analyses bruikbaar zijn bij het onderzoeken van varkensvlees. Het probleem – en ik richt mij vooral tot de Belgische leden die hierover het woord gevoerd hebben – is nog altijd dat deze analyse alleen gebruikt kan worden, als er eerst parallelle analyses komen van zowel dioxine- als PCB-gehaltes. Aan de hand daarvan kan dan worden bepaald in hoeverre er een correlatie tussen beide bestaat. Daarvoor is dan wel een minimum aantal analyses nodig. Van België hebben wij er tot nu toe niet meer dan acht ontvangen. Dat is veel te weinig. Zodra wij de vereiste resultaten van België hebben, zijn we bereid maatregelen te nemen.
Een tweede kwestie die velen aan de orde hebben gesteld, is de inzet van middelen van de Unie voor het verlenen van steun aan de getroffen boeren. Ik heb er in mijn inleiding al op gewezen dat wij via de marktordening een hele reeks maatregelen genomen hebben om de moeilijke toestand te verlichten. Ik heb er ook op gewezen dat we tot nu toe acht steunmaatregelen na kennisgeving hebben goedgekeurd. Ik moet u echter eerlijk zeggen dat we voor rechtstreekse steun van de Gemeenschap aan Belgische producenten geen rechtsgrondslag hebben. Ik ben het namelijk wel met een aantal onder u, dames en heren, eens dat er vermoedelijk ernstig met dioxinen vervuilde stoffen zijn bijgemengd, en dat is en blijft misdadige opzet en geen dierenziekte. Wij kunnen alleen schadeloosstelling of steun uitbetalen als er sprake is van een dierenziekte.
(Applaus)
Er is hier ook vermeld dat er onlangs in Duitsland verhoogde dioxinewaarden gevonden zouden zijn. Ik wil dat niet in de lucht laten hangen, dat zou niet eerlijk zijn. Waar gaat het om? Er zijn diverse kleimineralen onderzocht, waarvan een deel als bindmiddel voor veevoer gebruikt wordt. In een aantal van deze kleimineralen zijn inderdaad verhoogde dioxineconcentraties aangetroffen. Deze dioxine, dames en heren, is miljoenen jaren oud, er is hier dus niets nieuws aan de hand. Wij moeten er alleen voor zorgen dat deze stoffen behoorlijk onderzocht worden voordat zij gebruikt worden bij de fabricage van veevoer.
Zo ziet u meteen dat er geen sprake kan zijn van een nulwaarde voor dioxine. Dioxine is vandaag de dag een alomtegenwoordige stof, een stof die overal in de wereld en helaas ook in onze natuur voorkomt. Wij moeten echter verhinderen dat dioxinehoudende stoffen bijgemengd worden of bij gebrek aan toereikende controle op andere manieren in de voedselketen terechtkomen. Daar gaat het om. Hier ben ik tevens van mening, mijnheer Graefe zu Baringdorf, dat het onverantwoord zou zijn, als wij dit koppelden aan de verdunningsfactor. Dat zou geen goed uitgangspunt zijn.
Aan de andere kant moeten we verder praten over de vraag hoe we met dierlijk afval in het algemeen omgaan. Zo makkelijk als de heer Böge het voorstelt, liggen de zaken namelijk niet. Het is bijvoorbeeld niet erg logisch dat we van rundermergpijpjes soep maken voor menselijke consumptie, of dat rundermerg zelfs als delicatesse wordt opgediend in restaurants, terwijl rundermerg helemaal verboden zou zijn in veevoeder. Hoezeer ik ook vind dat herkauwers geen voedsel van dierlijke oorsprong te eten moeten krijgen, een zwart-witbeleid zoals u dat voorstelt is hier niet mogelijk, tenzij we het risico willen lopen van een gigantisch afvalprobleem.
Dames en heren, ik heb nog twee heel korte opmerkingen over zaken die mij na aan het hart liggen. Ten eerste is hier meer dan eens gesproken over veiligheidsnormen, kwaliteitsnormen en een bijbehorend label. Hierover wil ik volkomen duidelijk zijn: we kunnen geen kwaliteitslabel gaan invoeren als dat leidt tot het hanteren van twee veiligheidscategorieën. Veiligheidsnormen moeten voor alle levensmiddelen worden nageleefd, zonder enige uitzondering. Maar uiteraard moet daarbuiten de mogelijkheid bestaan bijzondere kwaliteit van een speciaal etiket te voorzien. Ik verwijs naar de resolutie van herfst 1998, die ik destijds gesteund heb, en die ik nog altijd steun.
Laatste opmerking: hormonenvlees. Ik wil u erop wijzen, dames en heren, dat de Verenigde Staten eergisteren hebben aangekondigd dat zij op eigen initiatief de levering van hormonenvrij vlees aan Europa staken, omdat zij momenteel niet in staat zijn de door ons geëiste garanties te bieden. Verder hebben wij, zoals u weet, naar aanleiding hiervan onze regels aangepast. Er worden nu geen steekproeven meer genomen bij invoer, maar alles wordt 100 % gecontroleerd. Dit te uwer informatie."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Presidente em exercício do Conselho, Senhoras e Senhores Deputados, os meus mais sinceros agradecimentos. Tivemos aqui um debate excelente e construtivo acerca desta importante questão. Em relação a alguns pontos, gostaria apenas de proferir umas breves palavras: em primeiro lugar, continua em aberto a questão da aplicabilidade do chamado teste de PCB em relação à carne de suíno. O problema que continuamos a ter – dirijo-me aqui em particular aos deputados belgas que usaram da palavra – é que a condição essencial para a implementação deste teste é a existência de análises paralelas do teor de dioxinas e PCB, de modo a podermos verificar uma correlação; para tal, necessitamos de um número mínimo de amostras. Até agora, o Estado belga forneceu-nos ao todo oito amostras, o que é muito pouco. Logo que obtenhamos do Estado belga os necessários resultados, estamos prontos para accionar imediatamente as necessárias medidas.
Uma segunda questão, por muitos abordada, foi a questão da aplicação de verbas comunitárias como auxílio aos agricultores prejudicados. Na minha declaração introdutória, referi que implementámos uma série de medidas, na organização comum de mercado, com a finalidade de minorar diversos aspectos desta difícil situação. Também referi que autorizámos, até à data, oito ajudas nacionais após notificação. No entanto, no que se refere a um auxílio directo aos produtores belgas por parte da Comunidade, tenho de dizê-lo aqui abertamente, não dispomos da respectiva base jurídica. É preciso não esquecer, Senhoras e Senhores Deputados, que, partilhando da perspectiva daqueles que aqui constataram ser a adição de substâncias altamente contaminadas com dioxinas um acto sob a alçada criminal, não estamos portanto em presença de uma doença animal. Apenas podemos pagar indemnizações ou auxílios nas situações em que se trata de uma doença animal.
(Aplausos)
Também foi referido que, aparentemente, nos últimos tempos, teria havido elevados valores de dioxinas na Alemanha. Não vou deixar uma afirmação destas a pairar no ar, não seria justo. Então, o que se passa? Foram analisados diversos minerais de argila, usados em alguns casos como aglutinantes no fabrico de rações. Num número restrito destes minerais de argila, foram, de facto, encontrados elevados valores de dioxinas. Só que estas dioxinas, Senhoras e Senhores Deputados, têm vários milhões de anos e não são nada de novo. Portanto, apenas há que ter o devido cuidado e efectuar as necessárias análises aquando da utilização destas substâncias no fabrico de rações.
Este facto demonstra simultaneamente que não é possível haver um valor zero para as dioxinas. Trata-se de uma substância ubíqua, existente em todo o lado no mundo e, infelizmente, também na nossa Natureza. O que nos compete fazer é impedir que substâncias contendo dioxinas sejam misturadas nas rações ou que, por falta dos devidos controlos, possam dar entrada, por qualquer outra forma, na cadeia do fabrico das rações. Neste ponto, Senhor Deputado Graefe zu Baringdorf, também sou da opinião de que é irresponsável partirmos do factor adulteração. Tal atitude não pode ser um projecto nosso.
Por outro lado, vamos ter, contudo, de continuar a discutir a questão de como vamos lidar com a questão dos produtos residuais de origem animal. É que as coisas não são, na realidade, tão fáceis como o senhor deputado Böge imagina. Não é assim muito lógico que, por exemplo, a partir de um osso de vaca com tutano, seja permitido preparar sopas para alimentação humana ou que este mesmo tutano seja inclusive servido nos restaurantes como especialidade gastronómica, não sendo, contudo, permitido utilizar esse mesmo osso no fabrico de rações. Por muito que eu seja a favor de a alimentação dos ruminantes não ser elaborada a partir de produtos de origem animal, tenho de reconhecer que, nesta área, não é possível uma política tão «a preto-e-branco», a menos que queiramos correr o risco de virmos a ter gigantescas dificuldades de eliminação de resíduos.
Senhoras e Senhores Deputados, gostaria apenas de referir mais dois pontos que considero importantes: em primeiro lugar, foi por diversas vezes aludida a questão dos requisitos de segurança e dos requisitos de qualidade e da criação de um rótulo em conformidade. Vamos ser muito claros: não é possível dizer que, se tivermos um rótulo de qualidade, em termos de requisitos de segurança, poderemos, por assim dizer, permitir uma sociedade com duas classes. Os requisitos de segurança têm de ser cumpridos para todos os géneros alimentícios e não pode haver compromissos neste ponto! No entanto, é evidente que, para além destes aspectos, tem de haver possibilidades de a qualidade especial ser devidamente identificada. Existe a este respeito a resolução do Outono de 1998, em relação à qual, na altura, tomei posição; é por ela que me continuo a pautar ainda hoje.
Último ponto: carne com hormonas. A este respeito, Senhoras e Senhores Deputados, gostaria de chamar a vossa atenção para o facto de os EUA terem anunciado anteontem que vão parar, pelo menos temporariamente, o seu envio de carne com hormonas para a Europa, dado não se encontrarem, pelo menos momentaneamente, em condições de cumprirem as garantias por nós exigidas. Acresce o facto de termos procedido – como é do vosso conhecimento – a alterações aos nossos regulamentos, no sentido de, aquando da importação, não serem meramente efectuados controlos por amostragem, mas sim controlos a 100 %. Fica dito, para informação de todos!"@pt11
"Herr talman, herr rådsordförande, mina damer och herrar! Jag vill tacka så hjärtligt. Vi har här fört en mycket konstruktiv och bra debatt i denna svåra fråga. Jag vill bara helt kort kommentera några punkter: Till att börja med är frågan om möjligheten att använda PCB-kontrollen för griskött fortfarande obesvarad. Problemet som vi fortfarande har, och detta riktar sig synnerhet till de belgiska ledamöter som har begärt ordet i frågan, är att förutsättningen för att kunna tillämpa denna kontroll är att det finns parallellundersökningar vad beträffar dioxin- och PCB-halt, så att man kan fastställa ett samband. Men till detta behöver man ett minimiantal prover. Vi har hittills från den belgiska staten erhållit åtta prover. Det räcker inte. Så snart vi får dessa nödvändiga resultat från den belgiska staten, är vi beredda att genast påbörja de åtgärder som krävs.
En andra fråga, som har berörts av många ledamöter, är frågan om användning av gemenskapsmedel som hjälp för de jordbrukare som drabbats. Jag har i min inledande utläggning påpekat att vi när det gäller organisationen av marknaden har fastlagt en hel rad åtgärder för att underlätta den svåra situationen på olika områden. Jag har också påpekat att vi hittills har godkänt åtta anmälda nationella stöd. Men när det gäller ett direkt stöd från gemenskapens sida till de belgiska producenterna måste jag här öppet säga att vi saknar rättslig grund för det. Ty, mina damer och herrar, jag håller med dem som här har fastslagit att det som man kan förmoda har hänt här, nämligen att man blandat in ämnen som är allvarligt dioxinkontaminerade, fortfarande är ett brottsligt agerande och ingen djursjukdom. Skadestånd eller stöd kan vi bara betala när det handlar om en djursjukdom.
(Applåder)
Nu har man också nämnt att det enligt uppgift nyligen konstaterats höjda dioxinvärden i Tyskland. Jag vill inte här låta frågan stå öppen, det skulle inte vara rättvist. Vad handlar det om? Man har undersökt olika jordmineraler, som delvis också används som bindemedel för tillverkning av djurfoder. I enstaka prover av dessa jordmineraler har man faktiskt funnit höjda dioxinvärden. Detta dioxin, mina damer och herrar, är flera miljoner år gammalt, det är alltså ingenting nytt. Vi måste därför bara se till att dessa ämnen, när de används för tillverkning av djurfoder, undersöks på lämpligt sätt.
Detta visar också samtidigt att det inte kan finnas något nollvärde för dioxin. Dioxin är i dag ett överallt förekommande ämne, som finns i hela världen och tyvärr också i vår natur. Det vi måste förhindra är just att dioxinhaltiga ämnen blandas in i djurfoderkedjan, eller på grund av otillräcklig kontroll kommer in i den på andra vägar. Här anser jag också, herr Graefe zu Baringdorf, att det är oansvarigt att göra det också med hjälp av en utspädningsfaktor. Det får inte vara ett koncept.
Å andra sidan måste vi fortsätta att diskutera frågan hur vi generellt skall hantera animaliska avfallsprodukter. Ty så enkla, som herr Böge framställer dem, är sakerna i själva verket inte. Det är ju inte heller särskilt logiskt att det till exempel är tillåtet att man kokar soppa som människoföda av ben från nötboskap, eller till och med serverar benmärg som delikatess i restauranger, men över huvud taget inte får använda den vid tillverkning av djurfoder. Hur mycket jag än anser att idisslare inte skall få något foder med animaliskt ursprung, så är denna svartvita politik inte möjlig här, såvida vi inte vill ta risken att råka ut för enorma svårigheter när det gäller avfallshantering.
Mina damer och herrar! Bara ett par små punkter till, som är viktiga för mig: För det första har man flera gånger berört frågan om säkerhetskrav och kvalitetskrav och en lämplig märkning. Jag vill här säga det helt klart: Det går inte an att vi säger att om vi har en kvalitetsmärkning, så kan vi i fråga om säkerhetskraven så att säga tillåta ett tvåklassamhälle. Säkerhetskraven måste uppfyllas för alla livsmedel, där får det inte göras några kompromisser! Men naturligtvis måste det dessutom finnas möjligheter att på lämpligt sätt märka speciell kvalitet. Här finns det ett beslut från hösten 1998 som jag också tog ställning till då; jag håller fortfarande fast vid det.
En sista punkt: Hormonkött. Här, mina damer och herrar, vill jag göra er uppmärksamma på att USA i förrgår meddelade att de nu själva, åtminstone tillfälligtvis, inställer leveranserna av hormonfritt kött till Europa, eftersom de för ögonblicket inte klarar av att uppfylla de av oss krävda garantierna. Dessutom har vi – som ni vet – ändrat våra bestämmelser så att man inte bara skall göra stickprover vid importen, utan att 100 procent av importen skall kontrolleras. Detta bara för er information!"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
"Fischler,"10,3,12,7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples