Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-07-21-Speech-3-103"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19990721.6.3-103"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Κύριε Πρόεδρε, το πρόγραμμα της Προεδρίας, όπως παρουσιάστηκε, πραγματικά φαίνεται να είναι θετικό, αν και δεν απέχει πολύ από αντίστοιχα προγράμματα άλλων προεδριών. Το ζήτημα είναι αν υπάρχει η ουσιαστική πολιτική βούληση στο σύνολο της Ευρώπης να επιταχυνθεί η εξέλιξή της. Φυσικά, είναι θετικό ότι περιέχει και την βούληση να προωθηθεί ως μακροπρόθεσμος στόχος η διακυβερνητική διάσκεψη που θα θέσει τα θεσμικά θέματα, όπου θα πρέπει να επιτευχθεί όμως η διατήρηση των ισορροπιών, θέμα για το οποίο δεν ελέχηι τίποτα.
Φυσικά, είναι επείγουσα η ανοικοδόμηση του Κοσσυφοπεδίου, η παρέμβαση στα δυτικά Βαλκάνια, το θέμα όμως είναι: έχουμε αναγνωρίσει τα λάθη του παρελθόντος; Έχω την αίσθηση ότι η παρέμβαση της Ευρώπης στα Βαλκάνια παρέμεινε στο επίπεδο της παρέμβασης και της επένδυσης στα πρόσωπα και όχι στους θεσμούς. Αν δεν αναγνωρίσουμε τα λάθη του παρελθόντος, νομίζω δεν θα μπορέσουμε να προχωρήσουμε στο μέλλον, και πρέπει να πούμε ότι ουσιαστικά το θέμα από εδώ και πέρα είναι αν μπορούμε χωρίς τη χρήση όπλων να ρυθμίσουμε τα ζητήματα που έχουν σχέση με τις δημοκρατικές εξελίξεις. Και αυτό είναι που έχει σημασία.
Ετέθη το θέμα της έδρας και της Θεσσαλονίκης. Εγώ θα ήθελα να πω ότι η λύση μπορεί να είναι απλή και εύκολη, αλλά πρέπει να ξεκινήσουμε από την αρχή ότι μιλάμε για παρέμβαση της Ευρώπης. Και όταν υπάρχει μια γειτονική χώρα – και το ίδιο θα συνέβαινε αν τα προβλήματα, κ. Επίτροπε, ήσαν στην Ουγγαρία και θα έπρεπε να υπάρχει κάτι στη διπλανή Αυστρία για την αντίστοιχη παρέμβαση – το θέμα είναι αν αυτό μπορεί και πρέπει να ωφελήσει και αν οι χώρες που είναι γειτονικές εκεί όπου υπάρχουν προβλήματα πραγματικά μπορούν να δώσουν την εμπειρία τους για το τί συμβαίνει στην περιοχή. Έτσι πρέπει να εξεταστεί το θέμα αυτό, δηλαδή και με πολιτικό και με πρακτικό και με επιχειρησιακό τρόπο.
Η πολιτική ασφάλειας στην οποία αναφέρθηκε η Πρόεδρος είναι, νομίζω, ένα από τα σημαντικότερα θέματα. Το θέμα είναι και πάλι η πολιτική βούληση. Έχουμε αποφασίσει να μειώσουμε την απόσταση ανάμεσα στις μεγαλόστομες διακηρύξεις και την επιχειρησιακή δυνατότητα; Βεβαίως θα χρησιμοποιηθούν όλοι οι οργανισμοί. Έχουμε μια πορεία που μας αποδεικνύει ότι όπου χρησιμοποιήθηκαν πολλοί διεθνείς οργανισμοί είχαμε αποτελέσματα. Η αναφορά στις ελευθερίες και στον χώρο ασφάλειας έχει τεράστια σημασία. Κυρία Πρόεδρε, θα γίνει το Συμβούλιο του Tampere. Πρέπει να αποφασίσουμε να πολεμήσουμε τα ναρκωτικά, το οργανωμένο έγκλημα, την έλλειψη ασφάλειας των πολιτών. να επενδύσουμε στην προστασία των πολιτών και όχι να συμβιβαστούμε με αυτή την αθέατη πλευρά που συνιστά τη σχέση μεταξύ τρομοκρατίας, εμπορίας όπλων, οργανωμένου εγκλήματος, εμπορίας πυρηνικών υλικών. Η πολιτική μας γενικότερα πρέπει να είναι όχι ο συμβιβασμός με καθεστηκυίες καταστάσεις, αλλά ο πόλεμος εναντίον τους. Μόνο έτσι θα εξασφαλίσουμε την προστασία των πολιτών.
Η παραίτηση της Επιτροπής δείχνει ότι δεν χρειάζονται μόνο θεσμοί, αλλά και μηχανισμοί ελέγχου και κοινή βούληση για να δώσουμε τον ρόλο που της αξίζει στην Ευρωπαïκή Επιτροπή, αλλά και να κλείσουμε το δημοκρατικό έλλειμμα, το οποίο εγώ δεν βλέπω ως έλλειμμα που έχει σχέση με τον ρόλο του Ευρωπαïκού Κοινοβουλίου, αλλά το βλέπω και στη σχέση του ίδιου του Συμβουλίου με την Επιτροπή. Πρέπει να επανέλθουμε στις βασικές αρχές που θέλουν έναν πραγματικό συντονισμό των οικονομικών και κοινωνικών πολιτικών. Πρέπει να διευρύνουμε την κοινωνική μας παρέμβαση, κυρία Πρόεδρε. Δεν αρκούν οι κατευθυντήριες γραμμές. Φοβούμαι ότι τα προβλήματα τρέχουν γρηγορότερα από εμάς και ο τρόπος που προσπαθούμε να τα αντιμετωπίσουμε έχει αρκετή γραφειοκρατία.
Θέλω βεβαίως να συγχαρώ την φινλανδική Προεδρία για το φιλόδοξο πρόγραμμα. Ξέρουμε ότι η φινλανδική Προεδρία θα κάνει ό, τι μπορεί. Το θέμα είναι αν το σύνολο του Συμβουλίου είναι αποφασισμένο και αν όλοι εμείς είμαστε αποφασισμένοι, σε μια σκληρή εποχή μεγάλου ανταγωνισμού και παγκοσμιοποίησης, που την θεωρούμε ως πρόκληση και θέλουμε πραγματικά να ανταποκριθούμε σ'αυτή, να δώσουμε απάντηση στα προβλήματα όλων, δηλαδή και στην ανάπτυξη και στον Τρίτο Κόσμο, που πραγματικά έχει ανάγκη από τη στήριξη της Ευρώπης, αλλά και να επιταχύνουμε την διεύρυνση, όπου χωρίς αύξηση των ιδίων πόρων, κυρία Πρόεδρε, διεύρυνση δεν μπορεί ουσιαστικά να γίνει."@el8
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"(EL) Hr. formand, formandskabets program ser positivt ud, som det fremlægges, selvom det ikke er meget anderledes end andre formandskabers programmer. Spørgsmålet er, om der eksisterer en reel politisk vilje i hele Europa til at fremskynde udviklingen. Det er naturligvis positivt, at der er en vilje til som et langsigtet mål at prioritere den regeringskonference, der vil tage fat på de institutionelle spørgsmål, men her er det vigtigt at holde en balance, et spørgsmål, der ikke er blevet berørt.
Naturligvis er genopbygningen af Kosovo og indsatsen i det vestlige Balkan et meget påtrængende spørgsmål, men spørgsmålet er, om vi har indrømmet fortidens fejltagelser. Det er min fornemmelse, at Europas intervention og investering i Balkan var mere på det personlige end på det institutionelle plan. Hvis vi ikke vedkender os fortidens fejlgreb, tror jeg ikke, vi kommer videre i tiden fremover, og vi er nødt til at indse, at det fra nu af handler om, hvorvidt vi uden brug af våben vil være i stand til at håndtere de spørgsmål, der har med den demokratiske udvikling at gøre. Det er det, der betyder noget nu.
Spørgsmålet om Thessaloniki som hjemsted har været oppe. Til det vil jeg sige, at løsningen kan være enkel og nem, men vi er nødt til at gå ud fra, at vi taler om en europæisk intervention. Og når vi har at gøre med et naboland – det samme ville være tilfældet, hvis der var problemer i Ungarn, og der skulle foregå noget lignende i nabolandet Østrig i forbindelse med en intervention – er det spørgsmålet, om dette kan og bør være til gavn, og om nabolandene til de lande, hvor problemerne optræder, reelt er i stand til at bidrage med deres egne erfaringer om, hvad der foregår i området. Det bør danne udgangspunkt for behandlingen af dette spørgsmål, som skal inddrage både politiske, praktiske og operationelle aspekter.
Sikkerhedspolitikken, som formanden var inde på, er efter min opfattelse et af de allervigtigste spørgsmål. Her drejer det sig igen om politisk vilje. Har vi besluttet at mindske afstanden mellem de store erklæringer og de operationelle muligheder? Alle organisationer vil naturligvis blive taget i brug. Fortidens begivenheder har vist os, at det giver resultater, når mange internationale organisationer inddrages. Omtalen af frihedsrettigheder og et sikkert område er meget vigtig. Der skal holdes rådsmøde i Tampere. Vi bør træffe beslutning om at bekæmpe narkotika, organiseret kriminalitet og borgernes mangel på sikkerhed, om at investere i beskyttelse af borgerne og ikke indgå kompromis med den hemmelige part, som udgør forbindelsesleddet mellem terrorisme, våbenhandel, organiseret kriminalitet og handel med kernevåben. Vores overordnede politik bør være nej til et kompromis med de gældende tilstande og, ja, til bekæmpelse af disse. Kun på denne måde kan borgerne være sikre på beskyttelse.
Kommissionens resignation viser, at det ikke er nok med love, der skal også være kontrolmekanismer og en fælles vilje til at tildele Europa-Kommissionen den rolle, den fortjener, og indhente det demokratiske underskud, som jeg ikke ser som et underskud, der hænger sammen med Europa-Parlamentets rolle, jeg ser det også i forholdet mellem Rådet og Kommissionen. Vi er nødt til at gå tilbage til de grundlæggende principper, der kræver en reel koordinering af de økonomiske og sociale politikker. Vi er nødt til at udvide vores sociale indsats. Retningslinjer er ikke nok. Jeg er bange for, at vi ikke kan følge med problemerne, og den måde, vi forsøger at løse dem på, indeholder meget bureaukrati.
Jeg vil gerne rose det finske formandskab for dets ambitiøse program. Vi ved, at det finske formandskab vil gøre, hvad det kan. Spørgsmålet er, om hele Rådet og vi i en barsk tid med hård konkurrence og globalisering, som for os er en udfordring, vi gerne vil imødegå, er i stand til at håndtere alles problemer, hvilket også omfatter væksten i den tredje verden, som virkelig har brug for støtte fra Europa, samtidig med at vi også gerne vil fremskynde udvidelsen, der imidlertid ikke kan realiseres uden en forøgelse af de egne indtægter."@da1
"(EL) Herr Präsident, das Programm der Präsidentschaft scheint so, wie es hier vorgestellt wurde, wirklich positiv zu sein, obgleich es sich von entsprechenden Programmen anderer Präsidentschaften kaum unterscheidet. Die Frage lautet, ob in Europa insgesamt der grundsätzliche politische Wille besteht, die eigene Entwicklung zu beschleunigen. Selbstverständlich ist es zu begrüßen, daß in ihm auch der Wille zum Ausdruck kommt, als langfristiges Ziel die Regierungskonferenz voranzutreiben, auf der die institutionellen Fragen behandelt werden, wobei jedoch das Gleichgewicht zu wahren ist – zu diesem Thema wurde überhaupt nichts gesagt.
Natürlich sind der Wiederaufbau im Kosovo, das Engagement im Westen des Balkans dringlich, aber zu fragen ist doch: Haben wir aus den Fehlern der Vergangenheit gelernt? Ich habe den Eindruck, daß sich die Intervention Europas auf dem Balkan in dem Einsatz für die Menschen und der Investition in Personen anstatt in Institutionen erschöpft hat. Wenn wir nicht aus den Fehlern der Vergangenheit lernen, können wir meines Erachtens künftig nicht vorankommen, und es sei betont, daß es von nun an doch im wesentlichen darum geht, ob wir die Fragen im Hinblick auf die demokratischen Entwicklungen ohne Waffengewalt bewältigen können. Denn nur das zählt.
Angesprochen wurde die Frage des Sitzes der Agentur in Thessaloniki. Meines Erachtens gibt es eine ganz einfache Lösung, wobei wir allerdings von dem Grundsatz ausgehen müssen, daß es um das Engagement Europas geht. Und wenn da ein Nachbarland ist – und genauso wäre es, Herr Kommissar, wenn die Probleme in Ungarn lägen und im benachbarten Österreich eine Stelle für eine entsprechende Intervention eingerichtet werden sollte –, erhebt sich doch die Frage, ob dieser Umstand genutzt werden kann und soll und ob die Nachbarländer von Regionen, in denen es Probleme gibt, wirklich ihre Erfahrungen in bezug auf die sich dort vollziehenden Entwicklungen einbringen können. Unter diesem Blickwinkel, also sowohl unter politischen als auch unter praktischen und operativen Aspekten, muß man an diese Frage herangehen.
Die Sicherheitspolitik, auf die die Präsidentin eingegangen ist, stellt meines Erachtens eines der wichtigsten Themen dar. Der springende Punkt ist jedoch auch hier wieder der politische Wille. Haben wir nicht beschlossen, die Kluft zwischen den vollmundigen Erklärungen und den operativen Möglichkeiten zu verringern? Dazu bedarf es gewiß aller Organisationen. Erfahrungsgemäß konnten wir doch dann Ergebnisse vorweisen, wenn viele internationale Institutionen eingebunden waren. Die Erwähnung der Freiheiten und des Sicherheitsraums ist von erheblicher Bedeutung. Der Rat von Tampere, Frau Präsidentin, steht bevor. Wir müssen beschließen, Drogen, das organisierte Verbrechen und die Sicherheitsdefizite für die Bürger zu bekämpfen, in den Schutz der Bürger zu investieren und uns nicht mit dieser unsichtbaren Seite des Ganzen abzufinden, nämlich den Beziehungen zwischen Terrorismus, Waffenhandel, organisiertem Verbrechen und dem Handel mit Nuklearmaterial. Unsere Politik darf generell nicht auf einen Kompromiß mit der herrschenden Situation hinauslaufen, sondern muß ihre Bekämpfung zum Ziel haben. Nur so können wir den Schutz der Bürger gewährleisten.
Der Rücktritt der Kommission beweist, daß nicht nur Institutionen, sondern auch Kontrollmechanismen und der gemeinsame Wille erforderlich sind, um der Europäischen Kommission die ihr gebührende Rolle zuzuweisen, aber auch um das Demokratiedefizit zu beheben, das nach meinem Dafürhalten nichts mit der Rolle des Europäischen Parlaments zu tun hat, sondern das ich auch im Verhältnis zwischen Rat und Kommission sehe. Wir müssen wieder auf die Grundprinzipien zurückkommen, die eine wirkliche Abstimmung der Wirtschafts- und Sozialpolitiken vorsehen. Es gilt, unser soziales Engagement zu intensivieren, Frau Präsidentin. Leitlinien reichen da nicht. Ich fürchte, wir laufen den Problemen nur hinterher, und die Art, wie wir sie zu bewältigen versuchen, ist reichlich bürokratisch.
Natürlich möchte ich der finnischen Präsidentschaft zu ihrem ehrgeizigen Programm gratulieren. Wir wissen, daß der finnische Vorsitz sein Möglichstes tun wird. Die Frage ist, ob der Rat insgesamt entschlossen ist, ob wir alle entschlossen sind, in einer schwierigen Epoche des harten Wettbewerbs und der Globalisierung, die wir als Herausforderung sehen und der wir in der Tat gerecht werden wollen, eine Lösung für die Probleme aller zu finden, also sowohl im Hinblick auf das Wachstum als auch hinsichtlich der Dritten Welt, die in der Tat der Unterstützung Europas bedarf, aber auch die Erweiterung zu beschleunigen, was ohne eine Erhöhung der Eigenmittel im Grunde genommen gar nicht gelingen kann."@de7
"(EL) Mr President, the programme of the Finnish Presidency, as presented, seems a very positive one, even though it does not differ greatly from the programmes of other Presidencies. The question is whether or not there is the basic political will throughout the whole of Europe to ensure its progress. Naturally, it is a welcomed sign that one of its long-term objectives is to advocate an Intergovernmental Conference which will deal with all institutional issues, in particular the hitherto largely unchecked issue of maintaining institutional balance.
Of course, rebuilding Kosovo and intervention in the Western Balkans are matters requiring immediate attention but the question is: have we learned from past mistakes? I have the feeling that European intervention and investment in the Balkans has remained very much on an individual rather than an institutional level. If we fail to recognise our past mistakes, I do not think that we will be able to proceed in the future and it must be said that, from now on, it all boils down to whether we can deal with issues relating to democratic progress without the use of weapons. That is what is important.
As regards the issue of the reconstruction agency and of Thessaloniki, I would like to say that, whilst the solution may be a simple and straightforward one, let us not forget that we are primarily talking about European
intervention. When there is a neighbouring country – and the same would be true, Mr President, if the situation were in Hungary, in which case the base for intervention would probably be in Austria – the question is not only whether the latter can and should benefit but also whether those neighbouring countries which border problematic areas really can share their experience about what is happening in the area. Therefore, this issue should be examined from a political, practical and commercial perspective.
The security policy which the President referred to is, I believe, one of the most important issues but one which once again calls for political will. We have decided to narrow the gap between high-sounding proclamations and the practicalities of their implementation. Of course, all the organisations will work together and experience has it that wherever many international organisations are involved, we have had results. Issues concerning freedom and security are of utmost importance. Madam President, at the Tampere Council, we must decide to fight against drugs, organised crime and the threat to the safety of our citizens. We must also invest in the protection of citizens and not compromise with that ‘dark side’ which promotes closer links between terrorism, trade in arms and nuclear weapons and organised crime. Generally, our policy must not be one of compromise with the status quo, but of war against it. Only in this way can we ensure the protection of our citizens.
The resignation of the Commission proves that we do not just need institutions – we also need the control mechanisms and the collective will to assign the European Commission the role it deserves. In addition, we have to fill the democratic void – not, as I see it, within the European Parliament but between the Council and the Commission. We must return to the fundamental principles which advocate real co-ordination between social and economic policies. We must intensify our social intervention, Madam President, since guidelines are not enough. I am afraid that the problems are getting out of hand and our way of tackling them is far too bureaucratic.
I wish, of course, to congratulate the Finnish Presidency for its ambitious programme. We know that the Finnish Presidency will do all that it can. The issue is whether the whole Council is determined, and if we are all determined for that matter, to meet the challenges of these difficult times of heavy competition and internationalisation, and to respond to all the problems, including Third World development, where the support of Europe is vital. We also need to ensure the success of enlargement which can only be made possible, Madam President, if we increase our existing pool of resources."@en3
"(GR) Señor Presidente, el programa de la Presidencia, tal y como ha sido presentado, parece realmente positivo, aunque no se diferencia notablemente de los correspondientes programas de otras presidencias. La cuestión es si existe en el conjunto de Europa voluntad política sustantiva de aceleración de su proceso de construcción. Un rasgo positivo, por supuesto, es que incluye la voluntad de impulsar, como objetivo a largo plazo, la conferencia intergubernamental que habrá de plantear los asuntos institucionales y en la que habrá que proponerse, no obstante, preservar los equilibrios, asunto sobre el que no se ha dicho nada.
Claro que es urgente la reconstrucción de Kosovo, la intervención en los Balcanes occidentales; la cuestión, sin embargo, es la siguiente: ¿hemos reconocido los errores del pasado? Tengo la sensación de que la intervención de Europa en los Balcanes se ha mantenido en el plano de la intervención y la inversión en las personas, y no en las instituciones. Soy del parecer de que si no reconocemos los errores del pasado, no podremos avanzar en el futuro, y hay que decir que, en lo fundamental, la cuestión a partir de ahora es si seremos capaces, sin recurrir a las armas, de encauzar los asuntos relacionados con las transformaciones democráticas. Y eso es lo que importa.
Se ha planteado el asunto de la sede y de Salónica. Quisiera, por mi parte, decir que la solución puede ser simple y fácil, pero hemos de partir de la base de que hablamos de intervención de Europa. Y cuando hay un país vecino y lo mismo ocurriría si los problemas, señor Comisario, se dieran en Hungría y hubiera que crear algo en la vecina Austria para la correspondiente intervención la cuestión es si la vecindad puede y debe ser útil, y si allí donde hay problemas los países vecinos pueden realmente ofrecer su experiencia sobre lo que ocurre en la región. De este modo, es decir, de modo político, práctico y operativo, ha de ser examinada la cuestión.
La política de seguridad a la que se ha referido el Presidente es, en mi opinión, uno de los asuntos más importantes. La cuestión es de nuevo la voluntad política. ¿Estamos decididos a reducir la distancia entre las declaraciones grandilocuentes y la capacidad de operación? Todos los organismos serán, por supuesto, utilizados. La trayectoria que hemos seguido nos muestra que cuando se han utilizado muchos organismos internacionales ha habido resultados. La referencia a las libertades y al espacio de seguridad es de enorme importancia. Señor Presidente, se celebrará el Consejo de Tempere. Tenemos que impulsar la lucha contra el narcotráfico, contra el crimen organizado, contra la inseguridad ciudadana; tenemos que invertir en la protección de los ciudadanos y no transigir con esa cara oculta que constituye la relación entre terrorismo, tráfico de armas, crimen organizado, tráfico de material nuclear. Nuestra política, en general, ha de orientarse no a transigir con situaciones establecidas, sino a combatirlas. Sólo así garantizaremos la protección de los ciudadanos.
La dimisión de la Comisión pone de manifiesto que no se necesitan sólo instituciones, sino también mecanismos de control y voluntad comœn para otorgar a la Comisión el papel que merece y superar el déficit democrático, un déficit cuyas causas, a mi parecer, hay que buscarlas no en el papel del Parlamento Europeo, sino en las relaciones del propio Consejo con la Comisión. Hay que volver a los principios fundamentales, que dictan una coordinación efectiva de las políticas económicas y sociales. Hemos de ampliar nuestra intervención social, Señor Presidente. No bastan las líneas rectoras. Me temo que el ritmo de los problemas nos supera y que la lógica con que intentamos enfrentarnos a ellos está lastrada por la burocracia.
Deseo, claro está, felicitar a la Presidencia finlandesa por su ambicioso programa. No nos cabe duda de que la Presidencia finlandesa hará cuanto esté en su mano. La cuestión es si el conjunto del Consejo está decidido, y si todos nosotros estamos decididos en una época dura, caracterizada por la mucha competencia y por el desafío de una globalización a cuya altura pretendemos estar a dar respuesta, por una parte, a los problemas de todos, es decir, al desarrollo y al Tercer Mundo, que tiene verdaderamente necesidad del apoyo de Europa, y, por otra parte, a acelerar la ampliación. Ampliación, Señor Presidente, que no puede darse sin aumento de los recursos propios."@es12
"(EL) Arvoisa puhemies, puheenjohtajavaltion ohjelma, siinä muodossa kuin se on esitelty, näyttää todelta myönteiseltä, vaikkakaan se ei ole kaukana vastaavista muiden puheenjohtajavaltioiden ohjelmista. Kyse on siitä, löytyykö Euroopassa todellista poliittista tahtoa nopeuttaa kehitystä. On tietenkin myönteistä, että ohjelmaan sisältyy tahto ajaa pitkän aikavälin tavoitteena hallitusten välistä konferenssia, joka ratkaisee institutionaaliset kysymykset, mutta jossa pitää kuitenkin pystyä säilyttämään tasapaino, mistä ei ole puhuttu mitään.
Kosovon jälleenrakentaminen ja toimenpiteet Länsi-Balkanilla ovat tietysti kiireellisiä asioita, mutta kysymys kuuluu: olemmeko tunnustaneet menneisyyden virheet? Minulla on tunne, että Euroopan väliintulo Balkanilla on jäänyt pinnalliseksi ja siinä on keskitytty vain henkilöihin, ei instituutioihin. Jos emme tunnusta menneisyyden virheitä, emme voi mielestäni mennä eteenpäin, ja täytyy sanoa, että tästä eteenpäin kysymys on siitä, pystymmekö ilman aseita järjestelemään demokraattiseen kehitykseen liittyviä kysymyksiä. Myös tämä on tärkeää.
Esille on noussut kysymys Thessalonikin päätoimistosta. Haluaisin sanoa, että ratkaisu voi olla helppo ja yksinkertainen, mutta on aloitettava alusta, on puhuttava Euroopan väliintulosta. Kun on olemassa naapurimaa – arvoisa komissaari, samoin tehtäisiin, jos ongelmia olisi Unkarilla ja jotain pitäisi tehdä vastaavan välintulon hyväksi myös viereisessä Itävallassa –, kyse on siitä, voidaanko tätä hyödyntää ja pitääkö niin tehdä, ja voivatko ongelmista kärsivien maiden naapurit käytännössä jakaa kokemustaan alueelta. Näin tätä kysymystä pitää tarkastella, siis poliittisella ja käytännöllisellä tavalla.
Arvoisan puheenjohtajan mainitsema turvallisuuspolitiikka on mielestäni yksi kaikkein tärkeimmistä kysymyksistä. Kyse on jälleen poliittisesta tahdosta. Olemmeko päättäneet pienentää välimatkaa mahtipontisten julistusten ja käytännön mahdollisuuksien välillä? Tietysti kaikkia järjestöjä käytetään. Kehitys osoittaa, että missä on käytetty monia kansainvälisiä järjestöjä, siellä on saatu tuloksia. Viittauksella vapauksiin ja turvallisuusvyöhykkeeseen on suuri merkitys. Arvoisa puheenjohtaja, Tampereella kokoontuu Eurooppa-neuvosto. Meidän pitää päättää kamppailusta huumeita, järjestäytynyttä rikollisuutta ja kansalaisten turvattomuudentunnetta vastaan. Meidän pitää sijoittaa kansalaisten suojeluun eikä vain mukautua siihen näkymättömään puoleen, jonka muodostaa terrorismin, asekaupan, järjestäytyneen rikollisuuden ja radioaktiivisten materiaalien kaupan välinen suhde. Meidän yleisen politiikkamme ei pidä olla kompromissi olemassa olevan tilanteen kanssa, vaan taistelu sitä vastaan. Vain näin voimme taata kansalaisten turvallisuuden.
Komission ero osoittaa, että ei tarvita pelkkiä instituutioita, vaan myös valvontakeinoja ja yhteistä tahtoa, jotta voisimme antaa komissiolle sen ansaitseman roolin ja voisimme poistaa demokratiavajeen, joka minun näkemykseni mukaan ei liity Euroopan parlamentin rooliin, vaan neuvoston ja komission suhteeseen. Meidän on palattava perusperiaatteisiin, joissa vaaditaan talous- ja sosiaalipolitiikkojen yhteensovittamista käytännön tasolla. Arvoisa puheenjohtaja, meidän on laajennettava sosiaalisia toimenpiteitämme. Suuntaviivat eivät riitä. Pelkään pahoin, että jäämme jälkeen ongelmista ja että tapa, jolla yritämme hoitaa niitä, on varsin byrokraattinen.
Haluan tietenkin onnitella puheenjohtajavaltio Suomea kunnianhimoisesta ohjelmasta. Tiedämme, että Suomi tekee kaiken voitavansa. Kysymys on siitä, onko neuvosto kokonaisuudessaan päättäväinen ja olemmeko me kaikki päättäväisiä näinä ankarina aikoina, jolloin vallalla ovat kiihkeä kilpailu ja globalisaatio, jota me pidämme haasteena, johon haluamme vastata. Haluamme löytää vastauksen myös kehitysmaiden ongelmiin, joissa tarvitaan todellista apua Euroopasta ja haluamme myös nopeuttaa laajentumista, mutta arvoisa puheenjohtaja, ilman omien varojen lisäystä laajentuminen ei ole käytännössä mahdollinen."@fi5
"(EL) Monsieur le Président, le programme que la présidence nous a présenté semble effectivement de bon augure, même s'il ne s'écarte guère des programmes correspondants de présidences précédentes. La question est de savoir s'il existe, dans l'ensemble de l'Europe, une volonté politique réelle d'accélérer l'évolution de l'Union. Naturellement, il est bon que ce programme témoigne aussi du souci de promouvoir, comme objectif à long terme, la Conférence intergouvernementale qui posera les questions institutionnelles. Encore faudra-t-il qu'on y scelle le respect des équilibres, ce dont il n'a pas été soufflé mot.
À l'évidence, il est urgent de reconstruire le Kosovo, d'intervenir à l'ouest des Balkans. Mais a-t-on tiré les leçons des erreurs passées? J'ai l'impression que l'Europe, par cette intervention, se contente encore d'investir dans les hommes et non dans les institutions. Faute de tirer ces leçons, nous ne pourrons pas avancer, et je dois dire que le problème essentiel, à compter de ce jour, est de savoir si nous pouvons, sans recourir aux armes, régler les problèmes liés à l'évolution vers la démocratie. Oui, l'essentiel est bien là.
On a soulevé la question du siège de Thessalonique. À mon avis, elle ne devrait susciter aucune difficulté dès lors qu'on part du principe que c'est l'Europe qui intervient. Et lorsqu'il existe un pays membre qui est voisin – il en irait de même, Monsieur le Commissaire, s'il s'agissait de la Hongrie, auquel cas l'Autriche voisine devrait se prêter à une intervention correspondante –, ce sont ses possibilités et son utilité qui doivent entrer en ligne de compte, sa capacité à faire réellement profiter de son expérience régionale le pays où se posent les problèmes. Telle est la perspective politique, pragmatique et opérationnelle dans laquelle il convient de se situer.
La politique de sécurité qu'a évoquée M. la présidente du Conseil est, selon moi, l'une des questions majeures. Mais elle implique, là encore, une volonté politique. Avons-nous décidé de réduire le fossé entre les proclamations grandiloquentes et la capacité opérationnelle? Bien sûr, tous les organismes seront mis à contribution. Le chemin parcouru jusqu'ici nous apprend que, chaque fois que de nombreux organismes internationaux ont été associés aux efforts, ceux-ci se sont avérés payants. Il est capital de se référer aux libertés et à l'espace de sécurité. Madame la Présidente, au cours du prochain Conseil de Tampere, nous devons décider de lutter contre la drogue, le crime organisé, le climat d'insécurité, d'investir dans la protection des citoyens et non de composer avec cette face occulte que forme l'intrication du terrorisme, du trafic d'armes, du crime organisé et du trafic de matériel nucléaire. D'une manière générale, nous devons avoir pour politique, non de transiger avec les filières établies, mais de lutter contre elles. C'est seulement à ce prix que nous assurerons la protection des citoyens.
La démission de la Commission montre que l'on a pas seulement besoin d'institutions mais aussi de mécanismes de contrôle et d'une volonté commune de conférer le rôle qui lui revient à la Commission européenne, de combler un déficit démocratique qui, à mes yeux, n'est pas lié au rôle du Parlement européen mais est à rechercher dans la relation du Conseil avec la Commission. Nous devons en revenir aux principes fondamentaux qui exigent une réelle coordination des politiques économique et sociale. Nous devons élargir notre intervention dans le domaine social, Madame la Présidente. Les directives ne suffisent pas. Je crains que les problèmes n'aillent plus vite que nous et que les moyens auxquels nous recourons pour les traiter ne s'enlisent dans la bureaucratie.
Je tiens naturellement à féliciter la présidence finlandaise pour son programme ambitieux. Nous savons qu'elle ne ménagera pas sa peine. La question est de savoir si l'ensemble du Conseil, si nous tous, en un temps de rude concurrence et de mondialisation que nous tenons pour un défi à relever absolument, nous sommes résolus à apporter une réponse aux problèmes d'ensemble, en d'autres termes à ceux du développement et d'un tiers monde qui a vraiment besoin du soutien de l'Europe, résolus aussi à accélérer un élargissement qui, sans une augmentation des fonds propres, n'a pratiquement aucune chance de se concrétiser, Madame la Présidente."@fr6
"(EL) Signor Presidente, il programma della Presidenza, così come è stato esposto, sembra essere davvero valido, pur non discostandosi molto da analoghi programmi. Resta da vedere se, in seno all'Europa, esiste l'effettiva volontà politica necessaria per realizzarlo. È certo positivo il fatto che esso contempli l'intenzione di promuovere l'obiettivo a lungo termine della conferenza intergovernativa, la quale affronterà le problematiche istituzionali e dovrà garantire il mantenimento degli equilibri, su cui non si è ancora detto nulla.
Questioni quali la ricostruzione del Kosovo e l'intervento nei Balcani occidentali sono indubbiamente urgenti, ma mi domando se siamo consapevoli degli errori del passato. Ho infatti la sensazione che l'azione europea nei Balcani si sia limitata ad un intervento e ad un investimento nelle persone, non nelle istituzioni. A mio avviso, se non ammetteremo gli errori del passato non potremo affrontare il futuro. Vorrei ricordare che, in sostanza, resta da vedere se saremo in grado di regolamentare le questioni afferenti gli sviluppi democratici senza ricorrere alle armi, poiché è questo l'aspetto più importante.
È stata sollevata la questione della sede di Salonicco. Vorrei dire che la soluzione è estremamente semplice e facile ma, nel parlare di intervento europeo, bisogna sempre partire dall'inizio. Ricordo al signor Commissario che altrettanto accadrebbe se simili problemi si riscontrassero in Ungheria e se la vicina Austria volesse effettuare un analogo intervento. Dobbiamo stabilire se, in un caso del genere, un paese limitrofo possa e debba rendersi utile, ovvero se possa mettere a disposizione la propria esperienza in merito a quanto sta accadendo nella regione. La questione va dunque analizzata in un modo prettamente politico, pratico e operativo.
Credo che la politica della sicurezza, menzionata poc'anzi dalla signora Presidente, sia una delle questioni cruciali. Resta sempre da vedere se esiste la volontà politica e se siamo decisi a colmare il divario che separa i proclami altisonanti dalle capacità operative. Saranno certamente coinvolte tutte le organizzazioni, visto che l'esperienza ci dimostra che il coinvolgimento di molti organismi internazionali ha sempre dato i suoi frutti. Il riferimento alle libertà e all'ambito di sicurezza è di enorme importanza. Signora Presidente, nel corso del prossimo Vertice di Tampere dovremo prendere decisioni in merito alla lotta contro gli stupefacenti, il crimine organizzato e la mancanza di sicurezza per i cittadini. Inoltre dobbiamo investire nella tutela dei cittadini e non venire a patti con le forze oscure che intessono relazioni fra terrorismo, commercio di armi, crimine organizzato e contrabbando di materiale nucleare. Più in generale, la nostra politica deve fondarsi non sul compromesso con lo
bensì sulla lotta contro di esso, poiché solo così potremo garantire la difesa dei cittadini.
Le dimissioni della Commissione dimostrano che non servono soltanto le istituzioni, ma anche i sistemi di controllo e la volontà comune per poter assicurare alla Commissione il ruolo che le spetta e per poter colmare il
democratico che, a mio giudizio, non può essere messo in relazione con il ruolo del Parlamento, ma che è ravvisabile nei rapporti tra Consiglio e Commissione. Dobbiamo ritornare ai principi fondamentali che impongono un vero coordinamento delle politiche economiche e sociali. Gli orientamenti non bastano, signora Presidente, ma occorre estendere l'intervento sociale. Temo che i problemi emergano ad un ritmo troppo veloce per noi e che le nostre modalità di intervento siano frenate dalla burocrazia.
Desidero complimentarmi con la Presidenza finlandese per il suo ambizioso programma. Sappiamo che l'attuale Presidenza farà del suo meglio, ma resta ora da vedere se – in questa fase di spietata concorrenza e globalizzazione, che rappresenta per noi una sfida da raccogliere – il Consiglio e il Parlamento sono davvero decisi sia a trovare una soluzione ai problemi di tutti, compreso il terzo mondo che ha veramente bisogno dell'appoggio europeo, sia ad assicurare l'ampliamento, la cui realizzazione dipende indissolubilmente dall'aumento delle risorse proprie."@it9
"(EL) Mr President, the programme of the Finnish Presidency, as presented, seems a very positive one, even though it does not differ greatly from the programmes of other Presidencies. The question is whether or not there is the basic political will throughout the whole of Europe to ensure its progress. Naturally, it is a welcomed sign that one of its long-term objectives is to advocate an Intergovernmental Conference which will deal with all institutional issues, in particular the hitherto largely unchecked issue of maintaining institutional balance.
Of course, rebuilding Kosovo and intervention in the Western Balkans are matters requiring immediate attention but the question is: have we learned from past mistakes? I have the feeling that European intervention and investment in the Balkans has remained very much on an individual rather than an institutional level. If we fail to recognise our past mistakes, I do not think that we will be able to proceed in the future and it must be said that, from now on, it all boils down to whether we can deal with issues relating to democratic progress without the use of weapons. That is what is important.
As regards the issue of the reconstruction agency and of Thessaloniki, I would like to say that, whilst the solution may be a simple and straightforward one, let us not forget that we are primarily talking about European
intervention. When there is a neighbouring country – and the same would be true, Mr President, if the situation were in Hungary, in which case the base for intervention would probably be in Austria – the question is not only whether the latter can and should benefit but also whether those neighbouring countries which border problematic areas really can share their experience about what is happening in the area. Therefore, this issue should be examined from a political, practical and commercial perspective.
The security policy which the President referred to is, I believe, one of the most important issues but one which once again calls for political will. We have decided to narrow the gap between high-sounding proclamations and the practicalities of their implementation. Of course, all the organisations will work together and experience has it that wherever many international organisations are involved, we have had results. Issues concerning freedom and security are of utmost importance. Madam President, at the Tampere Council, we must decide to fight against drugs, organised crime and the threat to the safety of our citizens. We must also invest in the protection of citizens and not compromise with that ‘dark side’ which promotes closer links between terrorism, trade in arms and nuclear weapons and organised crime. Generally, our policy must not be one of compromise with the status quo, but of war against it. Only in this way can we ensure the protection of our citizens.
The resignation of the Commission proves that we do not just need institutions – we also need the control mechanisms and the collective will to assign the European Commission the role it deserves. In addition, we have to fill the democratic void – not, as I see it, within the European Parliament but between the Council and the Commission. We must return to the fundamental principles which advocate real co-ordination between social and economic policies. We must intensify our social intervention, Madam President, since guidelines are not enough. I am afraid that the problems are getting out of hand and our way of tackling them is far too bureaucratic.
I wish, of course, to congratulate the Finnish Presidency for its ambitious programme. We know that the Finnish Presidency will do all that it can. The issue is whether the whole Council is determined, and if we are all determined for that matter, to meet the challenges of these difficult times of heavy competition and internationalisation, and to respond to all the problems, including Third World development, where the support of Europe is vital. We also need to ensure the success of enlargement which can only be made possible, Madam President, if we increase our existing pool of resources."@lv10
"(EL) Mijnheer de Voorzitter, het programma van het Fins voorzitterschap lijkt goed te zijn, alhoewel het niet wezenlijk afwijkt van de programma"s van andere voorzitterschappen. De vraag is echter of overal in Europa een echte politieke wil voorhanden is om Europa"s ontwikkeling te versnellen. Het is natuurlijk een goede zaak dat in het programma de wil tot uitdrukking komt de intergouvernementele conferentie, ons doel op lange termijn, te verwezenlijken. Dan moeten de institutionele vraagstukken aan de orde komen. Daarbij moet men echter streven naar een evenwichtige oplossing en daar is vandaag met geen woord over gerept.
Natuurlijk is de wederopbouw van Kosovo, ons optreden in de West-Balkan, een urgente zaak, maar de vraag is of wij onze fouten uit het verleden wel erkennen. Ik heb de indruk dat het Europees optreden in de Balkan een kwestie is van personen en niet van instellingen. Wij hebben in personen geïnvesteerd en niet in instellingen. Als wij niet eerst onze fouten uit het verleden erkennen, kunnen wij niet werken aan de toekomst. Daarom moeten wij ons mijns inziens afvragen of wij in staat zijn de problemen die verband houden met democratisering, in het vervolg zonder wapenen op te lossen. Dàt is belangrijk.
Hier is gesproken over Thessaloniki, als zetel voor het agentschap. Volgens mij ligt de oplossing voor de hand. Deze is heel eenvoudig, maar dan moeten wij, als wij spreken over Europees optreden, wel bij het begin beginnen. Hier gaat het om de zetel van het agentschap in een buurland. Hetzelfde had zich, mijnheer de commissaris, kunnen voordoen met Oostenrijk, als er bijvoorbeeld problemen waren geweest in Hongarije en wij in een buurland iets nodig hadden om de hulp te organiseren. Wij hebben nu problemen in een bepaald gebied en daarom moet men zich afvragen of de buurlanden met al hun ervaringen in het betrokken gebied nuttig kunnen zijn bij de oplossing daarvan. Zo moeten wij dit probleem zien. Wij moeten dit politiek, maar ook praktisch bekijken en zien hoe wij dit het best kunnen aanpakken.
Het veiligheidsbeleid waar de fungerend voorzitter over sprak, is mijns inziens een van de belangrijkste problemen. Ook hier stelt zich echter de vraag naar de politieke wil. Zijn wij eindelijk bereid het contrast tussen al die welluidende verklaringen en onze praktische, reële mogelijkheden wat te dempen? Natuurlijk moet men van alle organisaties gebruik maken. Uit de ervaringen is immers gebleken dat, wanneer er veel internationale organisaties aan te pas komen, er spijkers met koppen worden geslagen. De verwijzing naar de vrijheden en de veiligheidsruimte is zeer belangrijk. Mevrouw de fungerend voorzitter, de Europese Raad komt in Tampere bijeen. Wij moeten besluiten dat wij de strijd gaan aanbinden tegen drugs en georganiseerde misdaad en iets gaan doen aan het gebrek aan veiligheid van de burgers. Wij moeten investeren in de bescherming van de burgers. Wij mogen die onzichtbare band, die relatie tussen terrorisme, wapenhandel, georganiseerde misdaad en handel in kernmateriaal niet zomaar dulden. Meer algemeen gesproken mogen wij geen beleid van bij de pakken neerzitten voeren, wanneer wij geconfronteerd zijn met dergelijke hardnekkige situaties. Integendeel, wij moeten deze resoluut bestrijden. Alleen op die manier kunnen wij de burgers beschermen.
De ontslagneming van de Commissie laat duidelijk zien dat wij niet alleen behoefte hebben aan instellingen, maar ook aan controlemechanismen en aan een gemeenschappelijke wil om de Europese Commissie de rol te geven die haar toekomt. Er moet echter ook korte metten worden gemaakt met het democratisch tekort. Voor mij is dit geen tekort met betrekking tot de rol van het Europees Parlement, maar in de relatie tussen de Raad en de Commissie. Wij moeten terug naar de basisprincipes en daarin is sprake van een echte coördinatie van de economische en sociale beleidsvormen. Wij moeten meer maatregelen op sociaal vlak treffen, mevrouw de fungerend voorzitter. Richtsnoeren zijn niet voldoende. Ik vrees dat de problemen ons te snel af zijn. De wijze waarop wij deze bij de hoorns vatten is immers vrij bureaucratisch.
Natuurlijk wens ik het Fins voorzitterschap geluk met zijn ambitieus programma. Wij weten dat het Fins voorzitterschap alle zeilen bij zal zetten. De vraag is echter of de Raad in zijn geheel vastberaden genoeg is en of wij vastberaden genoeg zijn om dit hard te maken in deze moeilijk tijd van felle concurrentie en mondialisering. De mondialisering is voor ons een uitdaging en wij willen hier werkelijk tegen opgewassen zijn. Wij willen een antwoord geven op de problemen van ons allemaal: wij willen economische groei, maar ook de derde wereld helpen die de steun van Europa hard nodig heeft. Ook willen wij versnelling van de uitbreiding, maar uitbreiding zonder verhoging van de eigen middelen zal in feite onmogelijk zijn."@nl2
"(EL) Senhor Presidente, o programa da Presidência, tal como foi apresentado, parece ser efectivamente positivo, embora não se afaste muito dos programas de outras presidências. O problema está em saber se existe uma verdadeira vontade política em toda a Europa para garantir que a sua evolução seja um êxito. Naturalmente, é positivo o facto de exprimir também a vontade de promover como objectivo a longo prazo a Conferência Intergovernamental que irá colocar as questões institucionais, mas onde se deverá conseguir assegurar a manutenção dos equilíbrios, mas a esse respeito nada foi dito.
Naturalmente que é urgente a reconstrução do Kosovo, a intervenção na parte ocidental dos Balcãs, mas a questão que se coloca é esta: reconhecemos os erros do passado? Tenho a sensação de que a intervenção da Europa nos Balcãs se ficou pelo nível da intervenção e do investimento nas pessoas e não nas instituições. Se não reconhecermos os erros do passado, julgo que não poderemos avançar para o futuro, e devemos dizer que, fundamentalmente, a partir daqui, a questão que se levanta é se, sem recorrer às armas, podemos resolver os problemas relacionados com os desenvolvimentos democráticos. E é isso que importa.
Foi colocada a questão da sede e de Salónica. Neste ponto, gostaria de dizer que a solução pode ser simples e fácil, mas devemos partir do princípio de que estamos a falar de intervenção da Europa. E quando existe um país vizinho – e o mesmo aconteceria, Senhor Comissário, se os problemas fossem na Hungria e tivesse de haver algo semelhante na vizinha Áustria para se fazer uma intervenção correspondente – é preciso saber se isso pode e deve ser benéfico e se os países vizinhos das regiões com problemas podem, de facto, contribuir com a sua experiência do que acontece na região. É assim que esta questão deve ser analisada, isto é, de uma forma política, prática e operacional.
A política de segurança a que se referiu a Presidente constitui, julgo eu, um dos temas mais importantes. Mais uma vez, o que está em causa é a vontade política. Decidimos reduzir a distância entre as proclamações megalómanas e a operacionalidade. Evidentemente, serão utilizados todos os organismos. Temos um percurso que nos mostra que fomos bem sucedidos naqueles casos em que intervieram muitos organismos internacionais. A referência à liberdades e ao espaço de segurança reveste-se de uma enorme importância. Senhora Presidente, vai realizar-se o Conselho de Tampere. Temos de decidir combater as drogas, a criminalidade organizada, a falta de segurança; investir na protecção dos cidadãos e não nos comprometermos com essa parte invisível que constitui a relação entre terrorismo, tráfico de armas, criminalidade organizada, tráfico de materiais nucleares. De um modo geral, a nossa política deve ser, em vez do compromisso com situações de poder estabelecido, a luta contra essas mesmas situações. Só desse modo garantiremos a protecção dos cidadãos.
A demissão da Comissão mostra que não precisamos apenas de instituições, precisamos também de mecanismos de controlo e de uma vontade comum para confiarmos à Comissão Europeia o papel que ela merece, bem como para resolvermos o problema do défice democrático que, em minha opinião, não tem a ver com o Parlamento Europeu, antes reside na relação do próprio Conselho com a Comissão. Devemos regressar aos princípios básicos que exigem uma verdadeira coordenação das políticas económicas e sociais. Temos de alargar a nossa intervenção social, Senhora Presidente. Não bastam as linhas directrizes. Receio que os problemas corram mais depressa do que nós e o modo como procuramos resolvê-los é demasiado burocrático.
Evidentemente, quero felicitar a Presidência finlandesa pelo seu ambicioso programa. Sabemos que a Presidência finlandesa fará o que puder. Numa época difícil de grande concorrência e de globalização, que consideramos como um desafio ao qual queremos efectivamente corresponder, resta saber se o Conselho, no seu conjunto, está decidido e se todos nós estamos decididos a dar resposta aos problemas que são de todos, isto é, a nível do desenvolvimento como do Terceiro Mundo, que na realidade necessita do apoio da Europa, mas também a realizar com êxito um alargamento que, sem um aumento dos recursos próprios, Senhora Presidente, não pode ser substancial."@pt11
"(EL) Herr talman! Ordförandeskapets program ger, i den form som det har presenterats, verkligen ett positivt intryck, även om det inte avviker mycket från tidigare ordförandeskaps program. Frågan är dock om den nödvändiga politiska viljan att snabba på utvecklingen finns i Europa som helhet. Det är naturligtvis positivt att man i programmet sätter upp det långsiktiga målet att få till stånd en regeringskonferens om de institutionella frågorna, och här är det viktigt att balanserna bibehålls, något som inte togs upp över huvud taget.
Naturligtvis är återuppbyggnaden av Kosovo och engagemanget på västra Balkan brådskande, frågan är dock: har vi lärt någonting av misstagen i det förflutna? Jag har känslan av att Europas engagemang på Balkan har hållit sig på det mänskliga och inte på det institutionella planet. Om vi inte lär av misstagen i det förflutna, tror jag inte att vi kommer att kunna komma framåt i framtiden, och vi måste inse att frågan från och med nu i själva verket gäller om vi utan att använda vapen kommer att kunna lösa de frågor som har samband med den demokratiska utvecklingen. Det är det som är det viktiga.
Frågan om Thessaloniki och lokaliseringen av centret togs också upp. Jag skulle vilja säga att lösningen kan vara enkel, men vi måste starta från början när vi talar om ett europeiskt engagemang. När det finns ett grannland – det samma skulle gälla, herr kommissionär, om problemen fanns i Ungern och det skulle behövas någonting i det intilliggande Österrike för ett motsvarande engagemang – är frågan om detta kan och bör utnyttjas och om de länder som ligger intill en problemhärd verkligen har möjlighet att bidra med sin erfarenhet till det som äger rum i regionen. Det är så man måste se på denna fråga, det vill säga såväl ur politisk, praktisk och operativ synvinkel.
Ordföranden tog även upp säkerhetspolitiken, och det är, tror jag, en av de viktigaste frågorna. Återigen hänger det på den politiska viljan. Har vi beslutat oss för att minska avståndet mellan storslagna uttalanden och möjligheten till operationer? Naturligtvis bör vi utnyttja alla organisationer. Erfarenheten visar oss att vi har nått resultat när många internationella organisationer har utnyttjats. Vad som antogs i fråga om ett område av frihet och säkerhet är enormt betydelsefullt. Fru ordförande! Rådsmötet i Tammerfors ligger framför oss. Vi måste besluta oss för att bekämpa narkotika, den organiserade brottsligheten, medborgarnas brist på säkerhet; att öka våra ansträngningar för att skydda medborgarna och inte acceptera den där osynliga sidan som utgör länken mellan terrorism, vapenhandel, organiserad brottslighet och handel med kärnmaterial. Vår politik måste mer generellt vara inriktad på att bekämpa rådande tillstånd i stället för att finna oss i dem. Bara så kan vi säkerställa ett gott skydd för medborgarna.
Kommissionens avgång visar att det inte är tillräckligt bara med lagar, utan att det även behövs kontrollmekanismer och en gemensam vilja om vi skall kunna ge Europeiska kommissionen den roll som den förtjänar, men även om vi skall kunna få bort det demokratiska underskottet, som jag inte ser som ett underskott som har samband med Europaparlamentets roll, utan som jag först och främst ser i förhållandet mellan rådet och kommissionen. Vi måste komma tillbaka till de grundläggande principerna, för att få till stånd en verklig samordning av politiken på det ekonomiska och sociala området. Vi måste öka vårt sociala engagemang, fru ordförande. Det räcker inte med riktlinjerna. Jag är rädd att problemen är snabbare än vad vi är, och att det sätt som vi försöker bemöta dem på är väl byråkratiskt.
Jag vill naturligtvis ge mina komplimanger till det finländska ordförandeskapet för det ambitiösa programmet. Vi vet att det finländska ordförandeskapet kommer att göra sitt allra bästa. Frågan är om rådet som helhet är berett och om vi alla, i en svår tid av hård konkurrens och globalisering, som vi ser som en utmaning och som vi verkligen vill svara upp mot, är beredda att ta itu med de stora problemen, det vill säga dels att få fart på tillväxten, även i tredje världen, som verkligen behöver Europas stöd, men även att snabba på utvidgningen, som utan egna medel, fru ordförande, inte kommer att kunna genomföras."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Giannakou-Koutsikou (PPE)"13,5,2,1,10,3,11,7,9,6
"Yannakou-Koutsikou (PPE)"12
"Γιαννάκου-Κουτσίκου (PPE)"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples