Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-07-21-Speech-3-069"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.19990721.5.3-069"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
"Signor Presidente, signore e signori, vi ringrazio molto per questa discussione che è stata profonda, chiara e in molti casi esauriente e che ha dimostrato, nel complesso, una fiducia aperta verso il nostro lavoro futuro: fiducia aperta perché tutti gli oratori, anche coloro che hanno rivolto critiche alla composizione della Commissione, hanno riconosciuto la necessità di un grande, forte lavoro comune e hanno riconosciuto il fatto che nella collaborazione fra il Parlamento e la Commissione sta il futuro dell'Unione europea. È in noi, è sulla nostra collaborazione che si fonderà la possibilità di uscire dall'attuale crisi, che è stata talmente profonda da ridurre a percentuali minime nella storia politica europea il numero di coloro che si sono recati a votare nelle ultime elezioni. (Applausi) Io credo che, alla fine di questo mandato, saremo anche misurati dal fatto di vedere quanti andranno a votare nelle prossime elezioni, se cioè noi abbiamo ricostruito nei cittadini europei la fiducia nelle Istituzioni di cui siamo responsabili. Questo significa trasparenza, significa tutto un lavoro di pulizia che non è facile da fare; che è facile promettere – e io mi sono impegnato su questo – ma so benissimo che non è facile mantenere. Poc'anzi si richiamava con simpatica ironia il simbolo elettorale con cui mi ero presentato – il simbolo dell'asinello – e mi si invitava alla cocciutaggine: invito che non mi è necessario perché sono cocciuto di natura, però vorrei ricordare che la scelta dell'asinello fu fatta anche leggendo un passo di Leonardo da Vinci che, descrivendo l'asino – non so poi se fosse vero, perché non ne ho le prove – diceva che è un animale strano perché piuttosto che bere acqua sporca l'asino muore di sete. (Applausi) È importante che noi lo prendiamo come simbolo della nostra politica perché è quello che noi dovremo cercare di fare in questo quinquennio. So benissimo che è facile dirlo in questi propositi ma non è altrettanto facile mantenerlo, però il metodo con cui abbiamo costruito la Commissione, onorevole Pöttering, è stato un metodo molto aperto. No, non c'è stata la notte dei lunghi coltelli, non c'è stata nessuna lotta delle investiture e nessuna lotta di confine. Non è stato facile comporre quindici paesi, il nord e il sud, diverse situazioni politiche. Per quanto riguarda il risultato, quando io dico che è «equilibrato», posso benissimo capire che vi siano alcuni paesi in cui vi è scontento, ma questa è la politica: equilibrato significa che le grandi forze presenti nel Parlamento europeo sono fortemente rappresentate come personalità e come grandezza dei portafogli all'interno della Commissione. Io vi pregherei di compiere analisi anche minuziose su questo. Ripeto, per quello che il Trattato di Amsterdam mi permetteva io ho esercitato tutto il potere che mi era attribuito e credo che, alla fine di questo mandato, potremo avere anche metodi ulteriormente avanzati per costruire la Commissione. Vi prego tuttavia di considerare il progresso rispetto ad altre situazioni. Vi prego di considerare il fatto che noi siamo arrivati qui con una Commissione che lavorerà – bene o male, lo vedremo – comunque coesa, capace di intendersi sui programmi comuni e pronta ad affrontare individualmente e collettivamente le proprie responsabilità. Insisto su questo punto perché qui si è parlato molto del modo con cui avverranno le udienze, gli gli interrogatori. Ebbene, io attribuisco grandissima importanza a questo aspetto, come attribuisco grandissima importanza al rapporto dei saggi, però credo anche che questi interrogatori vadano fatti sulla storia dei Commissari, sui loro programmi, e vadano fatti con una grande capacità di approfondimento e di serenità politica perché, a mio giudizio, non possono essere lo strumento per aggiustare dei problemi che si sono aperti in precedenza. Detto questo, io credo che debbano essere approfonditi, debbano essere degli che guardino fino in fondo i problemi della Commissione perché, giustamente, accolgo il monito secondo cui è meglio l'esame preventivo che situazioni successive che mettano in crisi la Commissione. Ho detto poc'anzi, nel mio discorso, che ho chiesto a tutti i Commissari di darmi, sulla loro parola d'onore, le dimissioni in mano qualsiasi evento nuovo capiti, qualsiasi fatto non conosciuto. Io credo che questo strumento sarà usato con serietà, con il senso, però, che si tratta di un problema che coinvolge non solo la responsabilità singola ma anche l'efficienza e la responsabilità di un'intera squadra che è la Commissione, che di fronte a voi si deve presentare come capace di governare per il prossimo quinquennio. È chiaro che noi dobbiamo presentarci come individui, ma dobbiamo presentarci anche come un gruppo che è stato costruito in modo organico, non come singole individualità separate fra di loro. Questo è stato lo sforzo dei mesi scorsi e questo è il tipo di Commissione che vi è stato presentato. Io vi prego di giudicarla in questo modo e, quindi, credo che il voto del 15 settembre sarà un voto di un'importanza enorme. Credo che voi abbiate il diritto di respingere l'intera Commissione e di non ritenerla adatta al grandissimo compito di reggere l'Europa nel prossimo quinquennio, di dare il suo contributo al grande compito che abbiamo di fronte. Ebbene, vi prego di esercitare questo compito nella visione degli interessi comuni europei e non in un ambito, che è assolutamente legittimo nella politica, di interesse particolare. Concludo menzionando ancora un paio di punti che sono stati oggi ricordati e sollevati. In primo luogo, il rapporto dei saggi. Io credo che sia molto importante che abbiamo letto con attenzione il primo e che su questo abbiamo misurato tante delle riflessioni che ho esposto qui al Parlamento nelle tre volte in cui sono venuto. L'influenza di questo rapporto c'è, ma dobbiamo capire che la responsabilità politica del futuro è nostra. Il rapporto dei saggi è un grandissimo strumento, lo dobbiamo leggere e meditare, ma la decisione è un peso nostro, che noi dobbiamo portare, ed è in questo senso che il dialogo fra Parlamento e Commissione assume un aspetto del tutto particolare. In secondo luogo è stato richiamato da più intervenuti il discorso del commercio internazionale, che io non avevo richiamato perché ne parleremo a settembre. Vi posso assicurare che sarà molto importante tenere un equilibrio fra la necessità di libertà del commercio, che è uno dei fondamenti dell'Europa, e la protezione dei grandi diritti, tra cui quello alla salute è un diritto assolutamente fondamentale. È questo il motivo per cui ho messo in rilievo l'esempio della salute per quanto riguarda cibi e medicine come uno dei punti di riferimento della nostra Commissione futura. Ecco, questo è il cammino che noi abbiamo da percorrere, come ha detto l'onorevole Báron Crespo, citando Manzoni: « » ma « », «Avanti, ma con giudizio». La citazione non è tuttavia completa perché c'è un'altra frase. Il Manzoni dice infatti: « », cioè «se puoi», e questo potere è in mano vostra."@it9
lpv:translated text
"Hr. formand, mine damer og herrer, jeg vil gerne takke Dem mange gange for denne forhandling, der har været indgående, klar og i mange tilfælde udtømmende, og som alt i alt har vist en åbenbar tillid til vores kommende arbejde. Der er tale om en åbenbar tillid, fordi alle talerne – også dem, der kritiserede Kommissionens sammensætning – anerkendte, at det er nødvendigt med et stort og stærkt samarbejde, og de anerkendte, at Den Europæiske Unions fremtid afhænger af samarbejdet mellem Parlamentet og Kommissionen. Muligheden for at overvinde den aktuelle krise, der har været så dyb, at antallet af stemmedeltagere ved det seneste valg var lavere end nogensinde før i europæisk politiks historie, beror på os og på vores samarbejde. (Bifald) Jeg tror, at vi ved dette mandats ophør også vil kunne måle os ud fra antallet af personer, som stemmer ved det næste valg, og vi vil således kunne se, om det er lykkedes os at genskabe de europæiske borgeres tillid til de institutioner, vi har ansvaret for. Det betyder, at der skal være gennemsigtighed, og at der er behov for et stort rengøringsarbejde, som ikke er let at udføre, men som er let at love – og det har jeg også lovet – selvom jeg godt ved, at det ikke er let at holde. For lidt siden mindede man mig med venlig ironi om det valgsymbol, jeg præsenterede mig med, nemlig det lille æsel, og man opfordrede mig til at være stædig. Det er noget, man ikke behøver at opfordre mig til, for jeg er stædig af natur. Jeg vil dog gerne gøre opmærksom på, at jeg også valgte det lille æsel, fordi jeg har læst en passage af Leonardo da Vinci, hvor han skriver – jeg ved nu ikke, om det er sandt, for jeg har ingen beviser for det – at æselet er et mærkeligt dyr, for det vil hellere dø af tørst end at drikke snavset vand. (Bifald) Det er vigtigt, at vi bruger det som et symbol på vores politik, for det er det, vi skal forsøge at gøre i denne femårsperiode. Jeg ved godt, at det er let at sige dette i den forbindelse, men at det ikke er lige så let at gøre det. Den metode, som vi anvendte ved Kommissionens sammensætning, hr. Pöttering, var dog en meget åben metode. Nej, der var ikke tale om de lange knives nat, og der var ikke tale om nogen indsættelseskampe eller grænsekampe. Det har ikke været let at sammensætte 15 lande, nord og syd samt forskellige politiske situationer. Med hensyn til resultatet kan jeg godt forstå, at der er utilfredshed i nogle lande, når jeg siger, at Kommissionen er ligevægtigt sammensat, men sådan er politik. Ligevægtigt sammensat betyder jo, at de store politiske kræfter, der er til stede i Europa-Parlamentet, er kraftigt repræsenteret i form af personer og i form af størrelsen på porteføljerne inden for Kommissionen. Jeg vil også gerne bede Dem om at tænke grundigt over dette. Jeg gentager, at jeg, så vidt Amsterdam-traktaten giver mig mulighed for det, har benyttet mig af alle de beføjelser, jeg har fået, og jeg tror, at vi ved dette mandats ophør måske også vil få nogle mere avancerede metoder til Kommissionens sammensætning. Jeg beder Dem dog om at tænke på det fremskridt, der er sket i forhold til andre situationer. Og jeg beder Dem om at tænke på, at vi er kommet her med en Kommission, der trods alt vil arbejde – godt eller dårligt, det får vi at se – på en sammenhængende måde, og som er i stand til at blive enige om de fælles programmer og rede til individuelt og kollektivt at påtage sig deres ansvar. Jeg vil gerne fremhæve dette punkt, for man har talt meget om den måde, høringerne og spørgsmålene skal foregå på. Jeg lægger stor vægt på dette aspekt, ligesom jeg lægger meget stor vægt på Ekspertgruppens beretning, men jeg mener også, at disse spørgsmål skal stilles om kommissærernes baggrund og deres programmer, og at de skal stilles med stor fordybelse og politisk klarhed, for efter min mening kan de ikke være det instrument, der skal løse nogle problemer, som er opstået tidligere. Når det er sagt, mener jeg, at de bør uddybes, og de bør være høringer, hvor man kommer til bunds i Kommissionens problemer, for jeg er selvfølgelig enig i advarselen om, at en forudgående undersøgelse er bedre end nogle efterfølgende situationer, der bringer Kommissionen i krise. Jeg sagde for lidt siden i min tale, at jeg har bedt alle kommissærerne om at give mig deres æresord for, at de vil træde tilbage, uanset hvilken ny begivenhed eller hvilket ukendt problem der skulle indtræffe. Jeg tror, at dette instrument vil blive brugt på en seriøs måde, og i den forstand, at det drejer sig om et problem, som ikke kun har at gøre med den enkeltes ansvar, men også med funktionen af og ansvaret hos hele det hold, som Kommissionen udgør, og som over for Dem skal fremstå som et hold, der er i stand til at stå for ledelsen i den kommende femårsperiode. Det er klart, at vi skal fremstå som enkeltpersoner, men vi skal også fremstå som en gruppe, der er blevet opbygget på en samlet måde, og ikke som enkelte individer, der ikke har noget at gøre med hinanden. Det er det, vi har gjort en indsats for i de sidste par måneder, og det er en sådan Kommission, der er blevet præsenteret for Dem. Jeg beder Dem om at bedømme den på denne måde, og jeg tror således, at afstemningen den 15. september bliver en meget vigtig afstemning. Jeg er af den opfattelse, at De har ret til at forkaste hele Kommissionen og til ikke at finde den egnet til den meget store opgave, det er at styre Europa i den kommende femårsperiode, eller til at give et bidrag til den store opgave, vi står over for. Men jeg beder Dem om at udføre dette hverv under hensyntagen til Europas fælles interesser og ikke med særinteresser – der er helt legitime i politik – for øje. Jeg vil slutte af med at nævne et par punkter til, man har mindet om og taget op i dag. For det første er der Ekspertgruppens beretning. Jeg tror, at det er meget vigtigt, at vi læste den første beretning omhyggeligt, og at vi har brugt den som rettesnor for mange af de bemærkninger, jeg har fremsat her i Parlamentet de tre gange, jeg er kommet her. Denne beretning har en indflydelse, men vi skal forstå, at det politiske ansvar for fremtiden er vores. Ekspertgruppens beretning er et meget væsentligt instrument, som vi skal læse og tænke over, men det påhviler os selv at træffe beslutningerne – det er vores eget ansvar – og det er i den forbindelse, at dialogen mellem Parlamentet og Kommissionen får en helt særlig betydning. For det andet var der flere talere, som var inde på det emne, der hedder den internationale handel, og som jeg ikke kom ind på, fordi vi vil tale om dette til september. Jeg kan forsikre Dem for, at det er meget vigtigt at sørge for en balancegang mellem den nødvendige frie handel, som er et af Europas grundlag, og beskyttelsen af de vigtige rettigheder, hvor retten til sundhed er en absolut grundlæggende rettighed. Det var derfor, at jeg fremhævede eksemplet med sundhed, når det gælder fødevarer og medicin, som et af den kommende Kommissions udgangspunkter. Dette er således den vej, vi skal gå, sådan som hr. Báron Crespo sagde, idet han citerede Manzoni: »Fremad, men med forstandighed«. Citatet er dog ikke fuldstændigt, for der er en sætning til. Manzoni siger nemlig »Fremad, Pedro, hvis du kan«, og denne kunnen er i Deres hænder."@da1
"Herr Präsident, meine Damen und Herren! Ich danke Ihnen sehr für diese eingehende, klare und in vielen Fällen erschöpfende Aussprache, die insgesamt ein offenes Vertrauen in unsere künftige Arbeit gezeigt hat: sämtliche Redner, selbst diejenigen, die mit der Zusammensetzung der Kommission nicht einverstanden waren, haben die Notwendigkeit einer umfassenden und engen Kooperation sowie die Tatsache anerkannt, daß die Zukunft der Europäischen Union vom Zusammenwirken zwischen Parlament und Kommission abhängt. Unsere Zusammenarbeit wird die Grundlage für einen möglichen Ausweg aus der gegenwärtigen Krise bilden, die so gravierend war, daß die Wahlbeteiligung bei den letzten Wahlen auf einen historischen Tiefstand in der politischen Geschichte Europas fiel. (Beifall) Am Ende dieser Amtszeit werden wir meines Erachtens auch danach beurteilt werden, wie hoch die Wahlbeteiligung bei den nächsten Wahlen sein wird, das heißt, ob wir das Vertrauen der europäischen Bürger in die Institutionen, für die wir verantwortlich sind, wiederhergestellt haben. Voraussetzung hierfür ist Transparenz, ist eine umfassende Säuberungsarbeit, die keine einfache Aufgabe sein wird; sie läßt sich leicht versprechen – und ich habe mich dazu verpflichtet –, doch ist mir wohlbewußt, daß die Einhaltung eines solchen Versprechens nicht leicht ist. Vorhin wurde mit liebenswürdigem Spott das Wahlsymbol – ein Eselchen –, unter dem ich angetreten war, in Erinnerung gebracht, und ich wurde aufgefordert, Hartnäckigkeit zu zeigen: eine Aufforderung, die mir gegenüber nicht erforderlich ist, da ich von Natur aus hartnäckig bin. Ich möchte darauf hinweisen, daß für die Wahl des Eselchens auch eine Passage von Leonardo da Vinci ausschlaggebend war, der bei der Beschreibung des Esels – ob dies stimmt, weiß ich nicht, da ich keine Beweise dafür habe – sagte, es handele sich um ein eigenartiges Tier, da der Esel lieber verdurste als verschmutztes Wasser zu trinken. (Beifall) Dies sollte als Symbol für unsere Politik dienen, denn genau darum werden wir uns in den kommenden fünf Jahren bemühen müssen. Ich weiß sehr wohl, daß dies hier leicht gesagt, aber nicht ebenso leicht einzuhalten ist. Bei der Zusammenstellung der Kommission, Herr Poettering, sind wir allerdings sehr offen vorgegangen. Es gab keine Nacht der langen Messer, es fand kein Investiturkampf statt, und es gab keinen Grenzkonflikt. Fünfzehn Länder, Nord und Süd, verschiedene politische Situationen unter einen Hut zu bringen, war keine leichte Aufgabe. Was das Ergebnis anbelangt, so kann ich bestens verstehen, daß in einigen Ländern Unzufriedenheit herrscht, wenn ich von „Ausgewogenheit” spreche, aber so ist eben die Politik: Ausgewogenheit heißt, daß die großen politischen Kräfte im Europäischen Parlament in bezug auf Persönlichkeiten und in bezug auf die Bedeutung der Ressorts innerhalb der Kommission stark vertreten sind. Ich möchte Sie bitten, dies ebenfalls eingehend zu prüfen. Um es nochmals zu sagen: Soweit der Vertrag von Amsterdam es mir erlaubte, habe ich die mir übertragenen Befugnisse voll ausgeübt, und ich denke, daß wir am Ende dieser Amtszeit für die Zusammenstellung der Kommission möglicherweise Verfahren haben werden, die noch ausgefeilter sind. Bitte berücksichtigen Sie jedoch auch, welchen Fortschritt wir gegenüber früheren Situationen erzielt haben. Bedenken Sie bitte, daß wir hier mit einer Kommission angetreten sind, die – schlecht oder recht, wie wir noch sehen werden – jedenfalls als geschlossenes Team arbeiten wird, das in der Lage ist, sich auf gemeinsame Programme zu verständigen, und das bereit sein wird, seine Verantwortungen individuell und kollektiv zu übernehmen. Ich hebe diesen Punkt nachdrücklich hervor, weil hier viel über die Art der Durchführung der Anhörungen, der Hearings, gesprochen wurde. Nun, diesem Aspekt messe ich allergrößte Bedeutung bei, ebenso wie dem Bericht der Weisen, doch muß bei diesen Anhörungen meines Erachtens auch nach dem persönlichen Werdegang der Kommissionsmitglieder und nach ihren Programmen gefragt werden, und es muß möglich sein, dabei in die Tiefe zu gehen und politische Sachlichkeit zu bewahren, denn diese Anhörungen dürfen nicht als Instrument zur Bereinigung von Problemen dienen, die vorher entstanden sind. Bei den Hearings muß man also den Dingen auf den Grund gehen, und die Probleme der Kommission in allen Einzelheiten unter die Lupe nehmen, denn ich nehme die Mahnung durchaus ernst, wonach die Dinge besser vorher geprüft werden sollten, als daß später Situationen entstehen, welche die Kommission in eine Krise stürzen. Wie ich in meinen heutigen Ausführungen schon sagte, habe ich sämtliche Kommissionsmitglieder um ihre ehrenwörtliche Zusicherung gebeten, daß sie, sollte sich irgend etwas Neues ergeben, etwas Unbekanntes auftauchen, zurücktreten werden. Von diesem Instrument wird ein sorgsamer Gebrauch zu machen sein, in dem Bewußtsein allerdings, daß es dabei nicht nur um die Einzelverantwortung geht, sondern auch um die Effizienz und die Verantwortung einer ganzen Mannschaft, wie sie die Kommission darstellt, die sich Ihnen gegenüber als für die kommenden fünf Jahre regierungsfähig präsentieren muß. Selbstverständlich müssen wir uns als Einzelpersonen vorstellen, aber auch als eine kohärente Gruppe, deren Mitglieder nicht losgelöst voneinander agieren. Darauf waren unsere Bemühungen in den vergangenen Monaten gerichtet, und eine derartige Kommission wurde Ihnen heute vorgestellt. Ich bitte Sie, sie in diesem Sinne zu bewerten, und darin liegt meines Erachtens die große Bedeutung des Votums am 15. September. Meiner Meinung nach haben Sie durchaus das Recht, die gesamte Kommission abzulehnen, wenn Sie sie nicht für geeignet halten, die gewaltige Aufgabe der Führung Europas in den kommenden fünf Jahren zu übernehmen und ihren Beitrag zu dem großartigen, von uns zu erfüllenden Auftrag zu leisten. Nur möchte ich Sie bitten, diese Verpflichtung unter Berücksichtigung der gemeinsamen Interessen Europas wahrzunehmen und nicht unter dem Aspekt partikularer Eigeninteressen, der in der Politik durchaus auch legitim ist. Lassen Sie mich abschließend noch einige der heute angesprochenen Punkte erwähnen. Da ist erstens der Bericht der Weisen. Ich halte es für sehr wichtig, daß wir den ersten Bericht aufmerksam gelesen und auf dieser Grundlage eine Vielzahl der Überlegungen angestellt haben, die ich bei meinen bisherigen drei Auftritten vor dem Parlament vorgetragen habe. Dieser Bericht ist nicht ohne Einfluß, doch müssen wir uns darüber im klaren sein, daß wir die politische Verantwortung für die Zukunft tragen. Der Bericht der Weisen ist ein äußerst wichtiges Instrument, wir müssen diesen Bericht lesen und darüber nachdenken, die Entscheidung liegt aber bei uns, und in diesem Sinne erhält der Dialog zwischen Parlament und Kommission eine ganz besondere Bedeutung. Zweitens wurde von mehreren Rednern das Thema Welthandel angesprochen, das ich deswegen nicht erwähnt hatte, weil wir im September darüber sprechen werden. Ich kann Ihnen versichern, daß es sehr wichtig sein wird, ein Gleichgewicht zwischen der notwendigen Freiheit des Handels, die eine der Grundlagen der Europäischen Union bildet, und dem Schutz der elementaren Rechte, unter denen der Gesundheitsschutz ein absolutes Grundrecht darstellt, zu wahren. Daher habe ich als einen der Bezugspunkte unserer künftigen Kommission das Beispiel der Gesundheit hervorgehoben, was Lebens- und Arzneimittel betrifft. Dies ist der Weg, den wir zu gehen haben, und zwar, wie Herr Barón Crespo sagte, der Manzoni zitierte: „ ”, aber „ ”, „Vorwärts, aber mit Verstand”. Das Zitat ist allerdings unvollständig, denn es gibt noch einen weiteren Satz. Manzoni sagt nämlich: „ ”, das heißt „wenn Du kannst”, und ob wir es können, liegt in Ihrer Hand."@de7
". (IT) Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, σας ευχαριστώ πολύ για αυτή την εις βάθος, ξεκάθαρη και σε πολλές περιπτώσεις εξαντλητική συζήτηση που έδειξε ότι υπάρχει γενικά ευρεία εμπιστοσύνη στις μελλοντικές εργασίες μας: ευρεία εμπιστοσύνη αφού όλοι οι ομιλητές, ακόμη και εκείνοι που επέκριναν τη σύνθεση της Επιτροπής, αναγνώρισαν την ανάγκη ενός μεγάλου, ισχυρού κοινού έργου και αναγνώρισαν το γεγονός ότι το μέλλον της Ευρωπαϊκής Ένωσης βρίσκεται στη συνεργασία μεταξύ του Κοινοβουλίου και της Επιτροπής. Από μας, από τη συνεργασία μας θα εξαρτηθεί το αν θα μπορέσουμε να βγούμε από τη σημερινή κρίση, η οποία ήταν τόσο βαθιά που μείωσε τον αριθμό των ψηφοφόρων που προσήλθαν στις κάλπες των τελευταίων εκλογών στα μικρότερα ποσοστά που σημειώθηκαν στην ευρωπαϊκή πολιτική ιστορία. (Χειροκροτήματα) Εγώ πιστεύω ότι, στο τέλος αυτής της θητείας, ένα μέτρο αξιολόγησης του έργου μας θα είναι και το ποσοστό συμμετοχής στις προσεχείς εκλογές, που θα δείξει δηλαδή αν μπορέσαμε να ξαναδώσαμε στους ευρωπαίους πολίτες την εμπιστοσύνη στα θεσμικά όργανα για τα οποία είμαστε υπεύθυνοι. Αυτό σημαίνει διαφάνεια, σημαίνει ένα ολόκληρο έργο εξυγίανσης που δεν είναι εύκολο να γίνει. Είναι εύκολο να το υποσχεθούμε – και εγώ δεσμεύομαι για αυτό – αλλά το ξέρω πολύ καλά ότι δεν είναι εύκολο να τηρήσουμε το λόγο μας. Κάποιος ανέφερε προ ολίγου με διασκεδαστική ειρωνεία το εκλογικό σύμβολο με το οποίο παρουσιάστηκα – το σύμβολο του γαϊδουράκου – και με παρότρυνε να δείξω ξεροκεφαλιά: παρότρυνση που δεν μου χρειάζεται αφού είμαι από τη φύση μου ξεροκέφαλος, θα ήθελα όμως να υπενθυμίσω ότι ένας λόγος για τον οποίον επέλεξα τον γαϊδουράκο ήταν ότι διάβασα ένα απόσπασμα του Λεονάρντο Ντα Βίντσι ο οποίος, περιγράφοντας το γάϊδαρο – δεν ξέρω αν είναι αλήθεια, δεν έχω αποδείξεις – έλεγε ότι είναι παράξενο ζώο γιατί προτιμά να πεθάνει παρά να πιει βρώμικο νερό. (Χειροκροτήματα) Είναι σημαντικό να τον αναγάγουμε σε σύμβολο της πολιτικής μας γιατί ακριβώς αυτό πρέπει να προσπαθήσουμε να κάνουμε στην πενταετία αυτή. Ξέρω καλά ότι είναι εύκολο να το λέω εν προκειμένω, δεν είναι όμως εξίσου εύκολο να το τηρήσω, ωστόσο η μέθοδος με την οποία σχηματίσαμε την Επιτροπή, κ. Pöttering, ήταν μια ιδιαίτερα ανοικτή μέθοδος. Όχι, δεν ήταν η νύχτα των μεγάλων μαχαιριών, δεν έγινε καμία μάχη για τις θέσεις ούτε για τα όρια. Δεν ήταν εύκολο να συμβιβάσουμε δεκαπέντε χώρες, το βορρά και το νότο, διαφορετικές πολιτικές καταστάσεις. Όσον αφορά το αποτέλεσμα, όταν λέω ότι είναι «ισορροπημένο», μπορώ πολύ καλά να καταλάβω ότι υπάρχουν ορισμένες χώρες που έμειναν δυσαρεστημένες, αυτή όμως είναι η πολιτική: ισορροπημένο σημαίνει ότι οι μεγάλες δυνάμεις που υπάρχουν στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο εκπροσωπούνται πλήρως σε επίπεδο προσωπικοτήτων και μεγέθους των χαρτοφυλακίων εντός της Επιτροπής. Θα μπορούσατε να κάνετε και λεπτομερείς αναλύσεις επ"αυτού. Επαναλαμβάνω ότι στο μέτρο που μου το επέτρεπε η Συνθήκη του Άμστερνταμ άσκησα όλη την εξουσία που μου δόθηκε και πιστεύω ότι, στο τέλος αυτής της θητείας, θα μπορέσουμε να έχουμε ακόμη πιο βελτιωμένες μεθόδους για το σχηματισμό της Επιτροπής. Σας ζητώ ωστόσο να λάβετε υπόψη την πρόοδο που επιτεύχθηκε σε σχέση με άλλες καταστάσεις. Σας ζητώ να λάβετε υπόψη σας το γεγονός ότι φθάσαμε εδώ με μια Επιτροπή που θα δουλέψει – καλώς ή κακώς, αυτό θα το δούμε – πάντως με συνοχή, που θα είναι σε θέση να συμφωνεί σε κοινά προγράμματα και έτοιμη να αντιμετωπίσει ατομικά και συλλογικά τις ευθύνες της. Επιμένω στο σημείο αυτό, γιατί πολύς λόγος έγινε εδώ για τον τρόπο που θα γίνουν οι ακροάσεις, οι ερωτήσεις. Εγώ λοιπόν δίνω πολύ μεγάλη σημασία στην πτυχή αυτή, όπως δίνω επίσης πολύ μεγάλη σημασία στην έκθεση των σοφών, ωστόσο πιστεύω επίσης ότι οι ακροάσεις αυτές πρέπει να βασιστούν στο ιστορικό των Επιτρόπων, στα προγράμματά τους και να γίνουν με μεγάλη ικανότητα εμβάθυνσης και πολιτικής ηρεμίας γιατί, κατά τη γνώμη μου, δεν μπορούν να είναι το μέσο ρύθμισης των προβλημάτων που δημιουργήθηκαν προηγουμένως. Πιστεύω ότι πρέπει να εμβαθύνουν, πρέπει να είναι ακροάσεις που να εξετάζουν εις βάθος τα προβλήματα της Επιτροπής ακριβώς γιατί δέχομαι την προειδοποίηση ότι είναι προτιμότερη η προληπτική εξέταση από διαδοχικές καταστάσεις που εκθέτουν την Επιτροπή σε κρίσεις. Είπα πριν από λίγο, στην ομιλία μου, ότι ζήτησα από όλους τους Επιτρόπους να μου δώσουν το λόγο της τιμής τους ότι θα υποβάλουν την παραίτησή τους οποιοδήποτε νέο γεγονός ή άγνωστο περιστατικό και αν συμβεί. Πιστεύω ότι αυτό το μέσο θα χρησιμοποιηθεί με σοβαρότητα, με επίγνωση όμως ότι πρόκειται για ένα πρόβλημα που δεν αφορά μόνο την ατομική ευθύνη, αλλά και την αποδοτικότητα και την ευθύνη μιας ολόκληρης ομάδας όπως είναι η Επιτροπή, η οποία πρέπει να δείξει ενώπιόν σας ότι είναι ικανή να κυβερνήσει για την προσεχή πενταετία. Είναι σαφές ότι πρέπει να παρουσιαστούμε ως άτομα, αλλά πρέπει επίσης να παρουσιαστούμε και ως ομάδα που σχηματίστηκε οργανικά, όχι ως μεμονωμένες προσωπικότητες ξεχωριστές μεταξύ τους. Αυτή ήταν η προσπάθεια των περασμένων μηνών και αυτό είναι το είδος της Επιτροπής που σας παρουσίασα. Σας ζητώ να την κρίνετε με αυτόν τον τρόπο και συνεπώς πιστεύω ότι η ψηφοφορία της 15ης Σεπτεμβρίου θα είναι μια ψηφοφορία τεράστιας σημασίας. Πιστεύω πως έχετε το δικαίωμα να απορρίψετε ολόκληρη την Επιτροπή και να κρίνετε ότι δεν είναι κατάλληλη για την ύψιστη αποστολή της διακυβέρνησης της Ευρώπης για την προσεχή πενταετία, για να συμβάλει και αυτή στη σπουδαία αποστολή που έχουμε μπροστά μας. Σας ζητώ λοιπόν να ασκήσετε αυτή την αποστολή λαμβάνοντας υπόψη τα ευρωπαϊκά κοινά συμφέροντα και όχι με βάση το ιδιαίτερο συμφέρον, παρότι είναι απολύτως θεμιτό στην πολιτική. Ολοκληρώνοντας, θα ήθελα ακόμη να αναφερθώ σε δυο σημεία που επισημάνθηκαν και εθίγησαν σήμερα. Κατά πρώτο λόγο, την έκθεση των σοφών. Πιστεύω πως είναι πολύ σημαντικό το γεγονός ότι διαβάσαμε την πρώτη έκθεση με μεγάλη προσοχή και σε αυτή βασίσαμε πολλούς από τους προβληματισμούς που εξέθεσα εδώ στο Κοινοβούλιο τις τρεις φορές που ήρθα. Η επίδραση αυτής της έκθεσης είναι αναμφισβήτητη, πρέπει όμως να καταλάβουμε ότι σε μας ανήκει η πολιτική ευθύνη για το μέλλον. Η έκθεση των σοφών αποτελεί σημαντικότατο μέσο, πρέπει να τη διαβάσουμε και να προβληματιστούμε, η απόφαση όμως είναι δικό μας βάρος, που εμείς πρέπει να σηκώσουμε, και ακριβώς στο πλαίσιο αυτό ο διάλογος μεταξύ Κοινοβουλίου και Επιτροπής προσλαμβάνει μια εντελώς ιδιαίτερη σημασία. Κατά δεύτερον, πολλοί ομιλητές αναφέρθηκαν στο θέμα των διεθνών συναλλαγών, στο οποίο εγώ δεν αναφέρθηκα επειδή θα το εξετάσουμε το Σεπτέμβριο. Μπορώ να σας διαβεβαιώσω ότι είναι πολύ σημαντικό να διατηρήσουμε μια ισορροπία μεταξύ της ανάγκης ελευθερίας του εμπορίου, που είναι ένα από τα θεμέλια της Ευρώπης, και της προστασίας των μεγάλων δικαιωμάτων, μεταξύ των οποίων το δικαίωμα της υγείας είναι απολύτως θεμελιώδες. Και αυτός είναι ο λόγος για τον οποίον επισήμανα το παράδειγμα της υγείας όσον αφορά τα τρόφιμα και τα φάρμακα ως ένα από τα σημεία αναφοράς της μελλοντικής Επιτροπής μας. Αυτή είναι λοιπόν η διαδρομή που πρέπει να ακολουθήσουμε. Όπως είπε και ο κ. Barón Crespo, παραθέτοντας ένα απόσπασμα του Manzoni: « » αλλά « », «Εμπρός, αλλά με φρόνηση». Ωστόσο, το απόσπασμα δεν είναι πλήρες, υπάρχει ακόμη μία φράση. Ο Manzoni λέει ουσιαστικά: « », δηλαδή «αν μπορείς», και αυτή η δύναμη βρίσκεται στα χέρια μας."@el8
". (IT) Mr President, ladies and gentlemen, thank you very much for this debate, which has been in-depth, clear and in many cases, extremely comprehensive and which has mostly demonstrated open confidence in our future work. I say open confidence because all those who spoke, even those who criticised the composition of the Commission, acknowledged the need to work closely together in a major, intense undertaking and recognised the fact that the future of the European Union lies in collaboration between the Parliament and the Commission. It is we and our collaboration which will form the basis for the way out of the current crisis, a crisis so serious as to reduce the number of voters who turned out at the last elections to among the lowest proportions in European political history. (Applause) I believe that, at the end of this mandate, one gauge of our success will be the numbers who vote in the next elections. That will show whether we have managed to restore the faith of the citizens of Europe in the Institutions for which we are responsible. This means transparency, a whole cleaning up operation which will not be easy to conduct. It is easy to promise – and I have committed myself fully on this matter – but I also know very well that it is not an easy promise to keep. A little while ago the electoral symbol for my candidacy – a little donkey – was invoked with charming irony, and I was invited to be stubborn, an invitation which was unnecessary as I am pig-headed by nature. However, I would like remind you that I was prompted to choose the donkey while reading a passage from Leonardo da Vinci, in which, while he is describing the donkey – although I cannot vouch for the truth of the statement for lack of proof – he said that the donkey is a strange animal because rather than drink dirty water it will die of thirst. (Applause) It is important for us to take the donkey as the symbol of our politics because, in this five-year term, we must try to do likewise. I am perfectly aware that it is easy to make these resolutions but that it is not so easy to keep them, but the method we used to build the Commission, Mr Poettering, was a very open one. There was no night of long knives, no investiture struggle and no border fighting. It was not an easy task to bring together fifteen countries, north and south, and diverse political situations. As for the result, when I say ‘balanced’ we know full well that there is discontent in some countries, but that is politics: balanced means that the major forces present in the European Parliament are very well represented in terms of personality and portfolio size in the Commission. You can analyse the composition of the Commission in as much detail as you like. I repeat, within the bounds of the Treaty of Amsterdam, I have taken full advantage of all the power conferred on me, and I believe that one improvement at the end of this mandate may be more advanced ways of forming the Commission. Nevertheless, please consider the progress made with regard to other areas. Please consider the fact that we have arrived here with a Commission which will work hard – well or not so well, we will see – whatever the case, which is able to agree on common programmes and the Members of which are ready to face their responsibilities, individually and collectively. I reiterate this point because there has been a great deal of discussion regarding the manner in which we will conduct the audiences, hearings and inquiries. I attach very great importance to this aspect of things, as I attach very great importance to the Wise Men"s report, but I also believe that these inquiries must be made into the history of the Commissioners and their programmes, and must be carried out in great depth and with political serenity as, in my opinion, they cannot be the tool to regulate problems which occurred in the past. Having said this, I believe that they must be explored in more depth and that there must be hearings which go right to the bottom of the Commission"s problems, because, and I am right to do so, I have taken on board the warning that prevention is preferable to the Commission being subsequently thrown into crisis. Earlier today, in my address, I said that I have asked all the Commissioners to give me their word of honour that they would resign should any new event take place or should there be any hidden fact. I believe that this tool will not be used lightly, but with the sense, however, that the problem in question involves not only individual responsibility but also the efficiency and responsibility of the entire Commission team which must present itself to you as capable of governing for the next five years. Clearly, we have to present ourselves as individuals, but we must also present ourselves as an organically composed group, not as distinct individuals which are separate from each other. This has been the endeavour of the past few months and this is the type of Commission which has been introduced to you. Please assess it in this way. Therefore, I consider that the vote on 15 September will be enormously important. I believe that you have the right to reject the entire Commission and consider it inadequate for the great task of leading Europe in the next five year period and making its contribution to the great task before us. Well then, I invite you to perform this task according to the vision of European common interest, and not in a context, although absolutely legitimate in politics, of individual interest. I will conclude by returning to a couple of points which have been recalled and raised today. Firstly, the Wise Men"s report. I believe that it is very important for us to have read the first of these carefully and to have measured against it many of the thoughts which I have expounded to the Parliament on the three occasions in which I have come here. This report does exert an influence, but we have to understand that the political responsibility of the future is our own. The Wise Men"s report is a wonderful instrument, and we must read it and reflect upon it, but the decision is ours alone to make and its consequences ours to bear, and it is in this sense that the dialogue between Parliament and the Commission takes on a completely different dimension. Secondly, several speakers have invoked the question of international trade, which I did not bring up because it will be discussed in September. I can assure you that it will be very important to maintain a balance between the need for free trade, which is one of the foundation stones of Europe, and the protection of important rights, including the fundamental health rights. This is the reason why I have highlighted the example of health with regard to food and medicine as one of the benchmarks for the our future Commission. There you are. This is the path we have to follow. As Mr Barón Crespo said, quoting Manzoni: ‘ ’ but ‘ ’, ‘Go on, carefully’. The quotation is not complete, however, because there is another sentence. In fact, Manzoni says: ‘ ’, that is ‘Go on, Pedro, if you can’, and this power to move forward is in your hands."@en3
"Señor Presidente, Señorías, les agradezco muy sinceramente este debate que ha sido profundo, claro y, en muchos casos, exhaustivo y que, en su conjunto, ha puesto de manifiesto una amplia confianza en nuestro futuro trabajo: una amplia confianza porque todos los oradores, incluso los que han dirigido críticas a la composición de la Comisión, han reconocido la necesidad de un gran y sólido trabajo en común, así como el hecho de que el futuro de la Unión Europea se asienta en la colaboración entre el Parlamento y la Comisión. Es sobre nosotros y nuestra colaboración que reposará la posibilidad de salir de la crisis actual que ha sido tan profunda que ha reducido a porcentajes mínimos en la historia política europea el número de aquellos que fueron a votar en las últimas elecciones. (Aplausos) Creo que, al final de este mandato, se nos medirá por el hecho de ver cuántos irán a votar en los próximos comicios, esto es, si hemos devuelto a los ciudadanos europeos la confianza en las Instituciones de las cuales somos responsables. Esto implica transparencia, implica todo un trabajo de limpieza que no es fácil realizar; que es fácil prometer -y yo he asumido este compromiso- pero que sé perfectamente que no es fácil mantener. Hace unos momentos se recordaba con simpática ironía el emblema electoral con el que me presenté -el emblema del burro- y se me invitaba a la tozudez: una invitación que no necesito porque soy tozudo por naturaleza; sin embargo, quiero recordar que la elección del burro se hizo también leyendo un pasaje de Leonardo da Vinci que, al describir al burro -no sé si es verdad, porque no tengo pruebas- decía que es un animal extraño, ya que es capaz de morir de sed antes que de beber agua sucia. (Aplausos) Es importante que lo adoptemos como emblema de nuestra política, porque es lo que deberíamos tratar de hacer en estos cinco años. Sé muy bien que es fácil decirlo en estos propósitos, pero no es igual de fácil mantenerlo; sin embargo, el sistema con el cual hemos construido a la Comisión, señor Pöttering, fue un sistema muy abierto. No, no existió ninguna noche de los cuchillos largos, no hubo ninguna lucha por las investiduras y ninguna lucha fronteriza. No fue fácil poner de acuerdo a quince Estados, el Norte y el Sur, situaciones políticas diferentes. Por lo que respecta al resultado, cuando digo que es «equilibrado», entiendo perfectamente que hayan algunos Estados en los que hay descontento, pero esto es la política: equilibrado significa que las grandes fuerzas presentes en el Parlamento Europeo están fuertemente representadas en la Comisión tanto por las personalidades como por la importancia de las carteras. Les ruego que hagan un análisis, incluso minucioso, de esto. Repito, en virtud de lo que me permitía el Tratado de Amsterdam, ejercí todo el poder que se me atribuía y creo que, al final de este mandato, podremos disponer de métodos más avanzados para construir a la Comisión. Les ruego, no obstante, que evalúen los progresos realizados respecto a otras situaciones. Les ruego que consideren el hecho de que hemos llegado aquí con una Comisión que por encima de todo trabajará -bien o mal, ya lo veremos- cohesionada y capaz de ponerse de acuerdo en los programas comunes y dispuesta a asumir individual y colectivamente sus responsabilidades. Insisto en esto porque aquí se ha hablado mucho de la forma en que se celebrarán las audiencias, los «hearings», los exámenes. Pues bien, atribuyo una extraordinaria importancia a este aspecto, así como al informe de los Sabios, pero creo asimismo que estos exámenes han de hacerse sobre la historia de los Comisarios y sus programas y han de hacerse con una gran capacidad de profundización y de serenidad política, porque, a mi entender, no pueden servir de instrumento para arreglar problemas que surgieron anteriormente. Dicho esto, creo que deben ser profundos, deben ser unos que examinen hasta el fondo los problemas de la Comisión porque, justamente, acepto la advertencia de que es mejor el examen previo que situaciones posteriores que pongan en dificultad a la Comisión. En mi discurso decía que he pedido a todos los Comisarios que me presenten su dimisión si salta algún nuevo caso, cualquier caso no conocido. Creo que este instrumento se empleará con seriedad, sabiendo, sin embargo, que se trata de un problema que implica no solo la responsabilidad de cada uno, sino también la eficacia y la responsabilidad de todo un equipo, la Comisión, que debe demostrarles que es capaz de gobernar durante los próximos cinco años. Está claro que debemos presentarnos como personas, pero también como un grupo que se ha creado de forma orgánica, no como individualidades particulares separadas entre sí. Éste fue el esfuerzo de los meses pasados y éste es el tipo de Comisión que les ha sido presentado. Les ruego que la juzguen de este modo y, en consecuencia, creo que la votación del 15 de septiembre será una votación sumamente importante. Considero que ustedes tienen derecho a rechazar a toda la Comisión y de no considerarla apta para la extraordinaria tarea de regir a Europa en los próximos cinco años y de contribuir a la gran tarea que tenemos ante nosotros. Por ello, les ruego que cumplan esta tarea en función de los intereses comunes europeos y no desde un cálculo, perfectamente legítimo en política, de intereses particulares. Y termino mencionado un par de puntos que hoy se han mencionado y planteado. En primer lugar, el informe de los Sabios. Creo que es muy importante que hayan leído con atención el primero y que en base al mismo hayan sopesado muchas de las reflexiones que expuse aquí en el Parlamento las tres veces que he comparecido. La influencia de este informe es clara, pero debemos darnos cuenta de que la responsabilidad política del futuro es nuestra. El informe de los Sabios es un instrumento de gran alcance, debemos leerlo y meditar sobre él, pero la decisión es un peso que debemos soportar nosotros, y es en este sentido que el diálogo entre el Parlamento y la Comisión adquiere una importancia extraordinaria. En segundo lugar, muchos oradores han recordado el tema del comercio internacional que yo no mencioné porque hablaremos de él en septiembre. Les puedo asegurar que será muy importante mantener un equilibrio entre la necesidad de libertad del comercio, que es una se las bases de Europa, y la protección de los grandes derechos, entre los cuales el derecho a la salud es un derecho fundamental. Éste es el motivo por el cual he hecho hincapié en el ejemplo de la salud en lo que a los alimentos y medicamentos se refiere, como uno de los vectores de nuestra futura Comisión. Éste es el camino que debemos andar, como decía el Sr. Barón Crespo citando a Manzoni: «Adelante, con juicio». La cita, sin embargo, no es completa, porque hay otra frase. Manzoni dice: «Adelante, Pedro, si puedes». Y este poder está en sus manos."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, kiitän teitä suuresti tästä keskustelusta, joka on ollut syvällinen, selkeä ja monessa suhteessa kattava ja jossa on yleisesti ottaen osoitettu tulevaa työskentelyämme kohtaan avointa luottamusta: avointa luottamusta, koska kaikki puhujat, myös komission kokoonpanoa kritisoineet, tunnustivat tarpeen tehdä merkittävää, tarmokasta yhteistyötä sekä sen, että Euroopan unionin tulevaisuus on parlamentin ja komission yhteistyössä. Riippuu meistä ja meidän yhteistyöstämme, voitammeko tämänhetkisen kriisin, joka on niin vaikea, että sen vuoksi viime vaalien äänestysvilkkaus laski ennätysalhaiselle tasolle Euroopan poliittisessa historiassa. (Suosionosoituksia) Minä luulen, että tämän toimikauden lopussa meitä arvioidaan myös sen perusteella, kuinka monet käyvät äänestämässä seuraavissa vaaleissa, eli siis sen perusteella, onko meidän onnistunut palauttaa Euroopan kansalaisten luottamus vastuullamme oleviin toimielimiin. Tämä merkitsee avoimuutta ja todellista suursiivousta, jota ei ole helppo tehdä: sitä koskevia lupauksia on helppo antaa – ja minä olen antanut niitä – mutta tiedän hyvin, että lupauksia ei ole helppo pitää. Hetki sitten viitattiin sympaattisen ironisesti käyttämääni vaalisymboliin – pikku aasiin – ja minua kehotettiin itsepäisyyteen: se oli tarpeetonta, sillä olen luonteeltani itsepäinen, mutta haluaisin muistuttaa, että pikku aasin valinta perustui myös erääseen Leonardo da Vincin kirjoitukseen, jossa hän kuvasi aasia – en tiedä, onko tämä totta, koska minulla ei ole siitä todisteita – kummalliseksi eläimeksi, joka ennemmin kuolee janoon kuin juo likaista vettä. (Suosionosoituksia) On tärkeää, että me otamme aasin politiikkamme symboliksi, koska juuri tuohon meidän on pyrittävä tällä viisivuotiskaudella. Tiedän hyvin, että näitä sanoja on helppo esittää, mutta niitä ei ole yhtä helppo pitää, mutta tapa, jolla olemme koonneet komission, parlamentin jäsen Poettering, on ollut hyvin avoin. Ei, mitään sisäisiä kamppailuja, arvovaltataisteluja tai kiistoja rajanvedosta ei ole ollut. Ei ollut helppo sovittaa yhteen 15: tä maata, pohjoista ja etelää ja erilaisia poliittisia tilanteita. Mitä tulee lopputulokseen, kun minä sanon sen olevan ”tasapainoinen”, saatan hyvin ymmärtää, että joissakin maissa ollaan tyytymättömiä, mutta tätä on politiikka: tasapaino merkitsee sitä, että Euroopan parlamentin vahvat voimat ovat hyvin edustettuina henkilötasolla ja merkittävien salkkujen haltijoina komissiossa. Pyytäisin teitä pohtimaan tätä hyvin tarkkaan. Toistan, että olen käyttänyt kaikkia Amsterdamin sopimuksen minulle antamia valtuuksia, ja uskon, että tämän toimikauden päättyessä meillä saattaa olla vieläkin parempia tapoja komission rakentamista varten. Pyydän teitä kuitenkin ottamaan huomioon kehityksen muissa yhteyksissä. Pyydän teitä ottamaan huomioon sen, että edessänne on komissio, joka työskentelee joko hyvin tai huonosti, se jää nähtäväksi – mutta joka on joka tapauksessa yhtenäinen, kykenevä sopimaan yhteisistä ohjelmista ja valmis kantamaan yksilöinä ja kollektiivisesti oman vastuunsa. Korostan tätä seikkaa, koska täällä on puhuttu paljon siitä, miten kuulemiset eli kyselytilaisuudet tullaan toteuttamaan. Minä pidän tätä hyvin tärkeänä asiana, samoin kuin asiantuntijaryhmän kertomusta, mutta uskon myös, että näissä kyselytilaisuuksissa on tutkittava komission jäsenten taustaa, heidän ohjelmiaan, ja niissä edellytetään suurta syventymiskykyä ja poliittista tasapainoa, koska minun mielestäni ne eivät voi olla väline aiemmin avoimeksi jääneiden ongelmien ratkaisemiseksi. Tämän sanottuani totean uskovani, että niistä on tehtävä perinpohjaisempia, niiden on oltava kuulemisia, joissa tarkastellaan perusteellisesti komission ongelmia, koska otan toki vaarin opetuksesta, että on parempi tutkia asiat etukäteen kuin joutua tilanteeseen, jossa komissiossa vallitsee kriisi. Sanoin hetki sitten puheenvuorossani, että olen pyytänyt kaikkia komission jäseniä antamaan minulle kunniasanansa siitä, että he pyydettäessä eroavat minkä tahansa uuden asiainkäänteen tai aiemmin tuntemattoman seikan noustessa esiin. Uskon, että tätä välinettä tullaan käyttämään hyvin harkiten, mutta kuitenkin ottaen huomioon, että kyseessä oleva ongelma ei koske ainoastaan henkilökohtaista vastuuta vaan myös koko sen joukkueen tehokkuutta ja vastuuta, josta koostuu komissio, jonka on teidän edessänne kyettävä osoittamaan kykenevänsä vastaamaan hallinnosta seuraavien viiden vuoden ajan. On selvää, että meidän on esiinnyttävä yksilöinä, mutta meidän on myös esiinnyttävä ryhmänä, joka muodostaa kokonaisuuden, ei yksittäisten, erillisten yksilöiden joukkoa. Tätä varten on ponnisteltu viime kuukausina, ja tällainen komissio teille on esitelty. Pyydän teitä näkemään sen sellaisena, ja uskon siis, että 15. syyskuuta toimitettava äänestys tulee olemaan valtavan tärkeä. Katson, että teillä on oikeus hylätä koko komissio ja pitää sitä sopimattomana hoitamaan sitä valtavaa tehtävää, joka Euroopan johtaminen seuraavan viisivuotiskauden aikana on, ja antamaan oman panoksensa siinä suuressa tehtävässä, joka meillä on edessämme. Pyydän teitä tätä tehtävää tehdessänne ottamaan huomioon Euroopan yhteiset edut eikä – mikä on aivan luvallista politiikassa – vain erityisetuja. Päätän puheeni mainitsemalla vielä muutaman seikan, jotka on tänään palautettu mieliin ja nostettu esille. Ensinnäkin asiantuntijakertomuksen. Minusta on hyvin tärkeää, että olemme lukeneet huolellisesti ensimmäisen kertomuksen ja perustaneet sen varaan monet niistä pohdinnoista, joita olen esitellyt parlamentissa näinä kolmena kertana, kun olen ollut täällä. Tällä kertomuksella on vaikutuksensa, mutta meidän on ymmärrettävä, että meillä on vastuu tulevasta politiikasta. Asiantuntijakertomus on erittäin merkittävä väline, meidän on luettava ja pohdittava sitä, mutta meidän on kannettava vastuu päätöksestä, ja tässä mielessä parlamentin ja komission välinen vuoropuhelu saa aivan erityisen merkityksen. Toiseksi useampi puhuja on viitannut kansainvälistä kauppaa koskevaan keskusteluun, jota minä en maininnut, koska puhumme siitä syyskuussa. Voin vakuuttaa teille, että on erittäin tärkeää säilyttää tasapaino välttämättömän vapaan kaupan, joka on yksi Euroopan peruspilareista, ja tärkeiden oikeuksien, joiden joukossa oikeus terveyteen on ehdottoman keskeinen, suojelemisen välillä. Tästä syystä olen korostanut elintarvikkeisiin ja lääkkeisiin liittyvää terveyttä eräänä tulevalle komissiollemme tärkeänä asiassa. Tämä on siis se tie, jolle meidän on lähdettävä, kuten Báron Crespo sanoi Manzonia lainaten: ” ” mutta ” ” (”Eteenpäin, mutta viisaasti”). Lainaus ei kuitenkaan ole täydellinen, koska siihen liittyy toinen lause. Manzoni sanoo myös: ” ”, eli ”jos pystyt”, ja teillä on siihen valtuudet."@fi5
"Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, je vous remercie beaucoup pour cette discussion profonde, claire et souvent exhaustive. Dans l'ensemble, une confiance ouverte vis-à-vis de notre futur travail en ressort: une confiance ouverte car tous les orateurs, même ceux qui ont critiqué la composition de la Commission, ont reconnu la nécessité d'effectuer un travail commun vaste et profond. Ils ont reconnu aussi que l'avenir de l'Union européenne dépend de la collaboration entre le Parlement et la Commission. La possibilité de sortir de la crise actuelle dépend de nous, de notre collaboration. La gravité de cette crise a même influencé les électeurs au cours des dernières élections: jamais, dans l'histoire politique, le taux de participation aux élections n'a été aussi bas. (Applaudissements) Je pense qu'à la fin de ce mandat, le taux de participation aux prochaines élections constituera notre évaluation; nous découvrirons donc si nous aurons rétabli la confiance des citoyens européens dans les institutions dont nous sommes responsables. La transparence est dès lors de rigueur, ainsi qu'un travail de nettoyage plutôt difficile à effectuer. Promettre cela est facile – et je me suis engagé à cet égard – mais je sais pertinemment que tenir cette promesse n'est pas facile. Il y a peu, un député a rappelé avec une sympathique ironie quel était le symbole électoral sous lequel je m'étais présenté – un petit âne – et l'on m'a invité à faire preuve d'entêtement. Cette invitation n'est pas nécessaire car je suis têtu de nature. Je tiens toutefois a rappeler que le choix du petit âne a aussi été dicté par la lecture d'un passage de Léonard de Vinci qui décrivait l'âne comme un animal étrange parce que, plutôt que de boire de l'eau sale, il préférait mourir de soif – je ne sais pas si c'est la vérité car je n'en ai aucune preuve. (Applaudissements) Le choix de cet animal comme symbole de notre politique est important car il représente ce que nous devrons tenter de faire durant les cinq années à venir. Je le sais bien, il est facile de l'affirmer en ce moment, mais il n'est pas aussi facile de tenir ses engagements, cependant, M. Pöttering, nous avons construit la Commission selon une méthode très ouverte. Non, il n'y a eu aucune nuit des longs couteaux, aucune querelle des investitures et aucune lutte en matière de frontière. Mettre d'accord 15 pays, le nord et le sud, diverses situations politiques, n'a pas été chose aisée. Quant au résultat, je l'estime «équilibré». Je conçois fort bien que certains pays sont mécontents, mais c'est la politique: «équilibré» signifie que les grandes forces présentes dans le Parlement européen sont largement représentées en termes de personnalités et de grandeur de portefeuilles au sein de la Commission. Je vous prierais d'examiner minutieusement ceci. Je le répète, j'ai exercé tout le pouvoir qui m'était attribué aux termes du traité d'Amsterdam et je crois que, à la fin de ce mandat, nous pourrons disposer de méthodes encore plus avancées pour construire la Commission. Je vous prie toutefois de considérer le progrès par rapport à d'autres situations. Je vous demande de considérer le fait que nous sommes venus ici avec une Commission qui travaillera, bien ou mal, nous le verrons, mais de toute manière dans un esprit de cohésion, avec une Commission capable de s'entendre sur des programmes communs et prête à assumer, de manière individuelle ou collective, ses propres responsabilités. J'insiste sur ce point car nous avons beaucoup parlé dans cette enceinte de la manière dont se dérouleront les auditions, les les interrogatoires. Eh bien, cet aspect revêt pour moi une très grande importance, tout comme le rapport des sages, mais je crois aussi que ces interrogatoires doivent se concentrer sur l'histoire des commissaires, sur leurs programmes, et qu'ils doivent témoigner d'un approfondissement et d'une sérénité politique importants car, à mon avis, ils ne peuvent constituer l'instrument destiné à régler des problèmes apparus précédemment. Ceci dit, ils doivent, selon moi, être approfondis, ils doivent examiner en profondeur les problèmes de la Commission car, justement, je suis le conseil selon lequel il vaut mieux prévenir que guérir des situations pouvant mener à une crise de la Commission. J'ai dit il y a peu, dans mon discours, avoir demandé à tous les commissaires de me garantir personnellement qu'ils démissionneront si un événement nouveau, un fait inconnu venait à survenir. Cette mesure ne sera pas, je pense, utilisée à la légère, gardant à l'esprit qu'il s'agit d'un problème concernant non seulement la responsabilité individuelle mais aussi l'efficacité et la responsabilité d'une équipe entière, à savoir la Commission, qui doit vous démontrer sa capacité à gouverner durant ces cinq prochaines années. Une chose est claire, nous devons nous présenter en tant qu'individus, mais nous devons nous présenter aussi en tant que groupe construit de façon organique, et non pas comme des individualités distinctes séparées les unes des autres. Tel a été le but de nos efforts au cours des derniers mois et tel est le type de Commission que nous vous avons présenté. Je vous invite à la juger ainsi; et je crois que le vote du 15 septembre aura une importance énorme. Vous avez, je pense, le droit de rejeter la Commission entière et de ne pas la considérer apte à remplir l'énorme tâche qui consiste à diriger l'Europe au cours des cinq années à venir, à contribuer au travail qui nous attend. Eh bien, je vous prie de vous prononcer en veillant aux intérêts communs européens et non pas en privilégiant les intérêts particuliers, ce qui est tout à fait légitime en politique. Pour conclure, j'aborderai encore deux points rappelés et soulevés aujourd'hui. D'abord, le rapport des sages. Il est très important, d'après moi, que nous ayons lu le premier avec attention et que, sur cette base, nous ayons mesuré les réflexions que j'ai exprimées devant ce Parlement au cours de mes trois visites. Ce rapport a une réelle influence, mais il nous faut comprendre que c'est à nous que revient la responsabilité politique de l'avenir. Le rapport des sages constitue un instrument très important. Nous devons le lire et réfléchir à son contenu. La décision est toutefois un poids qui nous revient, que nous devons porter, et c'est pourquoi le dialogue entre le Parlement et la Commission revêt un aspect tout à fait particulier. Le second point a été rappelé par plusieurs intervenants, à savoir le commerce international, question que je n'avais pas soulevée parce que nous en parlerons en septembre. Il sera très important, je puis vous le garantir, de maintenir un équilibre entre la liberté nécessaire du commerce, qui est l'un des fondements de l'Europe, et la protection des droits primordiaux, dont celui de la santé, absolument fondamental. Voilà pourquoi j'ai mis en avant l'exemple de la santé en matière de nourriture et de médicaments qui représente un des points de référence de notre prochaine Commission. Voilà, tel est le chemin que nous avons à parcourir. Comme l'a dit M. Barón Crespo, en citant Manzoni: « » mais « », ce qui signifie: Allez-y, mais avec bon sens. La citation n'est toutefois pas complète parce qu'il manque une phrase. Manzoni disait en effet: « », à savoir «si tu peux», et ce pouvoir est entre vos mains."@fr6
". (IT) Mr President, ladies and gentlemen, thank you very much for this debate, which has been in-depth, clear and in many cases, extremely comprehensive and which has mostly demonstrated open confidence in our future work. I say open confidence because all those who spoke, even those who criticised the composition of the Commission, acknowledged the need to work closely together in a major, intense undertaking and recognised the fact that the future of the European Union lies in collaboration between the Parliament and the Commission. It is we and our collaboration which will form the basis for the way out of the current crisis, a crisis so serious as to reduce the number of voters who turned out at the last elections to among the lowest proportions in European political history. (Applause) I believe that, at the end of this mandate, one gauge of our success will be the numbers who vote in the next elections. That will show whether we have managed to restore the faith of the citizens of Europe in the Institutions for which we are responsible. This means transparency, a whole cleaning up operation which will not be easy to conduct. It is easy to promise – and I have committed myself fully on this matter – but I also know very well that it is not an easy promise to keep. A little while ago the electoral symbol for my candidacy – a little donkey – was invoked with charming irony, and I was invited to be stubborn, an invitation which was unnecessary as I am pig-headed by nature. However, I would like remind you that I was prompted to choose the donkey while reading a passage from Leonardo da Vinci, in which, while he is describing the donkey – although I cannot vouch for the truth of the statement for lack of proof – he said that the donkey is a strange animal because rather than drink dirty water it will die of thirst. (Applause) It is important for us to take the donkey as the symbol of our politics because, in this five-year term, we must try to do likewise. I am perfectly aware that it is easy to make these resolutions but that it is not so easy to keep them, but the method we used to build the Commission, Mr Poettering, was a very open one. There was no night of long knives, no investiture struggle and no border fighting. It was not an easy task to bring together fifteen countries, north and south, and diverse political situations. As for the result, when I say ‘balanced’ we know full well that there is discontent in some countries, but that is politics: balanced means that the major forces present in the European Parliament are very well represented in terms of personality and portfolio size in the Commission. You can analyse the composition of the Commission in as much detail as you like. I repeat, within the bounds of the Treaty of Amsterdam, I have taken full advantage of all the power conferred on me, and I believe that one improvement at the end of this mandate may be more advanced ways of forming the Commission. Nevertheless, please consider the progress made with regard to other areas. Please consider the fact that we have arrived here with a Commission which will work hard – well or not so well, we will see – whatever the case, which is able to agree on common programmes and the Members of which are ready to face their responsibilities, individually and collectively. I reiterate this point because there has been a great deal of discussion regarding the manner in which we will conduct the audiences, hearings and inquiries. I attach very great importance to this aspect of things, as I attach very great importance to the Wise Men"s report, but I also believe that these inquiries must be made into the history of the Commissioners and their programmes, and must be carried out in great depth and with political serenity as, in my opinion, they cannot be the tool to regulate problems which occurred in the past. Having said this, I believe that they must be explored in more depth and that there must be hearings which go right to the bottom of the Commission"s problems, because, and I am right to do so, I have taken on board the warning that prevention is preferable to the Commission being subsequently thrown into crisis. Earlier today, in my address, I said that I have asked all the Commissioners to give me their word of honour that they would resign should any new event take place or should there be any hidden fact. I believe that this tool will not be used lightly, but with the sense, however, that the problem in question involves not only individual responsibility but also the efficiency and responsibility of the entire Commission team which must present itself to you as capable of governing for the next five years. Clearly, we have to present ourselves as individuals, but we must also present ourselves as an organically composed group, not as distinct individuals which are separate from each other. This has been the endeavour of the past few months and this is the type of Commission which has been introduced to you. Please assess it in this way. Therefore, I consider that the vote on 15 September will be enormously important. I believe that you have the right to reject the entire Commission and consider it inadequate for the great task of leading Europe in the next five year period and making its contribution to the great task before us. Well then, I invite you to perform this task according to the vision of European common interest, and not in a context, although absolutely legitimate in politics, of individual interest. I will conclude by returning to a couple of points which have been recalled and raised today. Firstly, the Wise Men"s report. I believe that it is very important for us to have read the first of these carefully and to have measured against it many of the thoughts which I have expounded to the Parliament on the three occasions in which I have come here. This report does exert an influence, but we have to understand that the political responsibility of the future is our own. The Wise Men"s report is a wonderful instrument, and we must read it and reflect upon it, but the decision is ours alone to make and its consequences ours to bear, and it is in this sense that the dialogue between Parliament and the Commission takes on a completely different dimension. Secondly, several speakers have invoked the question of international trade, which I did not bring up because it will be discussed in September. I can assure you that it will be very important to maintain a balance between the need for free trade, which is one of the foundation stones of Europe, and the protection of important rights, including the fundamental health rights. This is the reason why I have highlighted the example of health with regard to food and medicine as one of the benchmarks for the our future Commission. There you are. This is the path we have to follow. As Mr Barón Crespo said, quoting Manzoni: ‘ ’ but ‘ ’, ‘Go on, carefully’. The quotation is not complete, however, because there is another sentence. In fact, Manzoni says: ‘ ’, that is ‘Go on, Pedro, if you can’, and this power to move forward is in your hands."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, ik dank u van harte voor dit diepgaande en heldere debat dat in menig geval uitputtend was en over het geheel gezien heeft aangetoond dat er sprake is van een open vertrouwen ten aanzien van ons toekomstige werk: een open vertrouwen omdat alle sprekers, ook degenen die zich kritisch hebben uitgelaten over de samenstelling van de Commissie, de noodzaak hebben ingezien van een grootscheeps en doortastend gemeenschappelijk optreden en erkend hebben dat de toekomst van de Europese Unie ligt in de samenwerking tussen Parlement en Commissie. Van ons, van onze samenwerking zal afhangen of het lukt uit het dal van de crisis te klimmen, een crisis die zozeer heeft toegeslagen dat het aantal mensen dat voor de jongste verkiezingen naar de stembus is getogen, tot een historisch dieptepunt in de Europese politiek is gezonken. (Applaus) Ik geloof dat onze verrichtingen aan het eind van dit mandaat ook gemeten zullen worden naar het aantal mensen dat in de komende verkiezingen gaat stemmen, dus op grond van het gegeven of het al dan niet gelukt is bij de Europese burgers weer vertrouwen te kweken in de instellingen waar wij verantwoordelijk voor zijn. Een en ander komt neer op transparantie, een grondige schoonmaakactie, wat niet zo gemakkelijk door te voeren is. Het is gemakkelijk te beloven, en ik heb ook toegezegd dat ik de mouwen zal opstropen, maar ik besef heus wel dat het niet gemakkelijk is zo'n belofte hard te maken. Zojuist herinnerde men mij met sympathieke ironie aan het symbool dat ik in mijn verkiezingscampagne hanteerde, het symbool van het ezeltje, en men spoorde me aan om koppig te zijn. Nu heb ik eerlijk gezegd een dergelijke aansporing niet nodig, want ik ben dat van nature al. Maar ik wilde er toch nog even bij zeggen dat de keuze van het ezeltje ons inviel bij het lezen van een passage uit Leonardo da Vinci, die in zijn beschrijving van de ezel – ik weet niet of het waar is, want bewijzen heb ik er niet voor – stelde dat het een vreemd dier is omdat het nog liever van dorst sterft dan dat het vuil water drinkt. (Applaus) Het is belangrijk dat wij dat als symbool voor ons beleid nemen, omdat dat juist is waar wij naar moeten streven in de komende vijf jaar. Ik weet heel goed dat het gemakkelijk is zoiets te zeggen in deze voornemens maar dat het veel minder gemakkelijk is dit allemaal ook na te komen. Hoe dan ook, de methode waarmee wij de Commissie hebben opgebouwd, geachte mijnheer Poettering, was een heel open methode. Nee, er is geen nacht van de lange messen geweest, er was geen enkele investituurstrijd of grensconflict. Het viel niet mee vijftien landen, noord en zuid, al die verschillende politieke situaties op één lijn te krijgen. Voor wat het resultaat betreft, wanneer ik zeg dat het „evenwichtig” is, kan ik heel goed begrijpen dat bepaalde landen ontevreden zijn, maar zo zit de politiek nu eenmaal in elkaar: evenwichtig betekent dat de grote krachten die in het Europees Parlement aanwezig zijn, sterk vertegenwoordigd zijn binnen de Commissie qua persoonlijkheden en omvang van de portefeuilles. Ik zou u willen vragen om dat aspect ook heel minutieus onder de loep te nemen. Nogmaals, voor zover het Verdrag van Amsterdam mij dat toestond, heb ik alle macht waarover ik beschikte uitgeoefend en ik geloof dat wij aan het eind van dit mandaat ook de beschikking krijgen over meer geavanceerde methodes om de Commissie op te bouwen. Wat ik u vooral wilde vragen, is dat u gaat kijken naar de vooruitgang die ten opzichte van andere situaties is geboekt. Ik verzoek u te kijken naar het feit dat wij hier zijn gekomen met een Commissie die zal werken: goed of slecht, dat zullen we nog wel zien, maar in ieder geval zal ze werken als een coherent college dat in staat is afspraken te maken over gemeenschappelijke programma's en bereid is om individueel en collectief haar eigen verantwoordelijkheid op zich te nemen. Ik hamer erg op dit punt omdat hier veel gesproken is over de manier waarop de hoorzittingen, de dus, zullen plaatsvinden. Ik hecht heel veel belang aan dit aspect, zoals ik heel veel belang hecht aan het rapport van de wijzen. Ik ben echter tevens de mening toegedaan dat deze hoorzittingen moeten gaan over de geschiedenis van de commissarissen, over hun programma's, ze moeten de zaken goed kunnen uitdiepen en politiek gezien in alle rust verlopen, want zij mogen niet het voorwendsel vormen om problemen recht te trekken die voorheen al bestonden. Dit vooropgezet, geloof ik dat de hoorzittingen veel dieper moeten graven, ze moeten tot de kern van de problemen van de Commissie doordringen. Ik ben namelijk terecht gewaarschuwd dat een preventief onderzoek beter is dan dat bepaalde situaties naderhand opduiken die de Commissie aan het wankelen kunnen brengen. Ik heb in mijn toespraak van daarstraks gezegd dat ik alle commissarissen op hun woord van eer gevraagd heb hun ontslag in te dienen als er ooit iets nieuws mocht voorvallen, als er iets duisters gebeurt. Ik geloof dat hiervan op heel serieuze wijze gebruik zal worden gemaakt, maar ook met het gevoel dat met dit soort zaken niet alleen de afzonderlijke verantwoordelijkheid is gemoeid, maar tevens de efficiency en verantwoordelijkheid van de hele ploeg: de Commissie moet zich immers voor u presenteren als een formatie die in staat is voor de komende vijf jaar te regeren. Het is duidelijk dat wij ons ieder apart moeten presenteren, maar wij moeten ook aantreden als een groep die op organische wijze is opgebouwd en niet als een reeks afzonderlijke, onderling gescheiden individuen. Daar hebben onze inspanningen zich in de afgelopen maanden op geconcentreerd en dit is dan ook het soort Commissie dat thans voor u zit. Ik verzoek u ons college op deze wijze te beoordelen. Ik ben ervan overtuigd dat de stemming van 15 september van enorm belang wordt. Ik geloof dat u het recht heeft om de gehele Commissie af te wijzen en haar niet geschikt te achten voor de gigantische taak om in de komende vijf jaar over Europa te regeren. U heeft het recht de Commissie niet in staat te achten om haar bijdrage te leveren aan de grote taak die wij voor ons hebben. Maar wat ik u wel wilde verzoeken, is dat u uw bevoegdheid toepast met het oog op de gemeenschappelijke belangen van Europa en niet door te kijken naar bijzondere belangen – hoe legitiem dat ook in de politiek is. Ik zal mijn betoog afsluiten door nog even in te gaan op een paar punten die vandaag aan de orde zijn gesteld. In de eerste plaats, het rapport van de wijzen. Het is belangrijk, dacht ik, dat wij het eerste rapport aandachtig hebben doorgenomen en het hebben gebruikt als uitgangspunt voor zoveel overpeinzingen die ik in dit Parlement, tijdens de drie keer dat ik hier ben gekomen, heb uiteengezet. De invloed van dit rapport is duidelijk, maar wij mogen niet vergeten dat de politieke verantwoordelijkheid voor de toekomst van onszelf is. Het rapport van de wijzen is een ontzettend belangrijk instrument, wij moeten het lezen en erover nadenken, maar de besluiten zijn onze eigen zaak, daar moeten wij zelf voor opkomen. Het is in deze zin dat de dialoog tussen Parlement en Commissie zo'n bijzonder accent krijgt. In de tweede plaats is door meerdere sprekers herinnerd aan de internationale handel, waar ik niet over gerept heb omdat wij daar in september over praten. Ik kan u verzekeren dat het heel belangrijk is een balans te vinden tussen de noodzaak van vrije handel, wat een van de fundamenten van Europa is, en de bescherming van de grote basisrechten, niet in de laatste plaats het recht op gezondheid. Om deze reden heb ik het voorbeeld van de gezondheid naar voren geschoven voor wat betreft etenswaren en geneesmiddelen en heb ik gezegd dat dit een van de aandachtspunten van onze toekomstige Commissie wordt. Dit is dus de weg die wij af te leggen hebben, zoals de heer Báron Crespo zei, Manzoni citerend: „Adelante”, maar „con juicio”, „voorwaarts, maar met verstand”. Het citaat is echter niet compleet, want er is nog een andere zin. Manzoni zei namelijk: „Adelante, Pedro, si puedes”, dus: „voorwaarts, als het kan”. Dit kunnen is in uw handen!"@nl2
"Senhor Presidente, Senhores Deputados, agradeço-lhes muito esta discussão, que foi profunda, clara e, em muitos casos, exaustiva e que demonstrou, em termos globais, uma confiança aberta em relação ao nosso trabalho futuro: confiança aberta porque todos os oradores, mesmo aqueles que dirigiram críticas à composição da Comissão, reconheceram a necessidade de um grande e forte trabalho comum e reconheceram o facto de que é na colaboração entre o Parlamento e a Comissão que reside o futuro da União Europeia. É em nós, na nossa colaboração, que se baseará a possibilidade de sairmos da actual crise, que é de tal maneira profunda que reduziu a percentagens mínimas na história política europeia o número daqueles que se dispuseram a votar nas últimas eleições. (Aplausos) Penso que, no final deste mandato, iremos também ser avaliados pelo facto de se ver quantas pessoas irão votar nas próximas eleições, ou seja, se conseguimos restabelecer nos cidadãos europeus a confiança nas instituições pelas quais somos responsáveis. Isso significa transparência, significa todo um trabalho de limpeza que não é fácil fazer; que é fácil prometer – e eu comprometi-me a fazê-lo –, mas sei perfeitamente que não é fácil cumprir. Há pouco falou-se com simpática ironia do símbolo eleitoral com que me apresentei – o símbolo do burrinho – e instaram-me a ser teimoso: um incitamento que para mim é desnecessário, já que sou teimoso por natureza, mas gostaria de recordar que a escolha do burrinho foi feita também a partir da leitura de um excerto de Leonardo da Vinci que, descrevendo o burro – não sei até que ponto isso é verdade, pois não tenho provas –, afirma que é um animal estranho, porque prefere morrer à sede do que beber água suja. (Aplausos) É importante que o tomemos como símbolo da nossa política porque é o que deveremos tentar fazer nestes cinco anos. Sei perfeitamente que é fácil dizer isto nestas declarações de intenções mas que já não é tão fácil assim cumpri-lo, mas o método com que nós constituímos a Comissão, Senhor Deputado Poettering, foi um método muito aberto. Não, não houve nenhuma noite das facas longas, não houve nenhuma questão das investiduras nem nenhuma combate fronteiriço. Não foi fácil compor quinze países, o Norte e o Sul, diferentes situações políticas. No que respeita aos resultados, quando digo que são «equilibrados», posso entender perfeitamente que haja alguns países em que se registe descontentamento, mas a política é assim: equilibrados significa que as grandes forças presentes no Parlamento Europeu estão fortemente representadas em termos de personalidades e da dimensão das pastas no seio da Comissão. Gostaria de lhes pedir que realizassem estudos minuciosos sobre esta questão. Repito, dentro daquilo que me era permitido pelo Tratado de Amesterdão, exerci todo o poder que me era atribuído e penso que, no final deste mandato, poderemos, inclusivamente, ter métodos mais avançados para constituir a Comissão. No entanto, peço-lhes que tenham em conta o progresso conseguido em relação a outras situações. Peço-lhes que tenham em conta o facto de termos chegado aqui com uma Comissão que irá trabalhar – bem ou mal, logo se verá –, mas coesa, capaz de chegar a acordo quanto aos programas comuns e pronta a fazer face, individual e colectivamente, às suas responsabilidades. Insisto neste ponto porque aqui se falou muito da forma como irão decorrer as audições, os os interrogatórios. Pois bem, eu atribuo uma enorme importância a este aspecto, tal como também atribuo uma enorme importância ao relatório dos peritos independentes, mas também penso que esses interrogatórios devem ser feitos relativamente à história dos Comissários, aos seus programas, e que devem ser feitos com uma grande capacidade de aprofundamento e serenidade política porque, em meu entender, não podem ser o instrumento para resolver problemas abertos anteriormente. Dito isto, penso que devem ser profundos, devem ser audições que abordem até ao fundo os problemas da Comissão, já que, justamente, concordo com o aviso segundo o qual é melhor o estudo preventivo do que situações posteriores que ponham em crise a Comissão. Disse há pouco, no meu discurso, que pedi a todos os Comissários para me darem a sua palavra de que me apresentarão o seu pedido de demissão no caso de ocorrer qualquer acontecimento novo, qualquer facto não conhecido. Penso que esse instrumento irá ser usado com seriedade, mas com a consciência de que se trata de um problema que envolve não só a responsabilidade individual mas também a eficiência e a responsabilidade de toda uma equipa que é a Comissão, que diante de vós se deve apresentar como capaz de governar durante os próximos cinco anos. É claro que devemos apresentar-nos como indivíduos, mas também devemos apresentar-nos como um grupo que se constituiu de uma forma orgânica, não como diferentes individualidades separadas entre si. Foi esse o esforço dos últimos meses e foi esse o tipo de Comissão que lhes foi apresentado. Peço-lhes que a avaliem desse modo e, portanto, creio que a votação de 15 de Setembro será uma votação com uma importância enorme. Penso que os senhores têm o direito de rejeitar toda a Comissão e de não a considerar adequada à imensa função de governar a Europa nos próximos cinco anos e de dar o seu contributo para a grande tarefa que se nos depara. Pois bem, peço-lhes que exerçam essa função na perspectiva dos interesses comuns europeus e não num âmbito, que é absolutamente legítimo em política, de interesses particulares. Termino, referindo mais dois pontos hoje recordados e levantados. Em primeiro lugar, o relatório dos peritos independentes. Penso que é muito importante que tenhamos lido com atenção o primeiro e que, a partir desse relatório, tenhamos avaliado muitas das reflexões que expus ao Parlamento nas três vezes em que aqui vim. A influência desse relatório faz-se sentir, mas devemos compreender que a responsabilidade política do futuro é nossa. O relatório dos peritos independentes é um enorme instrumento, devemos lê-lo e meditar sobre ele, mas a decisão é um peso nosso, que devemos carregar às nossas costas, e é nesse sentido que o diálogo entre o Parlamento e a Comissão assume um aspecto absolutamente particular. Em segundo lugar, foi referida por vários intervenientes a questão do comércio internacional, a que eu não fiz referência, uma vez que sobre ela iremos falar em Setembro. Posso garantir-lhes que será muito importante manter um equilíbrio entre a necessidade de liberdade do comércio, que é um dos alicerces da Europa, e a protecção dos grandes direitos, entre os quais o direito à saúde é um direito absolutamente fundamental. Foi por este motivo que salientei o exemplo da saúde no que respeita a alimentos e medicamentos como um dos pontos de referência da nossa futura Comissão. É, pois, este o caminho que temos de percorrer, como disse o senhor deputado Barón Crespo, citando Manzoni: « » mas « », «Em frente, mas com juízo». No entanto, a citação não está completa, porque há outra frase. Na verdade, o que Manzoni diz é: « », isto é, «se puderes», e esse poder está nas vossas mãos."@pt11
"Herr talman, mina damer och herrar! Jag är tacksam för denna debatt, som har varit grundlig, tydlig och i många fall uttömmande, och som sammantaget gav prov på ett öppet förtroende vad gäller vårt framtida arbete. Ett öppet förtroende, eftersom samtliga talare, även de som riktade kritik mot kommissionens sammansättning, erkände behovet av ett omfattande och intensivt gemensamt arbete och insåg att det är på samarbetet mellan parlamentet och kommissionen som Europeiska unionens framtid beror. Det är på oss och på vårt samarbete som möjligheterna att komma ur den nuvarande krisen beror, en kris som har varit så djup att den sänkte antalet personer som röstade i det senaste valet till en bottennivå i Europas politiska historia. (Applåder) Jag tror att i slutet av denna mandatperiod kommer vi också att bedömas utifrån det antal personer som går och röstar i nästa val, d.v.s. huruvida vi har lyckats återskapa de europeiska medborgarnas förtroende för de institutioner som vi är ansvariga för. Detta kräver öppenhet, det kräver en storstädning som det inte är enkelt att genomföra. Detta är något som det är lätt att lova – och det har jag gjort – men jag vet mycket väl att det inte är lätt att hålla. Nyligen nämnde någon med sympatisk ironi den valsymbol som jag använde – åsnan – och uppmanade mig att vara lika envis som den. Det är en onödig uppmaning, för jag är envis till min natur, men låt mig dessutom påminna om att åsnan också är inspirerad av en passus hos Leonardo da Vinci som, när han beskriver åsnan – jag vet inte om det är sant, för jag har inga egna bevis – säger att det är ett underligt djur, för åsnan dör hellre av törst än den dricker smutsigt vatten. (Applåder) Det är viktigt att vi tar åsnan som en symbol för vårt politiska arbete, för det är just detta som vi måste försöka göra under den kommande femårsperioden. Jag vet mycket väl att det är väldigt enkelt att säga detta, men att det inte är lika lätt att leva upp till det. Men det sätt som vi har byggt upp kommissionen på, ledamot Pöttering, har varit mycket öppet. Nej, det har inte varit en de långa knivarnas natt, det har inte förekommit någon kamp om utnämningarna och ingen kamp om gränsdragningar. Det har inte varit lätt att förena femton länders, norr och söder, olika politiska verkligheter. När det gäller resultatet, när jag säger att det är ”balanserat”, så kan jag mycket väl förstå att det finns vissa länder som är missnöjda, men detta ligger i politikens natur. ”Balanserat” innebär att de starka krafter som är representerade i Europaparlamentet företräds av starka personligheter med ansvar för viktiga portföljer inom kommissionen. Jag ber er att även göra detaljerade analyser av detta. Jag upprepar, inom de gränser som Amsterdamfördraget tillåter har jag utövat alla de befogenheter som jag har, och jag tror att vi i slutet av denna mandatperiod även kommer att ha ännu mer avancerade metoder för att sätta samman kommissionen. Jag ber er att trots allt se på de framsteg som gjorts jämfört med andra institutioner. Jag ber er betänka det faktum att vi nu har kommit hit med en kommission som – om det blir bra eller dåligt får framtiden utvisa – åtminstone kommer att arbeta i samstämmighet, med förmågan att enas kring gemensamma program och som är beredd att individuellt och kollektivt ta sitt ansvar. Detta är en viktig punkt, för här har talats mycket om det sätt på vilket utfrågningarna, kommissionens skall genomföras. Jag anser att detta är mycket viktigt, på samma sätt som den oberoende expertkommitténs rapport är viktig, men jag tror också att utfrågningarna måste vara inriktade på de enskilda kommissionärerna, deras program, och att de måste gå på djupet och genomföras i en anda av politiskt ansvarstagande, för enligt min mening får utfrågningarna inte bli ett instrument för att försöka rätta till de problem som uppkommit tidigare. Jag anser också att de måste genomföras verkligen omsorgsfullt, det måste bli som verkligen går på djupet med kommissionens problem, för jag tar till mig varningen att det är bättre med en förebyggande undersökning än att det senare uppstår situationer som försätter kommissionen i kris. Jag sade nyligen i mitt inlägg att jag bett samtliga kommissionärer att ge mig sitt hedersord på att de skulle lämna in sin avskedsansökan om något som helst oförutsett skulle inträffa, något hittills okänt. Detta är ett instrument som måste användas med stor försiktighet och i medvetande om att det inte bara rör det individuella ansvaret utan också effektiviteten och ansvarskänslan hos ett helt team, d.v.s. kommissionen, som måste bevisa för er att den klarar av att regera under den kommande femårsperioden. Naturligtvis måste vi presentera oss som individer, men vi måste också presentera oss som en grupp som har byggts upp organiskt, inte som isolerade, separata individer. Detta har arbetet under de senaste månaderna gått ut på och detta är det slags kommission som har presenterats för er. Jag ber er att bedöma den i den andan och jag tror att omröstningen den 15 september kommer att få en enorm betydelse. Ni har rätt att underkänna hela kommissionen och förklara den olämplig att genomföra den enorma uppgift det innebär att styra Europa under den kommande femårsperioden, att ge sitt bidrag till den stora uppgift som ligger framför oss. Jag ber er att fullgöra ert uppdrag med Europas gemensamma bästa för ögonen och inte i den anda av särintressen som i och för sig är legitim inom politiken. Låt mig avslutningsvis nämna ytterligare ett par punkter som har lyfts fram i dag. För det första, rapporten från den oberoende expertkommittén. Jag tror att det är mycket viktigt att vi läser den uppmärksamt, och att vi har den som måttstock när vi skall bedöma mycket av det som jag har nämnt i parlamentet de tre gånger som jag har kommit hit. Rapporten är viktig, men vi måste inse att det politiska ansvaret för framtiden är vårt eget. Rapporten från de vises kommitté är ett viktigt instrument. Vi skall läsa den och fundera, men att fatta besluten är vårt ansvar, ett ansvar som vi måste bära, och det är i det perspektivet som dialogen mellan parlamentet och kommissionen får en alldeles särskild betydelse. För det andra har flera talare pekat på frågan om den internationella handeln, en fråga som jag inte tog upp, eftersom vi kommer att diskutera den i september. Jag kan försäkra er att det kommer att bli mycket viktigt att bibehålla en balans mellan behovet av fri handel, som är en av grundstenarna i Europa, och skyddet av de stora fri- och rättigheterna, bland vilka rätten till hälsa är absolut grundläggande. Det är därför jag lyfte fram frågan om hälsan i samband med livsmedel och mediciner som en av utgångspunkterna för vår framtida kommission. Detta är alltså den väg vi skall gå. Det är riktigt som Báron Crespo säger när han citerar Manzoni: men ”Framåt, men med förnuft”. Men citatet är inte komplett, för det finns en mening till. Manzoni säger i själva verket d.v.s. ”om du kan”, och den makten vilar i era händer."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata
"Adelante"8,10,3,11,7,6,9
"Adelante, Pedro, si puedes"5,8,10,3,7,11,7,6,9
"Prodi,"10,8,3,9
"adelante"5
"con juicio"5,8,10,3,11,7,9,6
"hearings"5,2,13,12,11,9,6
"”Adelante, Pedro, si puedes”,"13
"”Adelante”"13
"”con juicio”,"13

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph