Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/1999-07-21-Speech-3-055"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.19990721.5.3-055"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signora Presidente, signor Presidente della Commissione, onorevoli deputati, il nostro gruppo si accinge a valutare la Commissione sulla base dell'itinerario che abbiamo di fronte, delle audizioni e della presentazione complessiva del programma annunciato per settembre. Ci disponiamo a fare questa valutazione con molta attenzione e, certamente, ricercando un approccio costruttivo.
Il Presidente della Commissione ha indicato l'esigenza di vedere una connessione tra la composizione della Commissione stessa e il programma. Su questa connessione valuteremo la scelta che ci verrà proposta. Per ora, la composizione a noi pare ispirata a qualche vocazione neocentrista, ci sembra ancora inadeguata la presenza delle donne, ma si tratta, in ogni caso, di valutare
l'esito complessivo di questa vicenda. Quello che deciderà sarà essenzialmente il rapporto con il programma, e noi ci accingiamo a questo confronto con grande disponibilità.
Il Presidente della Commissione ha dato l'indicazione di qualche tema: la salute dei cittadini
sportivi, traffico aereo, per illustrare simbolicamente questo atteggiamento al programma, ma poi su due elementi mi pare precipitata la sua attenzione: la questione della ricostruzione del Kosovo e la Conferenza intergovernativa di Helsinki. Ora, su questi due elementi vorrei fare qualche osservazione.
La prima sulla questione del Kosovo: mi pare utile l'atteggiamento di ricostruzione, di riconciliazione, di guardare ai Balcani come a un territorio di interlocuzione con l'Europa. Se non che mi pare del tutto inadeguato non vedere le devastazioni che la guerra ha prodotto, oltre che nei Balcani, nell'ordinamento internazionale, nelle leggi internazionali stracciate, nell'ONU demolito e in una riduzione significativa dell'autonomia dell'Europa nei confronti dell'Alleanza atlantica e degli Stati Uniti d'America. Ora, ricostruire i Balcani è necessario ma per farlo ci vuole una riconquista di autonomia e di autorevolezza dell'Europa. Questo riguarda anche la sua costruzione democratica.
Il Presidente Prodi mostra un'attenzione rispetto alla Conferenza intergovernativa, ma mi sembra non valutare a sufficienza che lo stato critico delle Istituzioni e del rapporto di mancata fiducia con i cittadini non è neutrale, né politicamente né socialmente. Certo, aggravato dalla crisi di fiducia prodotta dalla
della Commissione c'è però un
democratico che riguarda questo Parlamento, c'è una distanza abissale di questo Parlamento dai problemi quotidiani delle popolazioni europee. L'unico organo di governo sembra essere la Banca centrale europea, che ha minori controlli di quella statunitense. Noi, comunque, aspetteremo con attenzione quello che verrà detto nelle audizioni e soprattutto il programma di settembre.
Vorremmo dirle, Presidente, che il nostro atteggiamento dipenderà tuttavia da una correzione che le chiediamo rispetto all'indirizzo dei precedenti suoi discorsi, una correzione di rotta che qui non abbiamo potuto apprezzare. Non sono io a doverle ricordare che questa Europa ha venti milioni di disoccupati – è un problema, la disoccupazione, che mina la sua coesione sociale – che questa Europa viene messa in discussione nelle conquiste di civiltà realizzate, come quelle del
da politiche neoliberiste, quelle stesse politiche neoliberiste di cui lei ha vantato nei precedenti discorsi l'esigenza ulteriore di flessibilità, che invece ha comportato una riduzione della qualità del lavoro e della vita, diversamente da quello che lei propone per il futuro.
Noi le proponiamo di ragionare sull'esigenza di una correzione di rotta, e i due banchi di prova mi sembrano indicati anche da questo dibattito: l'uno riguarda il rapporto tra l'Europa e il mondo, l'altro riguarda l'Europa tra la costruzione europea e le singole realtà dei diversi paesi. Il negoziato sull'OMC, sul commercio mondiale, sarà il banco di prova per l'Europa, per vedere se sarà in grado di condizionare il primato assoluto del libero scambio delle merci, oggi dominante, con le esigenze di tutela delle condizioni dei lavoratori nel mondo, delle condizioni ambientali e di salute delle popolazioni mondiali e di quelle europee in particolare.
L'altro banco di prova è quello rispetto all'Europa. Qui c'è un Patto di stabilità che diventa sempre più una prigione per la possibilità di rispondere ai problemi dell'occupazione. Anche i costi della guerra mettono ormai a dura prova il Patto di stabilità, peraltro messo a prova da una condizione di crescita così rallentata da essere del tutto inadeguata ai problemi dell'Europa. Qui sì, Presidente, ci sarebbe bisogno di flessibilità, non nel mercato del lavoro ma sul Patto di stabilità, forse per ottenerne una sospensione, in ogni caso per poter considerare fuori da questo gli investimenti della crescita e per poter proporre una politica di espansione qualificata, cose senza le quali non c'è nessuna possibilità né di sopperire al
democratico né di ridurre l'incredulità che le popolazioni europee hanno nei confronti delle loro attuali Istituzioni.
Con questo spirito noi ci disponiamo a un confronto costruttivo con il lavoro che lei si accinge a fare."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"(IT) Fru formand, hr. formand for Kommissionen, ærede parlamentsmedlemmer, vores gruppe skal nu vurdere Kommissionen på baggrund af den beskrivelse, vi står over for, og på baggrund af høringerne og den samlede præsentation af det program, man har bebudet til september. Vi gør os klar til at foretage denne vurdering på en meget omhyggelig måde, idet vi naturligvis vil søge efter en konstruktiv indfaldsvinkel.
Formanden for Kommissionen nævnte, at det var nødvendigt at se en forbindelse mellem selve Kommissionens sammensætning og programmet. Med hensyn til denne forbindelse vil vi vurdere det valg, man foreslår os. Lige nu forekommer sammensætningen os at være blevet inspireret af en eller anden nycentristisk idé, og vi mener stadig ikke, at kvinderne er tilstrækkeligt repræsenteret, men det gælder under alle omstændigheder om at vurdere det samlede udfald af denne sag under forløbet. Det, som vil blive besluttet, er hovedsagelig forbindelsen med programmet, og vi er meget villige til at foretage denne sammenligning.
Formanden for Kommissionen var inde på et par emner, nemlig borgernes sundhed, doping inden for sporten og lufttrafik, for symbolsk at skildre denne holdning til programmet. Der er dog to emner, hvor hans holdning forekommer mig at være overilet, og det er spørgsmålet om genopbygningen af Kosovo og regeringskonferencen i Helsinki. Jeg vil gerne fremsætte et par bemærkninger til disse to emner.
Min første bemærkning drejer sig om Kosovo-spørgsmålet. Det er efter min mening hensigtsmæssigt, at han ønsker at genopbygge og forsone Balkan samt at betragte det som et område, der skal være i dialog med Europa. Det forekommer mig dog at være fuldstændigt upassende ikke at kunne se de ødelæggelser, som krigen ikke bare har medført på Balkan, men også i det internationale retssystem og med hensyn til de sønderrevne internationale love, det ødelagte FN og den betydelige reduktion af Europas selvstændighed over for NATO og USA. Det er nu nødvendigt at genopbygge Balkanlandene, men for at kunne gøre dette skal Europa have sin selvstændighed og sin autoritet tilbage. Og det gælder også Europas demokratiske konstruktion.
Formand Prodi er opmærksom på regeringskonferencen, men efter min mening tager han ikke tilstrækkeligt højde for, at institutionernes kritiske tilstand og borgernes manglende tillid ikke er neutral, hverken politisk eller socialt. Der er ingen tvivl om, at Parlamentet har et demokratisk underskud, som er blevet forværret af den tillidskrise, Kommissionens svækkelse har medført, og at Parlamentet befinder sig lysår fra de europæiske befolkningers dagligdagsproblemer. Det eneste styrende organ lader til at være Den Europæiske Centralbank, der har færre kontroller end den amerikanske. Vi er dog spændt på, hvad der bliver sagt under høringerne og ikke mindst på programmet til september.
Vi vil gerne fortælle Dem, hr. formand, at vores holdning dog er afhængig af en ændring, vi vil bede Dem om, når det gælder budskabet i Deres foregående taler, og det er en kursændring, som vi ikke har set her. Jeg behøver ikke at minde Dem om, at Europa har 20 millioner arbejdsløse – og arbejdsløsheden er et problem, der truer Europas sociale samhørighed – og at der bliver sat spørgsmålstegn ved de samfundsgoder, Europa har opnået, såsom velfærden, på grund af de nyliberalistiske politikker, de samme nyliberalistiske politikker, som De i Deres foregående taler krævede en større fleksibilitet for, og som i stedet har ført til en ringere arbejds- og livskvalitet, hvilket ikke er det, De foreslår med hensyn til fremtiden.
Vi foreslår Dem, at De tænker over kravet om en kursændring, og det forekommer mig, at de to prøvebænke også er fremgået af denne debat. Den ene vedrører forholdet mellem Europa og resten af verden, og den anden vedrører Europa i forholdet til den europæiske konstruktion og de enkelte situationer i de forskellige lande. Forhandlingerne om WTO og om verdenshandlen bliver Europas prøvebænk, når det gælder om at se, om Europa er i stand til at få indflydelse på den i dag dominerende og absolutte nummer et inden for den frie handel med varer og at komme igennem med kravene om en beskyttelse af verdens arbejdstageres forhold, af miljøforholdene og af verdens og navnlig Europas befolkningers sundhed.
Den anden prøvebænk er den, der vedrører Europa. Her er der en stabilitetspagt, som i stadig højere grad bliver et fængsel, når det drejer sig om muligheden for at gøre noget ved beskæftigelsesproblemerne. Også krigens omkostninger sætter efterhånden stabilitetspagten på en hård prøve, og den sættes i øvrigt allerede på prøve af en vækst, der er så langsom, at den er helt utilstrækkelig til Europas problemer. Ja, her ville der være brug for fleksibilitet, hr. formand, ikke på arbejdsmarkedet, men med hensyn til stabilitetspagten, så den måske bliver sat ud af kraft, og så man under alle omstændigheder kan betragte vækstens investeringer uafhængigt af denne pagt og foreslå en kvalificeret ekspansionspolitik. Uden disse ting er der nemlig ikke nogen mulighed for hverken at gøre noget ved det demokratiske underskud eller at mindske de europæiske befolkningers skepsis over for deres nuværende institutioner.
I denne ånd er vi rede til en konstruktiv vurdering af det arbejde, De nu skal til at udføre."@da1
"(IT) Frau Präsidentin, Herr Kommissionspräsident, werte Kolleginnen und Kollegen! Unsere Fraktion wird die Kommission auf der Grundlage des vor uns liegenden Wegs, der Anhörungen sowie der für die September-Tagung angekündigten Vorlage des vollständigen Programms bewerten. Wir werden diese Bewertung sehr sorgfältig vornehmen und dabei selbstverständlich um eine konstruktive Haltung bemüht sein.
Der Kommissionspräsident sprach davon, daß zwischen der Zusammensetzung der Kommission selbst und dem Programm ein Zusammenhang gesehen werden müsse. Anhand dieses Zusammenhangs werden wir die unterbreiteten Wahlvorschläge beurteilen. Im Augenblick scheint uns die Zusammensetzung in gewisser Weise in Richtung einer neuen Mitte orientiert zu sein, und die Frauen sind unseres Erachtens noch unterrepräsentiert. Auf jeden Fall muß das Gesamtergebnis
beurteilt werden. Ausschlaggebend ist im wesentlichen das Verhältnis gegenüber dem Programm, und bei dieser Gegenüberstellung werden wir sehr aufgeschlossen sein.
Zur Veranschaulichung dieses Verhältnisses gegenüber dem Programm hat der Kommissionspräsident einige Bereiche genannt, nämlich Gesundheitsschutz, Doping im Sport und Luftverkehr; zwei Themen hat er meines Erachtens jedoch zu oberflächlich behandelt, nämlich den Wiederaufbau des Kosovo sowie die in Helsinki einzuberufende Regierungskonferenz. Zu diesen beiden Themen möchte ich nun einige Anmerkungen machen.
Was zunächst das Kosovo betrifft, so halte ich es für richtig, die Position des Wiederaufbaus und der Aussöhnung zu vertreten und den Balkan als eine Region zu betrachten, die für Europa einen künftigen Gesprächspartner bildet. Nicht richtig wäre es jedoch aus unserer Sicht, wenn man übersähe, welche Verwüstungen der Krieg nicht nur auf dem Balkan, sondern auch hinsichtlich der Weltordnung angerichtet hat, indem das Völkerrecht verletzt, die UNO diskreditiert und die Eigenständigkeit Europas gegenüber der Atlantischen Allianz und den Vereinigten Staaten von Amerika in erheblichem Maße geschmälert wurde. Der Wiederaufbau des Balkan stellt zwar eine Notwendigkeit dar, Voraussetzung dafür ist jedoch, daß Europa wieder autonom und glaubwürdig wird. Das betrifft auch seinen demokratischen Aufbau.
Präsident Prodi schenkt der Regierungskonferenz zwar seine Aufmerksamkeit, aber meines Erachtens wurde von ihm nicht ausreichend bedacht, daß der kritische Zustand der Institutionen, daß das fehlende Vertrauensverhältnis zu den Bürgern weder politisch noch sozial neutral ist. Zwar wurde die Vertrauenskrise durch die
der Kommission noch verschärft, doch besteht ein Demokratiedefizit, das dieses Parlament betrifft, es besteht eine abgrundtiefe Distanz dieses Parlaments zu den Alltagsproblemen der europäischen Bürger. Das einzige Regierungsorgan scheint die Europäische Zentralbank zu sein, die aber weniger kontrolliert wird als die Zentralbank der USA. Wir sehen jedenfalls sehr erwartungsvoll den Erklärungen bei den Anhörungen sowie vor allem dem im September vorzulegenden Programm entgegen.
Wir möchten Ihnen, Herr Präsident, sagen, daß unsere Haltung jedoch davon abhängen wird, inwieweit Sie zu einer Kursänderung gegenüber Ihren vorangegangenen Reden bereit sind, um die wir Sie bitten; eine solche Kurskorrektur vermochten wir hier nicht zu erkennen. Ich brauche Sie nicht darauf hinzuweisen, daß dieses Europa zwanzig Millionen Arbeitslose zählt – wobei die Arbeitslosigkeit auch ein Problem darstellt, das seinen sozialen Zusammenhalt untergräbt –, daß dieses Europa in seinen zivilisatorischen Errungenschaften wie beispielsweise dem
durch neoliberale Politiken in Frage gestellt wird, wie Sie sie in Ihren vorhergehenden Reden als weiteres Erfordernis der Flexibilität gepriesen haben, die im Unterschied zu Ihren Zukunftsverheißungen hingegen eine geringere Lebens- und Arbeitsqualität zur Folge hatte.
Wir schlagen Ihnen vor, über die Notwendigkeit eines Kurswechsels nachzudenken, und auch in der heutigen Aussprache werden meines Erachtens die beiden Prüfsteine aufgezeigt, nämlich einmal das Verhältnis zwischen Europa und der Welt und zum andern Europa zwischen europäischem Aufbauwerk und den verschiedenen Gegebenheiten der Einzelstaaten. Die WTO-Verhandlungen werden für Europa ein Prüfstein dafür sein, ob es in der Lage sein wird, das absolute Primat des heute vorherrschenden freien Warenhandels mit dem auf internationaler Ebene notwendigen Schutz der Stellung der Arbeitnehmer, der Umwelt und der Volksgesundheit, insbesondere in Europa, in Einklang zu bringen.
Der zweite Prüfstein betrifft den europäischen Stabilitätspakt, der die Möglichkeiten zur Lösung der Beschäftigungsprobleme immer mehr beschränkt. Auch die Kriegskosten bedeuten eine schwere Belastung für den Stabilitätspakt, der im übrigen durch ein derart verlangsamtes Wirtschaftswachstum auf die Probe gestellt wird, daß es zur Lösung der Probleme Europas völlig unzureichend ist. Ja, Herr Präsident, es wäre Flexibilität vonnöten, nicht auf dem Arbeitsmarkt, sondern beim Stabilitätspakt, eventuell um seine Aussetzung zu erreichen, auf jeden Fall um Investitionen zur Förderung des Wachstums außerhalb dieses Pakts in Betracht ziehen und eine entsprechende Expansionspolitik vorschlagen zu können. Andernfalls besteht keine Möglichkeit, weder für einen Abbau des Demokratiedefizits noch dafür, dem Schwund des Vertrauens der europäischen Bürger in ihre heutigen Institutionen entgegenzuwirken.
In diesem Sinne werden wir uns mit Ihren Vorhaben konstruktiv auseinandersetzen."@de7
"(IT) Κυρία Πρόεδρε, κύριε Πρόεδρε της Επιτροπής, κυρίες και κύριοι βουλευτές, η ομάδα μας ετοιμάζεται να αξιολογήσει την Επιτροπή βάσει του οδοιπορικού που έχουμε μπροστά μας, των ακροάσεων και της συνολικής παρουσίασης του προγράμματος που, όπως επισημάνθηκε, θα πραγματοποιηθεί το Σεπτέμβριο. Ετοιμαζόμαστε να κάνουμε αυτή την αξιολόγηση με μεγάλη προσοχή και αναζητώντας φυσικά μια εποικοδομητική προσέγγιση.
Ο Πρόεδρος της Επιτροπής επισήμανε την ανάγκη σύνδεσης της σύνθεσης της Επιτροπής και του προγράμματος. Βάσει αυτής της σύνδεσης θα αξιολογήσουμε την επιλογή που θα μας προταθεί. Προς το παρόν, φαίνεται ότι η σύνθεση εμπνέεται από κάποιον νεοσυγκεντρωτικό προσανατολισμό, κατά τη γνώμη μας η παρουσία των γυναικών εξακολουθεί να είναι ανεπαρκής, σε κάθε περίπτωση όμως το ζήτημα είναι να αξιολογήσουμε
το συνολικό αποτέλεσμα αυτής της υπόθεσης. Καθοριστικό ρόλο θα παίξει ουσιαστικά η σχέση με το πρόγραμμα και εμείς ετοιμαζόμαστε για αυτή την σύγκριση με μεγάλη δεκτικότητα.
Ο Πρόεδρος της Επιτροπής επισήμανε ορισμένα θέματα – την υγεία των πολιτών, τη χρήση αναβολικών στον αθλητισμό, την εναέρια κυκλοφορία – για να δώσει μια συμβολική εικόνα του προγράμματος, ωστόσο σε δύο θέματα μου φαίνεται εσπευσμένη η προσοχή που δίνει: το θέμα της ανασυγκρότησης του Κοσσυφοπεδίου και η διακυβερνητική διάσκεψη του Ελσίνκι. Θα ήθελα τώρα να κάνω ορισμένες παρατηρήσεις για αυτά τα δύο θέματα.
Καταρχάς για το θέμα του Κοσσυφοπεδίου: κατά τη γνώμη μου, είναι ορθή η θέση για την ανασυγκρότηση, τη συμφιλίωση, την αντιμετώπιση των Βαλκανίων ως πεδίου συνομιλιών με την Ευρώπη. Πέρα όμως από αυτό, μου φαίνεται τελείως απαράδεκτο να μην βλέπουμε τις καταστροφές που προκάλεσε ο πόλεμος, όχι μόνο στα Βαλκάνια, αλλά στο διεθνές κανονιστικό σύστημα, με την ποδοπάτηση των διεθνών νόμων, τη διάλυση του ΟΗΕ και τη σημαντική μείωση της αυτονομίας της Ευρώπης έναντι της Ατλαντικής Συμμαχίας και των Ηνωμένων Πολιτειών της Αμερικής. Βέβαια, η ανοικοδόμηση των Βαλκανίων είναι αναγκαία, αλλά για να γίνει αυτό χρειάζεται να ανακτήσει η Ευρώπη την αυτονομία και το κύρος της. Και αυτό ισχύει και για το δημοκρατικό οικοδόμημά της.
Ο Πρόεδρος Prodi δίνει κάποια προσοχή στη διακυβερνητική διάσκεψη, πιστεύω όμως ότι δεν λαμβάνει επαρκώς υπόψη ότι η κρίσιμη κατάσταση στην οποία βρίσκονται τα θεσμικά όργανα και η έλλειψη εμπιστοσύνης εκ μέρους των πολιτών δεν είναι ουδέτερο γεγονός, ούτε από πολιτική ούτε από κοινωνική άποψη. Υπάρχει ένα δημοκρατικό έλλειμμα σε αυτό το Κοινοβούλιο, το οποίο επιτάθηκε από την κρίση εμπιστοσύνης που προκάλεσε η défaillance της Επιτροπής, υπάρχει μια αβυσσαλέα απόσταση μεταξύ αυτού του Κοινοβουλίου και των καθημερινών προβλημάτων των ευρωπαϊκών πληθυσμών. Το μοναδικό όργανο διακυβέρνησης φαίνεται να είναι η Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα, που έχει μικρότερο πεδίο ελέγχου από την αντίστοιχη των Ηνωμένων Πολιτειών. Συνεπώς, εμείς περιμένουμε με προσοχή τις ακροάσεις και κυρίως το πρόγραμμα του Σεπτεμβρίου.
Θα θέλαμε να σας πούμε, Πρόεδρε, ότι η στάση μας θα εξαρτηθεί ωστόσο από μια αλλαγή που σας ζητούμε να κάνετε σε σχέση με τον προσανατολισμό των προηγούμενων ομιλιών σας, μια αλλαγή πορείας που δεν είδαμε εδώ. Δεν χρειάζεται να σας θυμίσω ότι αυτή η Ευρώπη έχει είκοσι εκατομμύρια ανέργους – είναι ένα πρόβλημα, η ανεργία, που υπονομεύει την κοινωνική συνοχή της – ότι αυτή η Ευρώπη τίθεται σε αμφισβήτηση σε επίπεδο πολιτιστικών επιτευγμάτων, όπως στον τομέα της πρόνοιας, από νεοφιλελεύθερες πολιτικές, αυτές τις ίδιες νεοφιλελεύθερες πολιτικές των οποίων εκθειάσατε στις προηγούμενες ομιλίες την ανάγκη περαιτέρω ευελιξίας, που όμως είχε ως αποτέλεσμα τη μείωση της ποιότητας της εργασίας και της ζωής, αντίθετα από ό, τι προτείνετε για το μέλλον.
Εμείς σας προτείνουμε να εξετάσετε το ενδεχόμενο αλλαγής πορείας και πιστεύω ότι οι δύο καθοριστικές δοκιμασίες υποδεικνύονται και από αυτή τη συζήτηση: η μία αφορά τη σχέση μεταξύ της Ευρώπης και του κόσμου, η άλλη αφορά την Ευρώπη μεταξύ της ευρωπαϊκής οικοδόμησης και των ατομικών πραγματικοτήτων των διαφόρων χωρών. Οι διαπραγματεύσεις για τον ΠΟΕ, για τις παγκόσμιες συναλλαγές, θα είναι η καθοριστική δοκιμασία για την Ευρώπη, που θα δείξει αν είναι σε θέση να θέσει ως όρο για την απόλυτη υπεροχή των ελεύθερων εμπορευματικών συναλλαγών, που κυριαρχούν σήμερα, την προστασία των απαιτήσεων των εργαζομένων στον κόσμο, των περιβαλλοντικών απαιτήσεων και των απαιτήσεων υγείας των παγκόσμιων πληθυσμών και ιδίως των ευρωπαϊκών πληθυσμών.
Η άλλη καθοριστική δοκιμασία είναι εκείνη που αφορά την Ευρώπη. Υπάρχει ένα σύμφωνο σταθερότητας που μετατρέπεται όλο και περισσότερο σε φυλακή ως προς τη δυνατότητα αντιμετώπισης των προβλημάτων της απασχόλησης. Ακόμη και το κόστος του πολέμου θέτει σήμερα σε σκληρή δοκιμασία το σύμφωνο σταθερότητας, που έχει άλλωστε τεθεί σε δοκιμασία από έναν ρυθμό ανάπτυξης πολύ αργό και, ως εκ τούτου, τελείως ανεπαρκή για τα προβλήματα της Ευρώπης. Εδώ θα χρειαζόταν πραγματικά, Πρόεδρε, κάποια ευελιξία, όχι στην αγορά εργασίας αλλά στο σύμφωνο σταθερότητας, ίσως για να πετύχουμε κάποια αναστολή, για να μπορέσουμε εν πάση περιπτώσει να εξετάσουμε πέρα από αυτό τις επενδύσεις της ανάπτυξης και να προτείνουμε κατάλληλη αναπτυξιακή πολιτική, γιατί χωρίς αυτές τις προϋποθέσεις δεν υπάρχει καμία πιθανότητα ούτε να αντιμετωπιστεί το δημοκρατικό έλλειμμα ούτε να μειωθεί η έλλειψη εμπιστοσύνης των ευρωπαϊκών πληθυσμών έναντι των σημερινών θεσμικών οργάνων.
Στο πνεύμα αυτό ετοιμαζόμαστε για μια εποικοδομητική σύγκριση με το έργο που πρόκειται να αναλάβετε."@el8
"(IT) Madam President, President of the Commission, ladies and gentlemen, our group is set to assess the Commission on the basis of the tasks before us, the hearings and the presentation of the whole programme announced for September. We will carry out this assessment with great care and, naturally, try to be constructive.
The President of the Commission has pointed out the need for a clear rapport between the composition of the Commission itself and its programme. We will assess the proposed choice on the basis of this rapport. At the moment, the composition appears to us to be rather neocentralist, and the representation of women still inadequate, but in any case, it is a question of assessing the overall success of the operations as they happen. The decisive factor will essentially be the relationship between the Commission and its programme, and we are preparing for this comparison with great enthusiasm.
The President of the Commission has touched on some of the issues such as public health, doping in the sporting world and air traffic, to give a token semblance of adherence to the programme, but his attention seems rather to me to be focused on two other issues: the reconstruction of Kosovo and the Intergovernmental Conference in Helsinki. I would like to comment on these two issues.
Firstly, with regard to Kosovo, it is right to be thinking of reconstruction and reconciliation and treating the Balkans as a region with a special relationship with Europe. However, it is also essential to be aware, in addition to the damage in the Balkans, of the devastation wreaked by the war both on international order, with international legislation ripped to shreds and on the UN, which has been razed to the ground, and to bear in mind the substantial loss of autonomy for Europe with regard to the Atlantic Alliance and the United States of America. Now, of course we must reconstruct the Balkans, but in order to do so, Europe needs to regain its autonomy and authority, which requires democratic construction as well.
President Prodi is giving thought to the Intergovernmental Conference, but he seems not to be giving enough heed to the fact that the critical state of the institutions and the citizens" lack of confidence in them is neither politically nor socially neutral. Although it is exacerbated by the confidence crisis produced by the
of the Commission, this Parliament does have a democratic deficit. It is far removed from the everyday problems of the people of Europe. The only Governmental body seems to be the Central European Bank, and that has less control than the United States" Central Bank. However, we await what will be said in the hearings with great interest and especially in the September programme.
We would like you to know, Mr President, that our attitude will nevertheless depend on the correction we request from you regarding the content of your previous speeches, which displayed a change of direction which we did not appreciate. It is not for me to remind you that there are twenty million unemployed in Europe at the moment – and unemployment is a problem which undermines Europe"s social cohesion – and that the achievements of this Europe in areas such as the welfare state are being undermined by neo-free trade policies, which are those same neo-free trade policies in which you exalted the need for flexibility in previous speeches and which, however, brought a reduction in the quality of work and life, in contrast to your proposals for the future.
We suggest that you reflect on the need for a change of direction. Even this debate seems to point to two testing grounds: one concerns the relationship between Europe and the world, and the other concerns European construction and the individual situations in the different countries. The negotiations on the WTO and world trade will be the testing ground for Europe, to see whether it will be able to temper the first principle of the free trading of goods, which dominates today, with the need to protect working conditions throughout the world, environmental conditions and the health of the world"s populations and Europeans in particular.
The other testing ground is that of Europe. Here we have a Stability Pact which is making it increasingly difficult to respond to the problems of unemployment. Even the costs of the war are by now placing strain upon the Stability Pact, which was already being challenged by a growth rate so slow as to be completely inadequate for the problems of Europe. Here you are right, Mr President. There is a need for flexibility, not in the labour market, but regarding the Stability Pact. Maybe it should be suspended, but in any case, growth investments need to be considered outside of this context and a qualified enlargement policy put forward. Without these, there will be no possibility of either making good the democratic deficit or reducing the lack of confidence of the people of Europe in their current institutions.
It is in this spirit that we are preparing for a constructive debate on the work that awaits you."@en3
"(IT) Señora Presidenta, señor Presidente de la Comisión, Señorías, nuestro Grupo se dispone a valorar a la Comisión sobre la base del itinerario que tenemos ante nosotros, de las audiencias y de la presentación en su conjunto del programa anunciado para septiembre. Nos disponemos a hacer esta valoración con mucha atención y, sin duda, a buscar un enfoque constructivo.
El Presidente de la Comisión ha señalado la necesidad de ver una conexión entre la composición de la propia Comisión y el programa. Sobre la base de esta conexión valoraremos la elección que se nos propondrá. Por ahora, la composición nos parece inspirada en una vocación neocentrista y nos parece todavía inadecuada la presencia de las mujeres. Sea como sea, se trata de valorar
el resultado global de este hecho. Lo que va a ser decisivo será sustancialmente la relación con el programa, y nosotros nos disponemos a esta confrontación con gran disponibilidad.
El Presidente de la Comisión ha señalado algunos temas, la salud de los ciudadanos, el dopaje en el deporte y el tráfico aéreo para ilustrar simbólicamente esta actitud hacia el programa, aunque después me parece precipitada la atención que depara a dos puntos: el tema de la reconstrucción de Kosovo y la Conferencia Intergubernamental de Helsinki. En consecuencia, quisiera hacer alguna observación respecto a estos dos puntos.
La primera respecto al tema de Kosovo: me parece útil la actitud de reconstrucción, de reconciliación, de mirar a los Balcanes como un territorio de diálogo con Europa. Sin embargo, me parece totalmente inadecuado no ver las devastaciones que ha producido la guerra, además que en los Balcanes, en el ordenamiento internacional, en las leyes internacionales aplastadas, en la ONU desacreditada y en la significativa reducción de la autonomía de Europa respecto a la Alianza Atlántica y los Estados Unidos de América. Ahora bien, reconstruir los Balcanes es necesario, pero para hacerlo hace falta reconquistar la autonomía y la autoridad de Europa. Esto afecta también a su construcción democrática.
El Presidente Sr. Prodi muestra interés respecto a la Conferencia Intergubernamental, pero me parece que no valora lo suficiente el hecho de que el estado crítico de las Instituciones y de la relación de falta de confianza con los ciudadanos no es indiferente ni política ni socialmente. Cierto que agravado por la crisis de confianza provocada por el descrédito de la Comisión, existe un déficit democrático que afecta a este Parlamento, existe un distancia abismal entre este Parlamento y los problemas cotidianos de las poblaciones europeas. Parece que el único órgano de Gobierno sea el Banco Central Europeo, que tiene menores controles que el estadounidense. De todos modos, esperaremos con interés lo que se dirá en las audiencias y sobre todo el programa de septiembre.
Quisiéramos decirle, señor Presidente, que nuestra actitud dependerá de la corrección que le pedimos respecto al enfoque de sus discursos anteriores, una corrección de ruta que aquí no hemos podido apreciar. No soy yo quien tiene que recordarle que esta Europa tiene 20 millones de parados -el desempleo es un problema que mina su cohesión social-, que esta Europa está en entredicho en las conquistas de civilización realizadas como las del bienestar, por políticas neoliberales, esas mismas políticas neoliberales de las cuales usted ha ensalzado la ulterior necesidad de flexibilidad en sus discursos anteriores y que, por el contrario, ha supuesto una disminución de la calidad del trabajo y de la calidad de vida, a diferencia de lo que propone para el futuro.
Le proponemos que reflexione sobre la necesidad de corregir la ruta, y los dos bancos de pruebas me parece que se han sugerido en este debate: el primero se refiere a la relación entre Europa y el mundo, el segundo se refiere a Europa entre la construcción europea y las diferentes realidades de los distintos países. La negociación sobre la OMC, el comercio mundial, será el banco de pruebas para Europa, para ver si será capaz de condicionar la primacía absoluta del libre intercambio de mercancías, hoy dominante, a las necesidades de protección de las condiciones de los trabajadores en el mundo, de las condiciones medioambientales y sanitarias de las poblaciones del mundo y de Europa en particular.
El otro banco de pruebas es el que atañe a Europa. Aquí existe un Pacto de Estabilidad que va convirtiéndose cada vez más en una cárcel de cara a la posibilidad de responder a los problemas del empleo. También los costes de la guerra ponen a prueba el Pacto de Estabilidad, puesto a prueba por otra parte por una condición de crecimiento tan ralentizada que es totalmente inadecuada para los problemas de Europa. Aquí sí, señor Presidente, haría falta flexibilidad, no del mercado de trabajo, sino del Pacto de Estabilidad, para lograr quizás su suspensión y, en todo caso, para poder considerar fuera de él las inversiones del crecimiento y para poder proponer una política de expansión de calidad, cosas sin las cuales no existe posibilidad alguna ni de paliar el déficit democrático ni de reducir la desconfianza que las poblaciones europeas tienen hacia sus Instituciones actuales.
Con este espíritu nos disponemos a una confrontación constructiva con el trabajo que usted se apresta a realizar."@es12
"(IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, parlamentin jäsenet, ryhmämme valmistautuu arvioimaan komissiota edessämme olevan suunnitelman, kuulemisten ja syyskuussa kokonaisuudessaan esiteltävän ohjelman pohjalta. Olemme valmiit tekemään tämän arvion hyvin huolellisesti ja ilman muuta rakentavaan lähestymistapaan pyrkien.
Komission puheenjohtaja viittasi tarpeeseen nähdä yhteys komission itsensä ja sen ohjelman välillä. Arvioimme meille esitettävää valintaa tämän yhteyden pohjalta. Tällä haavaa kokoonpano näyttää meistä perustuvan jonkinlaiseen uuteen keskustapainotteisuuteen, naisten osuus on meistä yhä liian pieni, mutta joka tapauksessa näiden tapahtumien lopputulosta on arvioitava matkan varrella. Ratkaisevaa tulee olemaan ensi sijassa yhteys ohjelmaan, ja olemme valmiita paneutumaan tarkoin tähän arviointiin.
Komission puheenjohtaja viittasi joihinkin aiheisiin, kansalaisten terveyteen, urheilussa esiintyvään dopingiin ja lentoliikenteeseen, havainnollistaakseen symbolisesti tätä asennoitumista ohjelmaan, mutta sitten hänen huomionsa näytti kohdistuvan kahteen asiaan: Kosovon jälleenrakentamiseen ja Helsingin hallitusten väliseen konferenssiin. Haluaisin nyt esittää muutamia huomautuksia näistä kahdesta asiasta.
Ensimmäinen huomautukseni koskee Kosovon kysymystä. Minusta jälleenrakentamiseen ja sovitteluun kannattaisi asennoitua niin, että Balkan nähtäisiin alueena, joka käy vuoropuhelua Euroopan kanssa. Lisäksi minusta ei käy päinsä, että ei nähdä niitä sodan aiheuttamia huomattavia kielteisiä vaikutuksia, joita on ilmennyt paitsi Balkanilla myös kansainvälisessä järjestyksessä, rikottuina kansainvälisinä lakeina ja YK: n aseman heikkenemisenä sekä Euroopan riippumattomuuden huomattavana vähenemisenä suhteessa Atlantin liittoon ja Amerikan yhdysvaltoihin. Balkanin jälleenrakentaminen on tarpeen, mutta se edellyttää Euroopan riippumattomuuden ja arvovallan palauttamista. Tämä koskee myös sen demokratian rakentamista.
Puheenjohtaja Prodi kiinnittää huomiota hallitusten väliseen konferenssiin, mutta minusta hän ei ota riittävästi huomioon, että toimielinten kriittinen tila ja kansalaisten epäluottamus ei ole niin poliittisesti kuin yhteiskunnallisestikaan normaalia. Toki myös parlamenttia koskee demokratiavaje, jota komission epäonnistumisen aiheuttama luottamuskriisi on pahentanut, ja parlamentti on äärimmäisen kaukana Euroopan kansalaisten arkipäivän ongelmista. Ainoa hallintoelin näyttää olevan Euroopan keskuspankki, jonka valvonta on vähäisempää kuin Yhdysvaltojen keskuspankin. Me odotamme kuitenkin mielenkiinnolla sitä, mitä kuulemisissa sanotaan, ja ennen kaikkea syyskuussa esiteltävää ohjelmaa.
Haluamme sanoa teille, arvoisa puheenjohtaja, että suhtautumisemme riippuu kuitenkin muutoksesta, jota pyydämme teiltä teidän aiempiin puheisiinne nähden, suunnanmuutoksesta, jota meillä ei ole ollut tilaisuus täällä todistaa. Minun ei tarvinne muistuttaa teille, että Euroopassa on 20 miljoonaa työtöntä – työttömyys on ongelma, joka uhkaa Euroopan sosiaalista yhteenkuuluvuutta – ja että tämä Eurooppa on joutunut vaakalaudalle niiden yhteiskunnallisten uudistusten vuoksi, joita on toteutettu muun muassa hyvinvointivaltion osalta vapaata kilpailua edistävien politiikkojen nimissä: niiden samojen politiikkojen, joihin liittyvänä te julistitte aiemmissa puheenvuoroissanne tarvetta lisäjoustavuuteen, joka kuitenkin on pikemminkin heikentänyt työn ja elämän laatua kuin parantanut sitä, toisin kuin arvelette tulevaisuudessa tapahtuvan.
Ehdotamme teille, että pohtisitte tarvetta suunnanmuutokseen, ja kaksi koetinkiveä on minusta jo noussut esille tässä keskustelussa. Toinen koskee Euroopan suhdetta maailmaan ja toinen Euroopan rakentamisen ja eri maiden erillisten todellisuuksien välillä tasapainottelevaa Eurooppaa. WTO: ta ja maailmankauppaa koskevat neuvottelut tulevat olemaan Euroopalle koetinkivi, joka näyttää, onnistuuko sen kyseenalaistaa vapaan kaupan tämänhetkinen kiistaton valta-asema vaatimuksilla, jotka koskevat työntekijöiden työehtojen, ympäristöolojen sekä maailman ja erityisesti Euroopan kansojen terveyden puolustamista.
Toinen koetinkivi koskee Eurooppaa. Meillä on vakaussopimus, joka rajoittaa yhä enemmän mahdollisuuksia puuttua työllisyysongelmiin. Myös sodasta aiheutuneet kustannukset asettavat nyt kovalle koetukselle vakaussopimuksen, ja samoin tekee kasvun hidastuminen tasolle, joka on täysin riittämätön Euroopan ongelmien ratkaisemiseksi. Arvoisa puheenjohtaja, joustavuutta tarvittaisiin tässä, ei työmarkkinoilla vaan vakaussopimuksen yhteydessä, jotta sen toteuttaminen voitaisiin ehkä keskeyttää ja jotta joka tapauksessa voitaisiin pohtia siitä riippumatta kasvuinvestointeja ja ehdottaa kunnollista laajentumispolitiikkaa, sillä ilman niitä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia puuttua demokratiavajeeseen tai vähentää epäluottamusta, jota Euroopan kansat tällä hetkellä tuntevat nykyisiä toimielimiään kohtaan.
Tässä hengessä olemme valmiita pohtimaan rakentavasti työtä, jota te valmistaudutte tekemään."@fi5
"(IT) Madame la Présidente, Monsieur le Président de la Commission, chers députés, notre groupe se prépare à évaluer la Commission sur la base du parcours qui nous est présenté aujourd'hui, des auditions et de la présentation générale du programme annoncé pour septembre. Nous effectuerons cette évaluation avec une grande attention et, certes, en recherchant une approche constructive.
Le président de la Commission a déclaré qu'il faut établir un lien entre la composition de la Commission elle-même et son programme. Nous évaluerons le choix qui nous est proposé sur base de ce lien. Pour l'instant, la composition de la Commission nous semble empreinte d'une vocation néocentriste, la présence des femmes nous paraît encore insatisfaisante, mais il s'agit, de toute manière, d'évaluer
l'issue générale de la question. L'aspect décisif sera essentiellement le lien avec le programme, et nous nous préparons à cette confrontation dans un esprit de grande disponibilité.
Le président de la Commission a cité quelques thèmes: la santé des citoyens, le dopage dans le sport, le trafic aérien, en vue d'illustrer symboliquement son attitude à l'égard du programme, mais concernant deux éléments, son attention me semble précipitée: la question de la reconstruction du Kosovo et la conférence intergouvernementale d'Helsinki. Je souhaiterais faire quelques remarques sur ces deux éléments.
D'abord, la question du Kosovo. Il me semble utile d'oeuvrer en faveur de la reconstruction, de la réconciliation, de considérer les Balkans comme un interlocuteur de l'Europe. Cependant, il me semble tout à fait inapproprié d'ignorer les dégâts que la guerre a produits, outre aux Balkans, dans l'ordre international, dans les législations internationales foulées au pied, au sein de l'ONU battu en brèche et en réduisant considérablement l'autonomie de l'Europe par rapport à l'Alliance Atlantique et aux États-Unis d'Amérique. Or, la reconstruction nécessaire des Balkans requiert de l'Europe qu'elle reconquière autonomie et autorité. Et ceci concerne également sa construction démocratique.
M. le président Prodi témoigne une certaine attention vis-à-vis de la conférence intergouvernementale, mais, d'après moi, il semble ne pas tenir suffisamment compte du fait que l'état critique des institutions et du rapport avec les citoyens, caractérisé par un manque de confiance, n'est pas neutre, ni sur le plan politique, ni sur le plan social. Le Parlement connaît, certes, au contraire, un déficit démocratique; un fossé considérable le sépare des problèmes quotidiens des populations européennes, et cette situation s'est aggravée avec la crise de confiance causée par la défaillance de la Commission. La Banque centrale européenne, dont les contrôles sont moindres que ceux de la Banque centrale des États-Unis, semble constituer le seul organe de gouvernement. Nous attendrons de toute manière avec intérêt ce qui sera dit au cours des auditions et surtout le programme de septembre.
Monsieur le Président, nous tenons à vous dire que notre attitude dépendra toutefois d'une correction que nous vous demandons d'apporter à l'orientation de vos discours précédents, une correction de route que nous n'avons pas pu apprécier ici. Ce n'est pas à moi de vous rappeler que l'Europe compte 20 millions de chômeurs – un problème qui mine sa cohésion sociale – et que l'Europe est remise en question dans les conquêtes de civilisations réalisées, comme celles de l'État-providence, par de nouvelles politiques libre-échangistes, ces mêmes nouvelles politiques libre-échangistes qui, d'après vos précédents discours, nécessitent une plus grande flexibilité. Nous avons au contraire observé une baisse de la qualité du travail et de la vie, à l'inverse de ce que vous proposez pour l'avenir.
Nous vous proposons de réfléchir sur la nécessité de corriger votre route, et ce débat me semble également indiquer deux bancs d'essai. Le premier concerne le rapport entre l'Europe et le monde; le deuxième concerne l'Europe prise entre la construction européenne et les réalités individuelles des différents pays. Les négociations sur l'OMC, sur le commerce mondial, constitueront le banc d'essai de l'Europe. Nous pourrons, par ce biais, constater si elle sera en mesure de lier la suprématie absolue du libre échange de marchandise, aujourd'hui dominant, aux exigences de protection des conditions de travail dans le monde, des conditions environnementales et de santé des populations mondiales et européennes en particulier.
L'autre banc d'essai concerne l'Europe. Nous avons, ici, un pacte de stabilité qui bloque de plus en plus les possibilités de résoudre les problèmes d'emploi. Les coûts de la guerre mettent eux aussi désormais à dure épreuve le pacte de stabilité, pacte déjà mis à l'épreuve par une croissance tellement ralentie qu'elle ne peut absolument pas faire face aux problèmes de l'Europe. Dans ce domaine, Monsieur le Président, nous aurions bien besoin de flexibilité, non pas au niveau du marché de l'emploi mais au niveau du pacte de stabilité. Le but serait sans doute d'en obtenir la suspension, et de toute manière de pouvoir examiner les investissements dans le domaine de la croissance, en dehors de ce cadre, et de pouvoir proposer une politique d'expansion valable. Il s'agit là d'éléments indispensables afin de pourvoir au déficit démocratique et de diminuer le manque de confiance des populations européennes dans leurs institutions actuelles.
Dans cet esprit, nous nous préparons à une confrontation constructive avec le travail que vous vous apprêtez à effectuer."@fr6
"(IT) Madam President, President of the Commission, ladies and gentlemen, our group is set to assess the Commission on the basis of the tasks before us, the hearings and the presentation of the whole programme announced for September. We will carry out this assessment with great care and, naturally, try to be constructive.
The President of the Commission has pointed out the need for a clear rapport between the composition of the Commission itself and its programme. We will assess the proposed choice on the basis of this rapport. At the moment, the composition appears to us to be rather neocentralist, and the representation of women still inadequate, but in any case, it is a question of assessing the overall success of the operations as they happen. The decisive factor will essentially be the relationship between the Commission and its programme, and we are preparing for this comparison with great enthusiasm.
The President of the Commission has touched on some of the issues such as public health, doping in the sporting world and air traffic, to give a token semblance of adherence to the programme, but his attention seems rather to me to be focused on two other issues: the reconstruction of Kosovo and the Intergovernmental Conference in Helsinki. I would like to comment on these two issues.
Firstly, with regard to Kosovo, it is right to be thinking of reconstruction and reconciliation and treating the Balkans as a region with a special relationship with Europe. However, it is also essential to be aware, in addition to the damage in the Balkans, of the devastation wreaked by the war both on international order, with international legislation ripped to shreds and on the UN, which has been razed to the ground, and to bear in mind the substantial loss of autonomy for Europe with regard to the Atlantic Alliance and the United States of America. Now, of course we must reconstruct the Balkans, but in order to do so, Europe needs to regain its autonomy and authority, which requires democratic construction as well.
President Prodi is giving thought to the Intergovernmental Conference, but he seems not to be giving enough heed to the fact that the critical state of the institutions and the citizens" lack of confidence in them is neither politically nor socially neutral. Although it is exacerbated by the confidence crisis produced by the
of the Commission, this Parliament does have a democratic deficit. It is far removed from the everyday problems of the people of Europe. The only Governmental body seems to be the Central European Bank, and that has less control than the United States" Central Bank. However, we await what will be said in the hearings with great interest and especially in the September programme.
We would like you to know, Mr President, that our attitude will nevertheless depend on the correction we request from you regarding the content of your previous speeches, which displayed a change of direction which we did not appreciate. It is not for me to remind you that there are twenty million unemployed in Europe at the moment – and unemployment is a problem which undermines Europe"s social cohesion – and that the achievements of this Europe in areas such as the welfare state are being undermined by neo-free trade policies, which are those same neo-free trade policies in which you exalted the need for flexibility in previous speeches and which, however, brought a reduction in the quality of work and life, in contrast to your proposals for the future.
We suggest that you reflect on the need for a change of direction. Even this debate seems to point to two testing grounds: one concerns the relationship between Europe and the world, and the other concerns European construction and the individual situations in the different countries. The negotiations on the WTO and world trade will be the testing ground for Europe, to see whether it will be able to temper the first principle of the free trading of goods, which dominates today, with the need to protect working conditions throughout the world, environmental conditions and the health of the world"s populations and Europeans in particular.
The other testing ground is that of Europe. Here we have a Stability Pact which is making it increasingly difficult to respond to the problems of unemployment. Even the costs of the war are by now placing strain upon the Stability Pact, which was already being challenged by a growth rate so slow as to be completely inadequate for the problems of Europe. Here you are right, Mr President. There is a need for flexibility, not in the labour market, but regarding the Stability Pact. Maybe it should be suspended, but in any case, growth investments need to be considered outside of this context and a qualified enlargement policy put forward. Without these, there will be no possibility of either making good the democratic deficit or reducing the lack of confidence of the people of Europe in their current institutions.
It is in this spirit that we are preparing for a constructive debate on the work that awaits you."@lv10
"(IT) Mevrouw de Voorzitter, mijnheer de voorzitter van de Commissie, geachte afgevaardigden, onze fractie maakt zich op om de Commissie te beoordelen op grond van het traject dat wij voor ons hebben, de hoorzittingen en de algehele presentatie van het programma dat voor de maand september is gepland. Wij maken ons op om deze beoordeling met de grootste aandacht en vooral via een constructieve benadering te geven.
De voorzitter van de Commissie heeft aangegeven dat de samenstelling van de Commissie in relatie met het programma moet worden gezien. Ons oordeel zal dan ook op deze relatie gebaseerd worden. Maar voor het ogenblik ziet het er meer naar uit dat de samenstelling van de Commissie ingefluisterd is door neo-centristische neigingen. Ook vinden wij de aanwezigheid van vrouwen nog onder de maat, maar in ieder geval zal het algehele resultaat
worden beoordeeld. Wat voor ons de doorslag zal geven, wordt dus de relatie met het programma, en wij maken ons met grote beschikbaarheid op voor deze confrontatie.
De voorzitter van de Commissie heeft een paar thema's aangereikt: de gezondheid van de burgers, de doping in de sportwereld, het luchtverkeer, om op symbolische wijze te illustreren hoe zijn houding ten opzichte van het programma wordt. Maar op twee thema's lijkt zijn aandacht mij toch wel erg miniem: de kwestie van de wederopbouw van Kosovo en de intergouvernementele conferentie van Helsinki. Over deze twee elementen wil ik thans het een en ander opmerken.
In de eerste plaats Kosovo. De bereidheid tot wederopbouw, tot verzoening, de wil om de Balkan te zien als een gebied van dialoog met Europa, dat alles lijkt me heel nuttig. Maar voor de rest vind ik het toch wel bedenkelijk dat men niet kijkt naar de ravage die de oorlog heeft achtergelaten, niet alleen concreet gesproken in het gebied van de Balkan, maar ook in de internationale orde, in de internationale wetten die volledig zijn vertrapt, in de VN die als het ware afgebroken is, in de autonomie van Europa die sterk is geslonken ten opzichte van de NAVO en de Verenigde Staten. Een wederopbouw van de Balkan is onontbeerlijk, maar om dat te realiseren moet Europa autonomie en gezag terugkrijgen. Dit geldt ook voor de democratische opbouw van de regio.
De heer Prodi toont aandacht voor de intergouvernementele conferentie, maar ik heb de indruk dat hij niet voldoende door heeft dat de kritieke situatie waarin de instellingen verkeren en het gebrek aan vertrouwen van de burgers geen neutraal vraagstuk zijn, noch in politiek noch in sociaal opzicht. Zeker, er is sprake van een democratisch tekort rondom dit Parlement, wat allemaal nog wordt aangedikt door de vertrouwenscrisis die is ontstaan door het falen van de Commissie: er is een enorme kloof tussen dit Parlement en de dagelijkse problemen van de Europese bevolkingen. Het enige regeringsorgaan lijkt de Europese Centrale Bank te zijn, die minder controlemacht heeft dan de centrale bank van de Verenigde Staten. Hoe dan ook, wij kijken uit naar wat gezegd gaat worden tijdens de hoorzittingen en vooral naar het programma van september.
Wat wij echter vooral willen zeggen, mijnheer Prodi, is dat onze houding zal afhangen van een correctie die u zou moeten aanbrengen ten opzichte van uw vorige toespraken, een koerswijziging die wij hier dus niet bespeurd hebben. U hebt mij niet nodig om te weten dat dit Europa 20 miljoen werklozen telt – een werkloosheid die de sociale cohesie van Europa ondermijnt – dat dit Europa qua sociale verworvenheden in het nauw wordt gedreven door een neoliberale politiek, diezelfde neoliberale politiek waarvan u in uw vorige toespraken zei dat daar nog meer flexibiliteit in moet komen. Maar dat heeft wel geleid tot verlaging van de levenskwaliteit en de kwaliteit van het werk, heel anders dan wat u voor de toekomst voorstelt.
Wij stellen u voor om te discussiëren over de noodzaak van een koerswijziging. Hiervoor zijn twee proefbanken aan te wijzen, die naar mijn gevoel ook in dit debat naar voren zijn gekomen. De ene proefbank wordt de relatie tussen Europa en de wereld, de andere betreft Europa tussen de Europese opbouw en de afzonderlijke realiteiten van de verschillende landen. De onderhandelingen over de WHO, de wereldhandel, worden een
voor Europa, waaruit zal blijken of het in staat is het absolute primaat van het vrij verkeer van goederen, dat vandaag de dag onomstreden is, in overeenstemming te brengen met de bescherming van de arbeidsomstandigheden van de werkende bevolking, de vrijwaring van gezondheids- en milieuvoorwaarden van de bevolkingen in de wereld, de Europese in het bijzonder.
De tweede proefbank geldt de interne relatie in Europa. Hier is sprake van een stabiliteitspact dat de mogelijkheid om de werkgelegenheidsproblemen op te vangen, steeds meer aan banden legt. Ook de kosten van de oorlog vormen onderhand een zware beproeving voor het stabiliteitspact, dat trouwens onder druk is gezet door een groeivoorwaarde die zodanig vertraagd is dat zij helemaal niet opgewassen is tegen de problemen van Europa. Hier zou inderdaad, mijnheer de voorzitter, wel wat flexibiliteit mogen komen, dus geen flexibiliteit op de arbeidsmarkt maar in het stabiliteitspact: misschien om voor elkaar te krijgen dat het hele pact geschorst wordt, maar in ieder geval om de groei-investeringen buiten dit pact te kunnen organiseren en een beleid van gekwalificeerde expansie voor te dragen. Zonder dit soort zaken is er geen enkele kans om het democratisch tekort te compenseren, of om het ongeloof van de Europese bevolkingen in hun huidige instellingen te verhelpen.
Met de hier geschetste houding maken wij ons op tot een constructieve confrontatie met het werk dat u voor de boeg heeft."@nl2
"(IT) Senhora Presidente, Senhor Presidente da Comissão, Senhores Deputados, o nosso grupo prepara-se para avaliar a Comissão com base no itinerário que temos diante de nós, nas audições e na apresentação global do programa anunciado para Setembro. Vamos fazer esta avaliação com a maior das atenções, e, naturalmente, numa atitude construtiva.
O senhor Presidente da Comissão referiu a necessidade de uma conexão entre a composição da Comissão e o programa. Relativamente a essa conexão, avaliaremos a opção que nos será proposta. Para já, essa composição parece-nos inspirada numa certa vocação «neocentrista», e consideramos ainda insuficiente a presença de mulheres, mas é preciso, em todo o caso, avaliar
o resultado global desta solução. Decisiva será, essencialmente, a relação com o programa, e preparamo-nos para esse confronto com grande disponibilidade.
O senhor Presidente da Comissão referiu alguns temas como a saúde dos cidadãos, o
no desporto e o tráfego aéreo para ilustrar simbolicamente a orientação do programa, mas a sua atenção precipitou-se depois, a meu ver, sobre duas questões: a reconstrução do Kosovo e a Conferência Intergovernamental de Helsínquia. Gostaria de fazer algumas observações sobre estas duas questões.
Em primeiro lugar, a questão do Kosovo: parece-me interessante a orientação para a reconstrução, para a reconciliação, ver os Balcãs como um território de diálogo com a Europa. Mas considero absolutamente inadequado ignorar as devastações causadas pela guerra em outras zonas, como é o caso do ordenamento internacional, das leis internacionais subvertidas, da diminuição do papel da ONU e de uma redução significativa da autonomia da Europa relativamente à Aliança Atlântica e aos Estados Unidos da América. É preciso reconstruir os Balcãs, mas, para isso, a Europa tem de reconquistar autonomia e autoridade. E é preciso não esquecer também a sua construção democrática.
O senhor Presidente Prodi atribui uma atenção particular à Conferência Intergovernamental, mas parece-me não estar suficientemente consciente de que o estado crítico das instituições e a falta de confiança dos cidadãos não são neutros, nem política nem socialmente. Agravado, certamente, pela crise de confiança causada pela
da Comissão, verifica-se, contudo, um défice democrático respeitante a este Parlamento, há uma distância abissal deste Parlamento relativamente aos problemas quotidianos das populações europeias. O único órgão de governo parece ser o Banco Central Europeu, cujos controlos são menores do que os do seu congénere norte-americano. Todavia, aguardaremos atentamente o que irá ser dito nas audições e, sobretudo, o programa de Setembro.
Mas gostaríamos de lhe dizer, Senhor Presidente, que a nossa posição irá depender de uma correcção que lhe solicitamos relativamente à orientação dos seus discursos anteriores, uma correcção de rota que não nos foi dado observar. Não me cabe a mim recordar-lhe que esta Europa tem vinte milhões de desempregados – o desemprego é um problema que mina a sua coesão social –, que esta Europa é posta em causa nas conquistas feitas por esta civilização, como as do
por políticas neo-liberais, aquelas mesmas políticas em relação às quais defendeu, nos seus discursos anteriores, a necessidade de mais flexibilidade, flexibilidade que, em contrapartida, implicou uma redução da qualidade de vida e de trabalho, contrariamente ao que o senhor Presidente propõe para o futuro.
Propomos-lhe que reflicta sobre a necessidade de uma correcção da rota, e este debate aponta-me, inclusivamente, os dois bancos de ensaio a ter em conta: um deles respeita ao relacionamento da Europa com o mundo, e o outro diz estritamente respeito à Europa, à relação entre a construção europeia e a realidade específica dos diferentes países. As negociações sobre a OMC, sobre o comércio mundial, serão um banco de ensaio para a Europa, que terá de demonstrar a sua capacidade de condicionar o primado absoluto do comércio livre de mercadorias, hoje dominante, submetendo-o às exigências de protecção da situação dos trabalhadores no mundo e das condições ambientais e de saúde da população mundial e dos povos europeus em especial.
O outro banco de ensaio é o respeitante estritamente à Europa. O Pacto de Estabilidade torna-se cada vez mais uma prisão na perspectiva da possibilidade de dar resposta aos problemas do emprego. Os próprios custos da guerra estão a submeter esse pacto a dura prova, corroborando os efeitos de uma condição de crescimento tão lento que se torna inteiramente inadequada aos problemas da Europa. Aqui sim, Senhor Presidente, seria necessária flexibilidade, não no mercado de trabalho, mas no Pacto de Estabilidade, eventualmente mediante a sua suspensão, em todo o caso não englobando nele os investimentos orientados para o crescimento, e propondo uma política de expansão qualificada. Sem isso, não há qualquer possibilidade nem de colmatar o défice democrático nem de reduzir a incredulidade das populações europeias face às suas actuais instituições.
Neste espírito, estamos disponíveis para um confronto construtivo com o trabalho que o senhor Presidente se propõe fazer."@pt11
"(IT) Fru talman, herr ordförande, mina damer och herrar! Vår grupp tänker bedöma kommissionen enligt den tidsplan som ligger framför oss, på grundval av utfrågningarna och den fullständiga presentation av programmet som utlovats till september. Vi kommer att göra den granskningen noggrant och naturligtvis i en konstruktiv anda.
Kommissionens ordförande har pekat på behovet av att göra en koppling mellan kommissionens sammansättning och programmet. Mot bakgrund av den kopplingen kommer vi att granska de alternativ som föreslås. Hittills verkar sammansättningen ha inspirerats av något slags nycentristiskt tänkande, antalet kvinnor verkar fortfarande otillräckligt, men det gäller att i varje enskilt fall bedöma resultatet under resans gång. Det som kommer att bli avgörande är kopplingen till programmet, och vi ser verkligen fram emot att få göra den jämförelsen.
Kommissionens ordförande nämnde ett par frågor: medborgarnas hälsa
inom idrotten, luftfarten som en symbolisk illustration av programmet, men sedan verkade det som om hans uppmärksamhet riktades in på två saker: frågan om återuppbyggnaden av Kosovo och regeringskonferensen i Helsingfors. När det gäller dessa båda saker skulle jag vilja komma med ett par kommentarer.
För det första frågan om Kosovo. Jag tycker det verkar konstruktivt att rikta in sig på återuppbyggnad, försoning och tanken att Balkan är ett område som bör kunna föra en dialog med Europa. Det jag tycker var helt otillräckligt var att inte se den förödelse som kriget orsakat, förutom på Balkan, i det internationella samfundet, med en söndertrasad internationell rättsordning, ett krossat FN och en avsevärd minskning av den europeiska självständigheten i förhållandet till Atlantpakten och USA. Det är nödvändigt att återuppbygga Balkan, men för att man skall kunna göra det krävs att Europa återerövrar sin självständighet och auktoritet. Detta gäller också den demokratiska återuppbyggnaden.
Ordförande Prodi visar en tydlig respekt för regeringskonferensen, men det verkar inte som om han tillräckligt har begrundat att det kritiska tillstånd som institutionerna befinner sig i och den bristande respekt som de visas av medborgarna inte är neutral, vare sig politiskt eller socialt. Även om det har försvårats av den förtroendekris som orsakats av kommissionens sammanbrott, så finns det likväl ett demokratiskt underskott i detta parlament, det finns en avgrundsdjup klyfta mellan detta parlament och de europeiska medborgarnas dagliga problem. Det enda styrande organet verkar vara Europeiska centralbanken, som är sämre kontrollerad än den amerikanska. Vi ser emellertid fram emot att få granska det som sägs i utfrågningarna och framför allt programmet i september.
Låt mig säga er, herr ordförande, att vårt ställningstagande framför allt kommer att vara avhängigt en justering som vi vill att ni gör när det gäller inriktningen i era tidigare resonemang, en kursändring som vi inte kunde skönja här. Jag borde inte behöva påminna er om att det finns tjugo miljoner arbetslösa i Europa – detta är ett problem som hotar den sociala sammanhållningen i Europa – att detta Europa ifrågasätts vad gäller de landvinningar som gjorts, till exempel den allmänna välfärden, av den nyliberala politiken, denna nyliberala politik för vilken ni i era tidigare anföranden påpekade behovet av större flexibilitet, men som i stället medfört en minskad livskvalitet och sämre arbetsförhållanden, tvärtemot det som ni föreslog inför framtiden.
Vi ber er överväga behovet av en kursändring och de båda proberstenarna verkar ha framkommit även i denna debatt. Den ena gäller Europas förhållande till världen, den andra gäller Europa och förhållandet mellan det europeiska konstruktionsarbetet och de skilda verkligheterna i de olika länderna. Förhandlingarna om WTO, om världshandeln, kommer att bli en probersten för Europa, för att se om Europa skall lyckas förena sin förstaplats när det gäller ett fritt utbyte av varor, något som i dag dominerar, med behovet att skydda arbetsvillkoren i världen, med miljökraven och med hälsan för jordens befolkning, och framför allt för Europas befolkning.
Den andra proberstenen är den som gäller respekten för Europa. Här finns en stabilitetspakt som i allt högre grad utvecklats till en tvångströja när det gäller att lösa problemen med arbetslösheten. Även kostnaderna för kriget sätter stabilitetspakten på hårda prov, en stabilitetspakt som för övrigt redan har prövats av en tillväxt som har stannat av så mycket att den är helt otillräcklig för att lösa Europas problem. Här skulle det verkligen behövas flexibilitet, herr ordförande, inte när det gäller arbetsmarknaden, men när det gäller stabilitetspakten kanske för att tillfälligt upphäva den. Men under alla omständigheter behövs detta för att vi utanför ramen för stabilitetspakten skall kunna överväga investeringar för tillväxt och för en modifierad expansionspolitik, förutom vilka det inte finns någon möjlighet att vare sig råda bot på det demokratiska underskottet eller att minska den skepsis som de europeiska medborgarna känner inför sina nuvarande institutioner.
Det är med en sådan inställning som vi är beredda till en konstruktiv dialog i fråga om det arbete som ni står i begrepp att ta itu med."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Bertinotti (GUE/NGL)"13,5,2,1,8,10,3,12,11,7,9,6
"doping"13,11,9
"défaillance"10,3,7,11,9
"in itere"11
"in itinere"8,2,12,7,9,6
"welfare"7,11,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples